Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Wednesday, November 22, 2017

Antelope Canyon & Horseshoe Bend


Mainitsinko jo, että tällä reissulla on nähty aika monta kanjonia? Kaikki niistä ovat kuitenkin niin erilaisia ja tarjoavat ihan erilaisia näkymiä ja elämyksiä, joten emme vielä kyllästyneet kanjoneihin. Vielä oli jäljellä yksi, Utahin ja Arizonan rajamailla sijaitseva Antelope Canyon. Tämän kanjonin erikoispiirre on ihan älyttömän kauniit veden ja tuulen kaivertamat kallioseinät, jotka näyttävät ihan maalauksilta. Kanjonissa voi käydä joko Upper Canyonin tai Lower Canyonin alueella, joista jälkimmäinen on halvempi ja fyysisesti hieman vaativampi, kun taas Upper Canyoniin voi mennä vaikka pyörätuolilla. Valitsimme Lower Canyonin, jossa ainoa tapa vierailla on osallistuminen opastetulle kävelykierrokselle, joka kestää vähän reilun tunnin. Firmoja on kaksi, jotka tarjoavat täsmälleen identtistä kierrosta täsmälleen identtiseen hintaan (25 USD per hlö plus 8 USD Navajo Permit fee) - itse asiassa nämä firmat ovat veljen ja siskon omistamia, joten oletettavasti he eivät halua kilpailla toisiaan vastaan turhan verenhimoisesti. Me satuimme valitsemaan Ken’s Toursin, mutta naapurissa sijaitseva Dixie tarjoaa tosiaan juuri samaa settiä. Kanjoni sijaitsee Navajoiden maalla ja firmojen omistajat sekä nähdäkseni kaikki työntekijät kuuluvat navajo-heimoon. Retkiä menee ihan jatkuvasti, joten vaikka vierailijoita on paljon, ei retkeä tarvitse välttämättä varata pitkälti etukäteen - niitä olisi ollut tarjolla vielä vaikka samalle päivälle. Vaikka retken on varannut tietylle ajankohdalle, silti joutuu todennäköisesti jonottamaan kanjonin sisäänkäynnillä puolesta tunnista pariinkin tuntiin, mikä kannattaa ottaa huomioon päivän muita ohjelmia suunnitellessa.
Canyon from above


I might have mentioned already that we are seeing quite a few canyons on this trip. However, all of them have been very different from one another and they offer totally distinctive views and experiences, so we hadn’t gotten tired of canyons yet. We still had one more to see, the Antelope Canyon close to the border of Arizona and Utah. The special thing about this canyon are the fascinating walls eroded by wind and water that look deceptively like paintings. You can visit either the Upper or Lower Canyon, the latter being somewhat cheaper and slightly more demanding physically, while the Upper Canyon is fully accessible. We chose the Lower Canyon which you can only visit with a guided walking tour of about one hour. There are two companies offering exactly the same trips at exactly the same price (25 USD per person plus 8 USD Navajo Permit fee) - in fact the companies are owned by a brother and sister, so presumably they wouldn’t want to try and force each other out of business. We happened to choose Ken’s Tours but Dixie next door offers exactly the same stuff. The canyon is located on Navajo land and both owners as well as all the staff are Navajos. There are trips going all the time, so even though there are lots of people, it is not so necessary to book well in advance - there would have still been trips available for the same day. Even if you book the tour for a certain time, you will most likely have to queue up at the entrance of the canyon any time between half an hour and two hours at busy times, which is good to keep in mind when planning other activities for the rest of the day.
Not recommended for claustrophobic people!

Vaikka aluksi tuntui, että ahtaaseen kanjoniin tungettiin ihan liikaa ihmisiä, hyvin äkkiä se väljeni ihmisjoukon hajaantuessa ja sai ottaa kuvia ihan rauhassa ilman photobombaajia. Ja voi hyvää päivää, millaisia kuvia sieltä saikaan! Kallionseinämät ovat ihan sanoinkuvaamattoman kauniit, ihmeellisen aaltoilevat kuviot erilaisissa pinkin ja persikansävyissä. Joka puolella näki mitä uskomattomimpia kivimuodostelmia eikä kuvien ottamisesta voinut tulla loppua. Olin tosi onnellinen, että investoimme aikaa käydä vielä yhdessä kanjonissa, sillä en olisi halunnut jättää mitään niistä pois!


Although in the beginning it felt like there were way too many people in the tight narrow canyon, the crowd quickly dispersed along the canyon and it was easy taking pictures without any photobombers. And man, what amazing pictures you could get! The canyon walls were just indescribably beautiful, the mesmerizing wave-like patterns in different shades of pink and peach. Wherever you turned your head you saw more incredible rock formations and there was no way to stop taking pictures. I was really happy that we made the time to visit this one more canyon, I wouldn’t have wanted to miss any of them!


Kun kerran oltiin niillä tienoilla, piti käydä myös katsomassa Horseshoe Bendiä, kohtaa, jossa Colorado-joki tekee dramaattisen hevosenkengänmuotoisen käännöksen jyrkän kallion ympäri. Valtatien varressa muutaman minuutin ajomatkan päässä Pagen kaupungista on iso parkkipaikka, josta yllättävää kyllä joutuu kävelemään soratietä pitkin muutaman minuutin verran näköalapaikalle. USA:ssa olisin odottanut, että näin suositulle turistikohteelle olisi vähintäänkin rakennettu päällystetty tie ja mielellään parkkipaikka ihan siihen viereen, ettei vain joudu tekemään mitään fyysisiä ponnisteluja sen kohteen nähdäkseen. Taattuun jenkkityyliin kävelymatkan alkuun oli ainakin laitettu isot kyltit siitä, miten vaarallista erämaassa kävely on ja mitä kaikkea pitää ottaa mukaan tälle vaativalle (muutaman minuutin) patikkamatkalle. Noh, kieltämättä se näky on kyllä hikoilun arvoinen! Meitä on kyllä tällä reissulla hemmoteltu niin mahtavilla luontokohteilla, että ihan herkistyy. Myös Horseshoe Bend meni heti lähelle kärkeä hienoimpien näkemieni maisemien listalla.


As we were in the neighbourhood, we wanted to see also the Horseshoe Bend, where Colorado River makes its dramatic bend around a sheer cliff. Along the highway, a few minutes’ drive out of Page you will find a large parking lot, from where surprisingly enough you have to walk a good few minutes along a dirt path to see the view point. Being in the US, I would have expected that they have at least built a paved road to such a popular tourist sight, preferably with a parking lot right next to the view point, so that you wouldn’t - God forbid - have to make any sort of physical effort to see the sight. At least in the beginning of the path there were large signs warning you about just how dangerous it is to walk  in the desert and listing all the necessities you should bring for this (a few minutes’) hike. I must say the view is well worth sweating though! On this trip we have enjoyed such a variety of awesome natural sights and also Horseshoe Bend made it on my “most amazing landscapes ever seen” list.

Näistä maisemista keskellä Utahin erämaata ajelimmekin sitten takaisin Las Vegasiin ja heitimme siellä vielä pikkurundin Grand Canyonin yllä (siitä kerroin edellisessä postauksessa). Sitten kanjonit riittivät vähäksi aikaa ja suuntasimme Karibian maisemiin!

From these sceneries in the middle of Utah desert we drove back to Las Vegas, where we had another go at the Grand Canyon by plane (I covered that in the previous post). That was enough of canyons for a while and time to head to the Caribbean!

Tuesday, November 21, 2017

Se kaikista mahtavin kanjoni - The grandest canyon of them all

Tällä reissulla nähdään kanjoneita kerrakseen, mutta nyt oli edessä se kaikista mahtavin Grand Canyon. Olimme päättäneet mennä North Rimille, joka oli ensinnäkin kätevämmin matkamme varrella sekä vähemmän täynnä ihmisiä - lukemani mukaan 90% Grand Canyonin turisteista käy South Rimillä, eli pohjoisreuna on aina paljon hiljaisempi. Toki tämä tarkoittaa, että myös palveluita kuten majoitusta ja ruokailupalveluita on tarjolla vähemmän. Olimme varanneet majoituksen taas hyvissä ajoin mökistä (Kaibab Lodge), telttailuun ilmasto olisi ollut ihan liian kylmä. Pohjoisreuna on myös eteläreunaa sen verran korkeammalla, että ilmasto on paljon kylmempi ja täältä löytyy ikivihreää metsää erämaan sijaan. Ajomatka Brycestä oli kolmisen tuntia ja teimme hyvän varikkopysähdyksen isoimmassa matkan varrelta löytyvässä kylässä nimeltään Kanab, koska piti pestä pyykkiä ja ostaa ruokaa seuraaviksi pariksi päiväksi. Sunnuntaisin utahilaisessa pikkukylässä on muuten melko hiljaista - onneksi yksi ruokakauppa oli auki, samoin kuin itsepalvelupesula. Lounaaksi emme tosin löytäneet mitään muuta kuin McDonald’sin... Noh, tunsimmepa itsemme ainakin tosi amerikkalaisiksi, kun söimme roskaruokaa itsepalvelupesulassa.





On this trip we are seeing a lot of canyons, but now we were heading to the grandest of them all: Grand Canyon. We had decided to stay at North Rim, which was first of all conveniently along our way and secondly less crowded - I had read that about 90% of the tourists at Grand Canyon go to the South Rim, so the north is always considerably more quiet. Sure, this also means there are less services such as accommodation and restaurants. Therefore we had booked accommodation very well in advance, a cabin at Kaibab Lodge, as it would have been way too cold to camp. As the North Rim is higher up than the South, it means the climate is that much colder and also here you will find evergreen alpine forest as opposed to the desert. The drive from Bryce was about 3 hrs and we did a good pit stop in the biggest town along the way called Kanab, as we needed to do laundry and stock up on food for the next couple of days. It gets pretty quiet on Sundays in a small town in Utah, let me tell you! Luckily there was one grocery store and a coin laundry open. However, for lunch we could not find anything else but McDonald’s... Oh well, we felt really American while eating junk food at a coin laundry!




Saavuimme majoitukseen hyvissä ajoin, joten ehdimme saman iltapäivän aikana ajaa tarvittavat 24 km itse kanjonin reunalle. Sieltä löytyy Visitor Centre, huomattavasti meidän majoitustamme kalliimpia mökkejä sekä lyhyt patikkapolku hyvälle näköalapaikalle, Bright Angel’s Trail. Toki kanjonia ei voi olla näkemättä, kun siellä reunalla palloillee joka tapauksessa. On se mykistävän laaja kanjoni! Ihan uskomaton näky. Kiersimme Bright Angel’s Trailin ja sen jälkeen jatkoimme toisen pienen patikkamatkan kanjonin reunaa pitkin. Ei siinä paljon muuta viihdettä kaivattu, kun maisemat on tätä luokkaa. Oli mukavaa istuskella kaikessa rauhassa kanjonin reunalla ihaillen näkymää. Palasimme lopulta mökkiimme, joka oli onneksi mukavan lämmin - ulkona lämpötilat tippuivat auringon laskettua pakkaselle.
We got to our accommodation early enough, so we had time to drive the required 24km until the edge of the canyon. Here you can find a Visitor Centre, much more expensive cabins than ours as well as a short hiking route Bright Angel’s Trail leading to a great view point. You cannot really miss the canyon though as you are on the edge of it - it is one shockingly big canyon! Absolutely incredible sight. We walked through the Bright Angel’s Trail and continued along the edge of the canyon. It was really lovely to stroll around and sitting down at the edge of the canyon to admire the view. At sunset we finally returned to our cabin, which luckily had a good heating system, as the temperature outside plunged below zero after the sun went down.


At the Bright Angel Trail

Seuraavana aamuna hyökkäsimme aikaisin liikkeelle, koska halusimme kiertää Grand Canyon North Rim Scenic Drive-maisemareitin ja käydä myös monilla patikkaretkillä sen varrella. Aamusta klo 8 tienoilla oli melko viileää, mutta onneksi aurinko armas alkoi ennen pitkää lämmittää mukavasti. Eri puolilta kanjonia pääsi näkemään ihan erilaisia näköaloja - erilaisia muodostelmia, eri värejä, ihan kuin olisi ollut kyse täysin eri kanjonista. Aamusta saimme olla joka paikassa ihan rauhassa, muita ihmisiä ei näkynyt mailla halmeilla. Parin tunnin sisällä alkoi näkyä siellä täällä muita kävelijöitä, mutta väenpaljoudesta ei ollut missään vaiheessa kyse eikä ollut mitään ongelmaa löytää parkkipaikkaa millään pysäkillä. Ajoimme ensiksi ihan reitin loppuun Cape Royaliin, josta voi tehdä vähän reilun kilometrin mittaisen helpon patikkareitin. Tältä reitiltä näki esim. Angel’s Window-nimisen upean kivimuodostelman, jonka voisi hyvinkin kuvitella muistuttavan enkelin ikkunaa. Patikkareitin lopusta näkee pohjoisreunan parhaat näköalat, kuten Temples-nimellä tunnetut, hindutemppeleitä muistuttavat kivimuodostelmat. Kävimme kiertämässä myös Cape Final-reitin, jossa käveltiin melko pitkälti havumetsän siimeksessä eikä itse kanjonia näkynyt kuin vasta viime hetkillä, jolloin se avautui yhtäkkiä kaikessa komeudessaan eteemme. Aivan mahtava paikka nauttia picnic-lounas!


Angel's Window


The following morning we headed out bright and early, as we wanted to do the Grand Canyon North Rim Scenic drive and do several little hikes along the way. At 8am it was rather chilly, but fortunately the sun started warming us up soon enough. Early on we were hiking all by ourselves without seeing anybody else, in a couple of hours some people started to show up but it was never crowded and there was no problem finding parking spots at any of the stops. Different sides of the canyon offered wholly variable views, as if you would have been looking at a different canyon altogether.  We started off by driving until Cape Royal, where you can do a short (less than a mile) easy hiking trail. Along this trail you can see for example Angel’s Window, one of the most impressive views. At the end of the trail you can see arguably the best view on the North Rim, such as the Temples. You could tell why Temples was named, as the rock formations really reminded me of the hindu temples. We also went around the Cape Final Trail which took us through the pine forest most of the way and you could only see the canyon at the last moment, when the view suddenly opened up in front of you in all its awe-inspiring glory. What a place to enjoy a picnic lunch!







Muutama päivä myöhemmin olimmekin taas Las Vegasissa, mistä tämä road trip sai alkunsakin. Pääsimme näkemään Grand Canyonin vielä kerran, tällä kertaa yläilmoista - otimme nimittäin maisemalennon pienkoneella Las Vegasista. Etukäteen varattuna sai alennetun hinnan 104 USD:n pintaan per henkilö. Meidät tultiin hakemaan hotellilta ja ajettiin Boulder Cityn lentokentälle lähes tunnin ajomatkan päähän, josta lähdettiin liitelemään. Olipa kokemus lentää erämaan yli, vaikka oltiin jo sen läpi ajettu, näytti se vielä ihmeellisemmältä yläilmoista. Puhumattakaan siitä itse kanjonista! Vasta lentokoneesta saattoi tosiaan nähdä sen mahdottoman koon. Oli kyllä todellakin hintansa arvoinen retki! Tämä jäikin sitten ihan viimeiseksi kokemukseksi (ja hieno sellainen olikin) USA:ssa, sillä samana iltana lähti koneemme kohti Cancunia. Meksiko, täältä tullaan!


Colorado River from the air


A few days later we found ourselves back in Las Vegas, where this road trip started from originally. We got to see Grand Canyon once more, this time from way up high - we did a scenic flight with a small plane from Las Vegas. Booking well ahead we got a discounted rate of 104 USD per person. They came to pick us up from the hotel and drove us about an hour away to Boulder City airport, where we took off from. It was an experience to fly above the desert, although we had just driven through it, it looked way more amazing from above. Not to mention the canyon itself! You could only truly appreciate its sheer scale from the air. That was a trip definitely worth its price! This ended up being the very last thing we did in the US, as the same evening we took a flight to Cancun. Mexico, here we come!




Thursday, November 16, 2017

Bryce Canyon, kuin toiselta planeetalta - The Otherwordly Bryce Canyon

Bryce Canyon on yksi pienimmistä USA:n kansallispuistoista , joten sen voi helposti kattaa yhdessä päivässä auton ratissa ajamalla "maisemareitin" alusta loppuun ja pysähtyen useilla näköalapaikoilla. Halutessaan voi myös tehdä lyhyitä tai vaikka pitempiäkin patikkareittejä näiltä näköalapaikoilta. Parasta on ajaa Visitor Centreltä ihan reitin loppuun pysähtymättä (noin 30 kilometriä) ja takaisin ajaessa pysähtyä kaikilla näköalapaikoilla - ensinnäkin ne ovat sitten oikealla puolella tietä ja toisekseen tällä tavalla näkymät paranevat koko ajan, niin että viimeinen näköala on se kaikkein vaikuttavin.


Views from Rainbow Point


Bryce Canyon is one of the smallest national parks in the USA, so it is easy to cover in one day by doing the scenic drive from start to finish and stopping at numerous view points along the way. You can also do short or a bit longer hikes from some of the view points. The best thing to do is to drive from the Visitor Centre all the way until the end of the road (around 30 kilometres) and stop at the view points on the way back - first of all like this the stops are on the right side of the road and secondly the views just keep getting better, so you will see the most impressive landscape last.





Bryce Canyon ei ole itse asiassa kanjoni, vaan väärin nimetty eroosion luoma amfiteatteri. Sen kuuluisin ja erikoisin piirre on "hoodoos", jolle en löytänyt mitään suomenkielistä vastinetta. Katsokaa itse tästä linkistä, mistä on kyse. Näky oli jotain ihan käsittämätöntä, vaikka olin etukäteen nähnyt kuvia, ei sitä meinannut uskoa omin silmin katsottunakaan. En ole uskonnollinen mihinkään suuntaan, mutta näitä tötsiä katsellessa ei voinut olla kuvittelematta jonkin sortin jumalaa leikkimässä muovailuvahalla. Ihan kuin olisi ollut jossain eri planeetalla, en voinut verrata sitä näkymää mihinkään ikinä näkemääni!




Despite the name, Bryce Canyon is not actually a canyon, but a misnamed series of amphitheatres created by erosion. The most famous and special feature are the hoodoos which really make the scenery otherworldly. This is a truly unbelievable sight, although I had seen pictures beforehand it didn't prepare me for seeing the real thing with my own eyes. Even though I am not religious at all, looking at the amphitheatre it was hard not to imagine some sort of gods playing with play-doh. Bryce Canyon is really out of this world, I just couldn't compare it to anything else I have ever seen!

Natural Window



Aloitimme siis ajomatkan kuuliaisesti sen lopusta Rainbow Pointista, josta avautuu vaikuttavat näkymät kaukaisuuteen täynnä vuoria ja jyrkänteitä. Täällä teimme myös pienen, vähän reilun kilometrin mittaisen patikkareitin, joka on nimetty ihan erikoisen kovisten havupuiden, bristlecone pine, mukaan. Patikkamatkalla ohitimme yli 1800 vuoden ikäisiä havupuita, jos opasteisiin on uskominen. Ajomatkalla pysähdyimme monta kertaa ja kuten sanottua, maisemat muuttuivat aina vain uskomattomimmiksi. Varsinaisen amfiteatterin näkee viimeisillä näköalapaikoilla, Sunset, Sunrise sekä Bryce Pointilla ja siellä vetää kyllä hiljaiseksi. Ei tällaisia paikkoja monta kertaa elämässä näe.

As instructed, we started our scenic drive by driving until the end Rainbow Point, where you can appreciate the vast landscape full of mountains and cliffs. Here we also did a short, about one kilometre hike that had been named after some particularly hardy trees, bristlecone pines. During the hike we passed some 1800-year-old trees, if you can believe the signage. Along the scenic drive we stopped at every view point and as mentioned, the views just keep getting more and more amazing. The actual amphitheatre can be appreciated from Sunset, Sunrise and Bryce Point viewpoints and that really awe-inspiring. It is a once-in-a-lifetime sort of a sight (unless of course you visit Bryce Canyon many times!).



No filter needed!


Tapojemme vastaisesti emme tällä kertaa käyneet pitemmillä tai haastavammilla patikkaretkillä, lyhyet patikoinnit muutamalta näköalapaikoilta riittivät. Tällä kertaa myöskään telttailu ei houkuttanut, sillä Brycessä on huomattavasti kylmempää kuin Zionissa johtuen korkeasta ilmanalasta. Yövyimme sangen siistissä motellissa vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä puiston sisäänkäynnistä, joka toimi oikein hyvin. Seuraavana päivänä käväisimme vielä pienellä kävelyllä Mossy Cave-reitillä sekä pysähdyimme matkan varrella Red Canyonille, jossa pääsi myös kävelemään lähelle hoodoita. Sitten olikin edessä Grand Canyon!

On the Mossy Cave Trail



Unlike our usual MO, this time we didn't do any longer or more challenging hikes, a couple of short hikes from the view points sufficed. Camping was not an option here, as Bryce gets considerably colder than Zion due to the higher altitude. We spent the night in a very nice motel about 10 minutes' drive from the park entrance, which worked out really well for us. The following day we also did a quick little walk on Mossy Cave trail and stopped along the way at Red Canyon, where you can also do a short hike around the hoodoos. Then it was time to head towards the grandest of them all, Grand Canyon!

Monday, November 13, 2017

Uskomaton Zionin kansallispuisto - The Incredible Zion National Park

Heti Las Vegasin ulkopuolelle päästyämme edessä oli melkeinpä pelkkää erämaata, jota siellä täällä täplitti pieniä taajamia. Tiet kapenivat kaksikaistaisiksi ja liikenne väheni ihan olemattomiin tunnin sisällä. Suuntasimme kohti Zionin kansallispuistoa noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä, josta olimme varanneet jo erittäin hyvissä ajoin (yli puoli vuotta etukäteen!) telttapaikan Watchman Campgroundilta. Ajoissa pitikin olla, sillä Zion on todella suosittu kansallispuisto ja kaikki majoitukset varataan ihan täyteen pitkälti etukäteen.

As soon as we got out of Las Vegas we were faced with practically nothing else but desert, dotted by a few little settlements here and there. The roads became narrower until there were only two lanes and the traffic became close to non-existent within an hour's drive. We were headed towards Zion National Park about 2,5 hours away, where we had already booked a tent site on Watchman campground. We booked really well ahead (more than six months before the date!) which is necessary, as Zion is extremely popular national park and all accommodation options get booked out solid well in advance.

Our ride and accommodation

At the campground with amazing views


Jo ajomatkalla maisemat olivat vaikuttavat erivärisine vuorineen, jotka kohosivat kuin tyhjästä eri puolilla autiomaata, mutta vasta leuat loksahtivat, kun pääsimme itse puistoon ja leirintäalueellemme. Leirintäalue on edellisten kokemustemme mukaisesti hyvin simppeli ilman juuri mitään muita palveluita kuin vessat (tosin juuri leirintäalueen ulkopuolella on tarjolla yleiset suihkut), mutta ei voi valittaa maisemista! Suihkun sijaan päätimme käyttää hyväksemme alueen vieressä virtaavaa jokea, jossa kävimme pulikoimassa ja nautimme joessa viilennetyt oluet illan ratoksi. Kerroin aiemmin, kuinka ostimme Walmartista teltan ja ilmapatjat yhteishintaan 70 USD, patjojen hinnaksi tuli 8 USD kipale. Ajateltiin, että eihän niiden tarvitse kestää kuin neljä yötä telttailua... noh, niistä toinen ei sitten kestänyt kuin kaksi yötä Sequoiassa ja täällä siitä lähti ilmat jo ennen nukkumaanmenoa. Sen siitä saa, kun menee ostamaan liian halpaa kamaa. Onneksi ollaan sen verran pieniä, että saatiin joten kuten nukuttua yhdessä sinkkupatjalla, mutta ei ollut kyllä maailman mukavin yö!

The river by the campground

Natural beer-cooling method


Along the way the scenery started to get pretty impressive with multi-coloured mountains rising out of nothing in the desert, but once we reached the park itself and our campground, that's when it got really incredible. As per our previous experiences, the campground was really basic with hardly any other services but toilets (although just outside campground there were public showers), but you cannot complain about the vistas! Instead of the showers we decided to take advantage of the nearby river, where we had a dip and enjoyed some beers cooled in the river. Remember how I told you before that we bought a tent and two air mattresses from Walmart at a total cost of 70 USD, the mattresses costing eight bucks apiece? We figured then that hey, they only need to last us four nights of camping. As it turns out, one of them only lasted two nights of camping in Sequoia, as here it lost almost all the air already before bed time. That's what you get for buying ridiculously cheap stuff. Luckily we are small enough that we could squeeze in on one single mattress, but it was not the most comfy night ever!

Leirintäalueelta pääsi kaikille patikkareiteille ilmaisella shuttle busilla, omalla autolla ei tietyn pisteen jälkeen saa ajaa itse puistoon. Porukkaa oli kuin pipoa odottamassa bussia, mutta niitä tuli niin usein ettei toivottoman pitkännäköisen jonon hänniltäkään tarvinnut odottaa kuin 10-15 minuuttia ennen kuin pääsi kyytiin.



Directly from the campground you could take the free shuttle bus to all the hiking routes, as you are not allowed to drive your own car into the park after a certain point. There were huge crowds waiting for the shuttle, but they come often enough to disperse even a hopelessly long-looking queue in 10 or 15 minutes.


The Narrows


Minulla oli Zionissa kaksi tavoitetta: The Narrows sekä Angel's Landing-patikkareissu. Ensimmäiseksi päiväksi päätimme mennä Narrowsille ja vuokrasimme tarpeelliset tarvikkeet Zion Adventures- firmasta. Koska lähestulkoon koko patikkamatka tapahtuu joessa kahlaamalla (välillä vettä on vain nilkkoihin asti, välillä vyötärölle asti), vuokrasimme täyden setin johon kuului veteen soveltuvat kengät, sukat, vedenpitävät housut sekä kävelykeppi liikkumista tukemaan (43 USD per henkilö). Näin kyllä joidenkin heppujen vetävän siellä paljain jaloin shortseissa, joten ei toki ole mikään pakko vuokrata mitään tarvikkeita. Itse en kyllä lähtisi paljain jaloin kivikkoiseen jokeen kahlaamaan, kun yleensä ei näe mihin astuu ja vesi oli sen verran kylmää, että ehdottomasti oli tarpeen vedenpitävät housut - muuten olisi jäänyt kahlaaminen lyhyeen! Mutta näin hyvin varusteltuna The Narrows oli kyllä ehdottoman mahtava kokemus. Porukkaa reitillä oli suhteellisen paljon, mutta ei mitenkään haitaksi asti ja maisemat olivat kyllä jotain ihan omaa luokkaansa, kun kanjonin seinät kohosivat dramaattisesti ympärillä. Kanjonin pohjalle ei paljon aurinko paista, joten tämä oli muuten kuumana päivänä oikein miellyttävän viileä reitti. Koko reitti olisi 25 kilometriä, mutta me teimme vain suosituimman osion Wall Streetinä tunnetulle kapeimmalle osiolle asti eli noin viisi kilometriä ja sitten samaa reittiä takaisin.


At The Narrows


I had two things planned for Zion: The Narrows and Angel's Landing. On the first day we decided to do The Narrows and rented the necessary equipment from Zion Adventures. As practically the whole hike takes place wading in the river (at some point the water is only ankle-deep but at times reaches the waist) we rented the whole set including water shoes, socks, water-proof trousers and a walking stick to provide balance (43 USD per person). I did see some guys doing the route barefoot in shorts, so of course it is not absolutely necessary to rent anything. I wouldn't go barefoot on a rocky river as most of the time you cannot see where you are stepping and the water was really quite cold, so without the waterproof pants I couldn't have stayed in for long! But well-prepared as we were, The Narrows was really a great experience. There were quite a lot of people on the route, but not so that it would have been disturbing and the scenery was just incredible with the canyon walls rising on both sides. There is not a lot of sunshine in the bottom of the canyon, so this is very pleasantly cool hike on a hot day. The entire route would be 25 kilometres but we just did the most popular section, about five kilometres until the narrowest bit known as Wall Street and then back the same way.


Climbing up the Angel's Landing


Jätimme haastavan Angel's Landing-patikkareitin toiselle päivälle. Kyseessä ei ole erikoisen pitkä reitti, kokonaisuudessaan matkaa tulee noin kahdeksan kilometriä, mutta sen tekee haastavaksi äkkijyrkkä loppuosa, jossa patikoinnin sijaan kyse on melkein kalliokiipeilystä. Kallioon on kiinnitetty ketjuja, joita pitkin voi tiukan paikan tullen vetää itsensä ylös ja käyttää niitä muutenkin tukena ja turvana. Jo ennen jyrkintä osiota suurin osa matkasta kiipeää siksakkina ylämäkeä ja auringonpaahteessa se on melko hikistä menoa. Siinä tulee reisi-pakaratreeniä ihan kerrakseen koko matkan varrella ja yläkroppaa pääsee treenaamaan kiipeilyosiossa. Täälläkin oli melko paljon porukkaa reitillä ja piti välillä olla kieli keskellä suuta, että päästiin kiertämään vastaantulijat tai paikoilleen kauhusta jähmettyneet patikoijat. Korkeanpaikankammosta kärsiville ei voi tätä reittiä suositella, mutta huipulta aukeavat näköalat ovat kyllä vaivan arvoiset! Olin todella tyytyväinen, että saimme kokea tämän hienon vaelluksen - yksi asia vähempänä bucket listillä!


Made it to the top!


We left the challenging Angel's Landing for the second day. This is not a particularly long route at about eight kilometres, but what makes it so challenging is the steep uphill especially at the end, where instead of walking it is more like rock-climbing. There are metal chains attached to the rock to help you pull yourself up and use them for safety while scrambling up. Even before the steepest bit most of the journey is zig-zagging uphill and in the blazing sun it is pretty hot going. The whole way is a great work out for your tights and buttocks and the last bit works out the upper body as well! Also here there were quite a lot of people on the route and at times you needed to be pretty careful to be able pass either people coming from the other direction or frozen in place due to vertigo. I cannot recommend this route to anybody suffering from a fear of heights, but the views from the top are definitely worth the trouble! I was really happy that we got to do this awesome hike - that's one thing less on my bucket list!

Zionin kansallispuisto on kyllä ihan uskomaton paikka, henkeäsalpaavia maisemia oli joka puolella ja patikkareittejä olisi ollut vaikka kuinka paljon muitakin. Me koimme nämä ikonisimmat reitit tällä kertaa, mutta takaisin voisi mennä monta kertaa patikoimaan moneksi päiväksi eikä mahtavat maisemat loppuisi kesken!



Zion National Park is an absolutely awe-inspiring place with breath-taking views and incredible hiking opportunities all over the place. We got to do these most iconic hikes this time but you could go back many times to hike for several days and you wouldn't run out of amazing scenery!

Friday, November 10, 2017

Las Vegasin hullunmylly - Las Vegas Craziness

Ei toki pitäisi tulla yllätyksenä, että Las Vegas on ihan hullu paikka. Tietenkin sitä odotinkin, mutta silti se iski kasvoille silkalla häpeämättömyydellään, järjettömällä metelillä ja ihan käsittämättömällä vilkkuvalojen määrällä. Monenlaisten sattumien summan takia emme saapuneet Las Vegasiin lokakuun ensimmäisenä päivänä, kuten oli tarkoitus. Se sattui olemaan päivä, jolloin USA:n historian pahin joukkoampuminen tapahtui Las Vegas Boulevardilla eli Stripillä. Jälkeenpäin on hyvä jossitella, mitä jos olisimme selvinneet kaupunkiin tarkoitettuna päivänä - emme todennäköisesti kuitenkaan olisi olleet tapahtumapaikalla, sillä yövyimme downtownin alueella muutaman mailin päässä emmekä varmaankaan olisi raahautuneet sille nimenomaiselle osalle Stripiä country-konserttiin. Joka tapauksessa, kun aamulla olimme suuntaamassa Greyhound-bussiasemalle Los Angelesin päästä ja silmiin sattui uutiset joukkosurmasta, piti kiittää karmaansa ettemme olleet väärässä paikassa väärään aikaan.
It shouldn’t come to anybody as a surprise that Las Vegas is absolutely insane. Of course I expected it to be crazy but still Las Vegas hit me in the face with its sheer unashamed bling, manic noise and incomprehensible amount of blinking lights. Due to happenstance we didn’t get to Las Vegas on 1st October as we had planned. That happened to be the day of the worst mass shooting in US history on Las Vegas Boulevard, known as Strip. Afterwards it is easy to wonder about what-ifs, what if we had been in town on the day - most likely we wouldn’t have been at the scene anyway as we were staying in the downtown area a few miles away and probably wouldn’t have gone to the Strip to a country music concert. In any case, when we happened to see the news in the morning while heading to the Greyhound bus station in Los Angeles, we had to thank our lucky stars that we had not been in the wrong place at a wrong time.



Fremont Street


Hotellimme sijaitsi Fremont Streetillä, joka on downtown-alueen keskiössä ja itsessään ihan älytön hyökkäys kaikille aisteille. Tämä lyhyt kävelykadun pätkä tuntui ikään kuin olisi astunut johonkin hyper-todellisuuteen pauhaavan musiikin, välkkyvien valojen, mitä uskomattomimpiin kostyymeihin pukeutuneiden artistien ja humalaisten turistien keskelle. Mitä ikinä Las Vegasista etukäteen kuvittelinkaan, se on juuri sitä mutta potenssiin kymmenen. Toinen toistaan räikeämpiä kasinohotelleja joka puolella, eri kohtiin katua strategisesti aseteltuja “dancing DJ”-nimellä kulkevia enemmän kuin puolialastomia nuoria naisia soittamassa bilemusaa, päidemme yläpuolella zip linella liitäviä hurjapäitä, muovimukeista olutta tai cocktaileja juovia turisteja ihmettelemässä tätä kaikkea ja tanssimassa kadulla... Menosta ei olisi voinut mitenkään kuvitella, että edellisenä iltana samaan aikaan tässä kaupungissa oli tapahtunut järkyttävä tragedia. Las Vegas eli ja biletti samaan malliin kuin aina ennenkin. Järkkymätön huvitteluilmapiiri oli vastustamaton ja mekin tallustelimme katua edestakaisin juoden olutta ja tanssien muiden mukana. Hengailimme kasinollakin huviksemme, vaikkemme halunneet tuhlata rahaa pelaamiseen. Onneksi ohikulkeva mummo antoi meille 42 sentin edestä cash-out-pelirahaa, kun ei jaksanut itse pelata niin pienillä panoksilla, joten pääsimme kokeilemaan kolikkopelien taikaa. Voin sanoa, että sinne meni koko summa.
Dancing on the street with "dancing DJ" in the background

Drinking beer under the watchful eye of the Las Vegas' finest

Our hotel was located on Fremont Street which in itself is an overwhelming attack on all senses. This short pedestrian street was like you had stepped into some crazed parallel reality filled with blasting party music, flashing lights, artists sporting outrageous outfits and drunken tourists. Whatever you imagined of Las Vegas, it is just that and then some. Flashy casino hotels everywhere, strategically located DJ stages with “dancing DJ’s” who were more than half-naked young ladies playing party music, above our heads zip-lining daredevils and tourists drinking their beers or cocktails from plastic glasses gawking at all this and dancing on the street... You wouldn’t have guessed that 24 hours before a terrible tragedy had taken place in this city. Las Vegas was living and partying on like any other day. We could not resist the fun-loving atmosphere and joined the party, drinking beer and dancing on the street like the others. Of course we also had to hang out at the casinos as well, although we didn’t want to waste money on gambling. Luckily a passing elderly lady gave us her cash-slip worth 42 cents, as she didn’t feel like playing with such small stakes, so we got to try out the slot machines. As is to be expected, we lost the whole lot.

The only reminder of the tragedy was the ubiquitous hashtag #vegasStrong  


Seuraavana päivänä päätimme tehdä jotain muutakin kuin bilettää ja meillä oli auto varattuna, joten suuntasimme Hoover Dam-padolle vajaan tunnin ajomatkan päähän erämaahan. Kyseessä on USA:n kuuluisin pato Nevadan ja Arizonan rajalla. Colorado-joen patoava Hoover Dam tuottaa voimalaitoksellaan sähköä suurelle osalle Nevadan, Arizonan ja Etelä-Kalifornian asukkaista. Turisti voi käydä vierailulla voimalaitoksella ja padolla hulppeaan 30 USD:n hintaan, mutta me emme kokeneet tätä kierrosta niin mielenkiintoiseksi, joten kävimme vain katsomassa patoa monelta puolelta. Matkalla kohti Visitor Centreä löytyy ilmainen parkkipaikka, jolta voi kävellä läheiselle sillalle, josta avautuu hyvät näkymät padosta. Jatkamalla matkaa Visitor Centren ohi voi myös ajaa Hoover Damin yli ja muutaman sadan metrin päästä löytyy lisää ilmaista parkkitilaa. Siinä retkessä meni puoli päivää, jonka jälkeen päätimme rentoutua hotellin pienellä uima-altaalla lopun iltapäivää.
Hoover Dam and the memorial bridge in the background

The following day we decided to do something else than just partying and we had a car booked, so we drove about an hour into the desert to see the Hoover Dam. This is the most famous dam in the US on the border of Nevada and Arizona on the Colorado River and its power plant produces a great deal of electricity for the residents of Nevada, Arizona and Southern California. You can do a tour of the dam and the power plant at the whopping cost of 30 USD per person but we didn’t find the idea that interesting, so we just went to see the dam from both sides. On the way towards the Visitor Centre there is a free parking lot, from which you can walk until the nearby bridge with excellent views of the dam. By continuing past the Visitor Centre you can also drive on the dam itself and find more free parking after a few hundred metres. This outing took us about half a day, after which we spent the rest of the afternoon relaxing by the small pool of the hotel.  
Hoover Dam from the memorial bridge

Illaksi olimme varanneet lipun Cirque du Soleilin Mystere-esitykseen Treasure Island-hotellissa. Las Vegas tunnetaan mahtavasta viihdetarjonnastaan ja monet hotellit sekä muut agentit myyvät viime hetken alennettuja lippuja eri esityksiin. Me halusimme nähdä nimenomaan Cirque du Soleilin esityksen ja saimme liput samalle illalle noin 70 USD:n hintaan, kun normaalihinta olisi ollut 100 USD:n pintaan. Säästö se on pienikin säästö, järkeiltiin ja suunnattiin ensimmäistä kertaa Stripille Treasure Island-hotellille. Meillä oli puolitoista tuntia aikaa ennen show:n alkua, joten lähdimme katselemaan Stripin menoa ja metsästämään jotain illallista. Strip on alueena huomattavasti downtownia “hienompaa” tai ainakin kalliimpaa ja täältä löytyy kaikki ne kuuluisat mahtipontiset hotellit, Venetsian kanaalit, Egyptin pyramidit sekä Pariisin Eiffel-tornit. Halusimme käydä katsomassa niitä kanaaleja ja hotelli oli tien toisella puolella, joten oletimme sen olevan helppo homma. Kävi ilmi, ettei Stripillä olekaan niin helppoa kävellä paikasta toiseen ja välimatkat ovat todella hämäävän pitkiä, joten 12-kaistaisen tien yli pääseminen vaati melkoisia ponnistuksia ja liukuporras-ylikulkusilta-yhdistelmiä. Lopulta selvisimme kanaaleille ja olihan se uskomaton näky. Menimme mahdottoman isoon ostoskeskukseen löytääksemme jotain kohtuuhintaista illallista food courtista emmekä tahtoneet löytää enää tietä ulos sieltä, joten siinä palloillessa meni loppuaika ja sitten pitikin hyökätä jo Treasure Islandin vaikuttavaan teatteriin.

A little piece of Venice in the middle of the desert!

Itse show, niin kuin koko Las Vegas, oli ylitsevuotavan mahtava. Istuimme haltioituneina ihmettelemässä näiden esiintyjien uskomattomia kykyjä ja kurinalaisuutta, joka saa miettimään ihmiskehon rajoja. Joskus koin, että lavalla tapahtuu samaan aikaan yksinkertaisesti liikaa eikä pysty ottamaan sitä kaikkea kerralla vastaan. Kaiken kaikkiaan oli upea ilta ja taatusti hintansa arvoinen!
For the evening we had booked tickets to see Mystere Show by Cirque du Soleil. Las Vegas is known also for its incredible entertainment options and many hotels and agents sell discounted last minute tickets for various shows. We wanted to see something by Cirque du Soleil and managed to get the tickets for the same day for 70 USD when the normal price would have been around 100 USD per person. Every little helps! In the evening we headed out to the Strip for the first time to see the show at the Treasure Island Hotel. We had about an hour and a half before the show so we decided to check out the nearby bits of the Strip and find something to eat as well. The Strip is considerably more upscale and expensive than the downtown area and this is where you will find all the famously pompous hotels; Venice canals, pyramids of Egypt and the Eiffel Tower of Paris. We decided to check out the Venice canals as it was just across the street, so we thought that would be easy-peasy. It turned out that one does not simply cross the road on the Strip - the distances are really deceiving and just getting across the 12-lane road requires multiple combinations of escalators and overpasses. Finally we made it there and the canals certainly were a sight to behold. Afterwards we headed into a gigantic shopping mall hoping to find reasonably-priced options for dinner from the food court and after eating could hardly find our way out of there. When we finally got out it was high time to head into the impressive theatre of Treasure Island.
The show itself, like everything in Las Vegas, was overwhelming. I was absolutely mesmerized b the amazing feats of the performers, which really makes you wonder about the limits of human body and what these incredibly talented and disciplined artists can achieve. Sometimes I felt there was just too much going on at the stage at any given time as you just couldn’t take it all in. It was strictly prohibited to take any photographs so I cannot share any pics with you but trust me, it was magnificent! We had a great night and the show was definitely worth its price!
On the way across the road...

Kaksi yötä Las Vegasissa riitti meille oikein hyvin ja seuraavaksi lähdimmekin ihan erilaisiin maisemiin: Zionin kansallispuistoon!
Two nights in Las Vegas were certainly be enough for us and the next day we headed out to rather different scenery: to the Zion National Park!