Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, September 21, 2017

Vancouver, paras paikka asua - The most Liveable City in the World: Vancouver


Vancouver listataan monesti maailman parhaiden asuinkaupunkien listalle ja elokuun aurinkoisina päivinä on helppo nähdä, miksi (tosin kuulemma 9 kuukautta vuodesta sataa koko ajan). Vaikka Vancouver on 600 000 asukkaallaan Kanadan isoimpien kaupunkien joukossa, luonto on lähellä paikallisten sydäntä ja kaupunki tarjoaa mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Heti ensimmäisenä iltanamme tutustuimme hostimme Robin kanssa Kitsilanon rannalle, jossa oli kiva siemailla jääkahvia ja tallustella kaikessa rauhassa Tyyntä Valtamerta kuunnellen. Siitä tuntuukin olevan aikaa, kun olimme viimeksi meren rannalla!


Vancouver is often listed as one of the most liveable cities in the world and on sunny days in August it is easy to see why (although apparently it rains constantly nine months out of the year). Although Vancouver is among the biggest cities in Canada with its 600 000 inhabitants, nature is close to the heart of the locals and the surroundings of the city offer great opportunities for outdoorsy pursuits. On our first evening we headed out to the local favourite Kitsilano beach where it was lovely to enjoy an iced coffee and stroll around listening to the Pacific Ocean. It seems to been ages ago since we were by the ocean!

City scape with harbour view


Yksi Vancouverin must-do-jutuista on pyöräily valtavassa Stanley Parkissa. Robilla oli onneksi lainata meille pyörät, joilla poljimme ensin hänen luotaan meren rantaa pitkin miellyttävällä pyöräreitillä itse puistoon ja sitten koko niemen ympäri. Stanley Parkin voi pyöräillä vain yhteen suuntaan, eli kun sen reitin kerran aloittaa, pakko jaksaa koko 6 kilometriä läpi. Koska oli niin ihanan aurinkoinen ja kaunis päivä, me päätimme viettää aikaa rannalla, vaikkei valtameren vedet uimaan kutsuneetkaan.


At Stanley Park

One of the “must do’s” in Vancover is cycling around the humongous Stanley Park. Luckily Rob lent us bikes with which we rode from his place along the lovely bike route by the sea side until the park itself and then all the way around the peninsula. You can only cycle one way around the park so once you get started you have to be committed to go the whole 6 kilometres. As it was a lovely sunny day, we decided to spend some time on the beach, even though the Pacific waters were not inviting enough for a swim.
Kaupungin julkinen liikenne toimii hyvin ja 10 CAD:n päiväkortti on hyvinkin hintansa veroinen. Lähdimme seikkailemaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa ensin Skytrainilla, valittiin Waterfront-pysäkki, koska se kuulosti kivalta, sieltä hypättiin hintaan kuuluvaan SeaBus-lauttaan tyyliin “katotaanpa mihin tämä menee” ja satuttiin näkemään Lynn Valley-nimiseen paikkaan menevä bussi. Nopea vilkaisu turistikarttaan osoitti, että sieltä löytyy patikkareittejä ja ihan ilmainen riippusilta (kun taas yksi kaupungin vetonauloista, Capilanon riippusilta maksaisi suolaiset 40 CAD per henkilö), joten päädyttiin sinne. Lynn Valley oli mielestäni ihan mahtava paikka ikivanhoine metsineen ja rotkon pohjalla virtaavine jokineen.


At the Lynn Valley

The public transport of Vancouver works well and the 10 CAD day pass is well worth its price. We took off on an adventure without specific plans, first taking the Skytrain to Waterfront as that sounded nice, then jumped on the SeaBus (included in the day pass) with the idea “let’s see where this one goes!”, and on Lonsdale quay happened to see a bus going towards Lynn Valley. A quick glance at a tourist guide told us there are hiking routes and a free suspension bridge (whereas one of the city’s attractions, Capilano suspension bridge costs whopping 40 CAD per person), so that sounded perfect. Lynn Valley turned out to be a fantastic place with ancient forest and the river flowing at the bottom on a dramatic gorge.
Kuten on tyypillistä Kanadan kaupungeissa, varsinaiset nähtävyydet Vancouverissa eivät mielestäni olleet mitenkään mahtavan kiinnostavia, joten jätimme museot yms. väliin. Tallustelimme ympäri Chinatownia, kaupungin vanhinta osaa Gastownia, josta löytyy vanha höyrykello (joka oli niin paljon odottamaani pienempi, etten ensin edes huomannut sitä) ja söimme paljon aasialaista ruokaa, koska Vancouverissa on valtavan suuri kiinalaisväestö. Kaupungin tärkeimmät valtit ovat kuitenkin luontokohteet. Meillä oli vain muutama päivä aikaa, joten emme ehtineet tutustua vuoriin, ennen kuin suuntasimme Vancouver Islandille - viimeinen kohteemme Kanadassa. Vancouver vaikutti oikein viehättävältä kaupungilta, jossa voisi kuvitella asuvansa - ainakin kesällä!
The Steam Clock in Gastown

Chinese garden in Chinatown

As typical in the Canadian cities, the sights as such were not particularly interesting for me, so we skipped museums etc. We strolled around Chinatown, as well as the oldest part of the city called Gastown where you can find the old steam clock (which was much smaller than I expected, so I nearly missed it) and ate lots of Asian food, as there is a huge Chinese population in Vancouver. The nature destinations are however the biggest draw of Vancouver. As we only had a few days (and had just been to the Rockies) we didn’t get around to going to the mountains, before heading off to Vancouver Island - our last destination in Canada. Vancouver seemed like a lovely city where I could imagine living - at least in the summertime!



Thursday, September 14, 2017

Kalliovuoret osa 2 - Rocky Mountains Part 2: Banff

Saavuimme Banffiin iltapäivästä ja vaikka olimmekin kuulleet, että se on Jasperia huomattavasti isompi ja vielä enemmän turisteille suunnattu, hämmästyimme silti Banffin vilkkaudesta ja häpeämättömästä turistisuudesta. Olimme varanneet bed & breakfast-paikan sähköpostilla ja se osoittautui olevan suloisen vanhan pariskunnan koti, josta he vuokrasivat yhtä huonetta turisteille. Koko Banff oli ihan täyteen buukattu ja isäntämme mukaan 8000 asukkaan paikkakunnalla oli sinä samaisena viikonloppuna kaikkineen 30 000 ihmistä - en tiedä, pohjautuiko tämä tilasto hänen omiiin päätelmiinsä vai johonkin virallisempaan laskelmaan. Joka tapauksessa kaikki paikat olivat ihan luokattoman täynnä ja ravintolat vaikuttivat uskomattoman kalliilta verrattuna muihin paikkoihin Kanadassa. Banff ei kylänä vedonnut meihin ollenkaan, mutta toki on syynsä siihen miksi se on niin suosittu: uskomattomat vuoristomaisemat kohoavat kylän joka laidalla, peurat laiduntavat tienvarsilla ja lyhyen ajomatkan päässä on toinen toistaan mahtavampia luonnonnähtävyyksiä. 
One of the most expensive hotels in Canada. NOT our hotel!

We arrived in Banff in the afternoon and although we had heard it is a lot bigger and even more touristy than Jasper, it was still surprising to see just how busy it was. We had booked a bed and breakfast by email and it turned out to be a home of an absolutely sweet elderly couple, who rented out one extra room in their home. All of Banff was totally booked out and according to our host in the town of 8000 inhabitants there were, on that particular summer weekend, altogether 30 000 people staying. I am not at all sure if this number was based on his estimates or was there a more official statistic behind it. However, it sure was full of people and all the restaurants and bars seemed extremely expensive compared to other places in Canada. Banff as a town did not appeal to us at all, but at the same time it is easy to see why it has become so popular - the backdrop of spectacular mountain views on each side of the town, deer and elk grazing along the roads and a short drive to numerous amazing natural sights. 

Banff town and lots of tourists

Ensimmäiselle kokonaiselle Banffin päivällemme olimme varanneet Via Ferrata-aktiviteetin Mount Norquay-vuorella, jota odotimme innolla. Via Ferrata on kalliokiipeilyä helpompaa ja turvallisempaa, mutta patikointia haastavampaa touhua, jossa kiivetään kallioon upotettuja metallisia portaita tai ulokkeita pitkin, koko ajan kytkettynä valjaista kallioon kiinnitettyyn kaapeliin. Tämä oli meille eka kerta ja osoittautui ihan huippumahtavaksi aktiviteetiksi! Siinä oli juuri sopivasti haastetta ja adrenaliinihumalaa, eikä meno kuitenkaan ollut liian rankkaa. Sanomattakin on selvää, että maisemat olivat vertaansa vailla ja onneksi meille osui kaunis aurinkoinen päivä ilman savua, joka oli edellisenä päivänä peittänyt maisemia. Siinä meni mukavasti melkein neljä tuntia, jonka jälkeen palasimme Banffiin ja otimme loppupäivän iisisti tallustellen kaupungin alueella. Kävimme tsekkaamassa Fairmount Chateu-hotellin, joka on yksi Kanadan kalleimmista hotelleista (emme varanneet huonetta, heh heh) ja kävelimme kaikessa rauhassa joen vartta Bow Falls-putouksille. Siinä tuli vastaan pari peuraa, jotka laidunsivat vailla huolen häivää nähtävästi tottuneina turisteille poseeraukseen. 
Ski lift taking us up to the beginning of Via Ferrata

Via Ferrata!
 
At the Bow Falls
For our first full day in Banff we had booked a Via Ferrata activity on Mount Norquay that we were really looking forward to. Via Ferrata is easier and safer than rock climbing but more challenging than hiking, as you are climbing up with the help of metal steps or rings, all the while being attached to a steel cable running along the mountain. This was our first time and it turned out to be great activity! It had exactly the right amount of challenge and adrenaline high without being too hard. Needless to say the views were unparalleled and we were lucky enough to have a beautiful sunny day without any smoke. We spent a really great four hours on this activity, after which we headed back into town and took it easy for the rest of the day. We went to check out the Chateau Fairmont, one of the most expensive hotels in Canada (before you ask, no we didn’t book a room) and strolled along the river until the Bow falls. On the way back we encountered a couple of deer who kept grazing without a care in the world, apparently very used to posing for tourists. 
On the top of the world!


Deer in Banff

Seuraavana aamuna olikin jo aika lähteä ajelemaan takaisin kohti Jasperia, josta juna jatkaisi matkaa kohti Vancouveria, mutta vielä oli monta huippukohtaa matkan varrella. Koska Icefields Parkwayn varrella on niin monta kiinnostavaa pysähdyspaikkaa, oli itse asiassa tosi hyvä juttu että ajoimme sen läpi kahteen kertaan - tällä lailla ehdimme pysähtyä kaikkialla missä halusimmekin. Banffin lähettyvillä olevien käyntikohteiden ongelma on tosin ihmismassat, varsinkin tänä kesänä kun Kanadan 150-vuotisjuhlien kunniaksi jaettiin kaikille halukkaille ilmaiset kansallispuistopassit. Ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa eikä kapasiteetti riitä kaikille. Koska lähdimme liikkeelle aikaisin, ehdimme käydä Johnston’s Canyonissa ilman mitään ongelmia, pysäköintitilaa riitti eikä patikkareitti ollut liian täynnä ihmisiä. Saatoimme nauttia putouksista ja kanjonin maisemista kaikessa rauhassa, mutta palatessamme autolle massat alkoivat tulla jo vastaan. Kuuluisan Lake Louisen parkkipaikka oli jo täynnä, joten sinne ei voinut ajaa - muutaman kilometrin päässä olevalta overflow-parkkipaikalta tosin on ilmainen bussikuljetus, joten jätimme auton sinne ja menimme bussilla järvelle. Vaikka järven rannalla olikin kirjaimellisesti satoja ihmisiä, ei se tuota mahdottoman kaunista näkyä turkoosine vesineen ja lumihuippuisine vuorineen silti pilannut. Olisimme halunneet käydä vielä yhdellä järvellä nimeltään Lake Moraine, mutta sinne emme päässeet; pysäköintialue oli täynnä ja tie suljettu, kunnes tarpeeksi monta autoa poistuisi paikalta. Emme antaneet tämän kuitenkaan pilata muuten hienoa päivää - näimme kuitenkin niin monta järveä ja kaikin puolin mahtavia maisemia joka puolella. Kalliovuoret menivät ehdottomasti kärkisijoille listallani “kauneimmat paikat, joissa olen ikinä käynyt”. 

Lake Louise


Johnston's Canyon

The next morning it was already time to start driving back towards Jasper where the train would take us towards Vancouver, but there were still many highlights to come along the way. As Icefield Parkway has so many absolutely amazing sights along it, it actually worked out really well that we drove throught it twice - this way we had time to make all the stops we wanted to make. Unfortunately close to Banff the problem was the sheer masses of people, especially this summer with the 150 year anniversary of Canada, when they have issued the free national park passes for everybody who wanted them. There are simply too many visitors and not enough capacity to accommodate them all. As we headed out to Johnston’s Canyon bright and early, we were able to visit it without a problem: there were parking spaces available and the hike was not crowded at all. We could enjoy the beautiful scenery of the canyon and the falls in peace. However, on the way back to the car we already encountered the masses. We wanted to visit the famous Lake Louise, but the parking lot was already full - however you could park a few kilometres away on the overflow parking lot where they had a free shuttle taking you to the lake. There were literally hundreds of people at the lake shore, but nevertheless the breath-taking view of the turqouise lake and the snow-capped mountain reflected on it could not be ruined by the masses.We would have still liked to visit one more lake called Lake Moraine, but we could not make it: the parking lot was full and the road up to the lake closed until some space would be freed up. We didn't let this ruin our day though - there were so many lakes and otherwise incredible scenery all over the place. Canadian Rockies definitely went high up on my list of "most beautiful places I have ever been to".

Tuesday, September 12, 2017

Kalliovuoret osa 1: Jasper The Rocky Mountains part 1: Jasper

Junamatka Saskatoonista Jasperiin Kalliovuorilla oli pitkä ja tuskainen, jo tutuiksi käyneine viivästyksineen, mutta lopulta saavuimme perille vain noin kolme tuntia myöhässä aikataulusta. Meillä oli tällä kertaa hostelli varattuna, sillä näin pienessä paikassa sohvasurffailu ei oikein onnistu. Jasper on pikkuriikkinen alppikylän tyylinen kylä, joka on selkeästä turistimaisuudestaan huolimatta mielestäni oikein viehättävä. Ensimmäiselle iltapäivälle emme olleet varanneet autoa, koska kylässä kaikki on lyhyen kävelymatkan päässä eikä meillä ollut ensimmäiselle päivälle sen kummempia suunnitelmia kuin tutustua Jasperiin ja ottaa selville, mitä kannattaa tehdä seuraavina päivinä.

Our train journey from Saskatoon to Jasper in the Rocky Mountains was long and somewhat painful with the all-too-familiar delays, but finally we got to Jasper only about three hours late. This time we had a hostel booked, as Jasper is too small for couchsurfing. It’s a small alpine village type of town which I found very charming, despite being obviously very touristy. For the first afternoon we didn’t have a car booked as in the town everything is within walking distance and we didn’t have any particular plans, apart from getting to know the town and finding out what to do the following days.

Maligne Canyon

Vilkkaasta matkailutoimistosta saimme suosituksen, että kannattaa mennä käymään Mount Edith Cavellin jäätiköllä, mutta siellä on rajallinen määrä pysäköintitilaa, joten se pitää varata vähintään päivä etukäteen. Pysäköintilupia jaetaan matkailutoimistosta joka aamu klo 8-10 välillä ja sinne pitää mennä jonottamaan aikaisin. Muita Jasperin lähettyvillä olevia suositeltuja paikkoja ovat mm. Maligne Canyon, sen lähellä sijaitseva Lake Annette sekä kauempana sijaitseva Maligne Lake. Toimintasuunnitelmamme oli siis jonottaa heti aamusta pysäköintilupa seuraavalle päivälle jäätikölle, sitten hakea auto ja suunnata Maligne Canyonille ja Lake Annettelle. Iltapäivästä meillä olikin ratsastusretki varattuna Jasper Riding Stables-firman kautta, joten päivä oli melko täynnä actionia.
At the busy tourist information centre we got the recommendation to go to Mount Edit Cavell glacier which has limited parking facilities, so you need to obtain a parking permit minimum one day in advance. The parking permits are issued at the tourist information centre every morning between 8 and 10am and it is good to line up early to get your desired spot. Other interesting places to visit nearby Jasper include Maligne Canyon, the nearby Lake Annette and a bit further away Maligne Lake. Our action plan was to get our glacier parking permits for the following day bright and early in the morning, then get the car and drive to the Maligne Canyon and Lake Annette. For the afternoon we already had a horseback riding trip booked with Jasper Riding Stables, so an action-packed day ahead!

Lake Annette

Maligne Canyonille on vain noin 20 minuutin ajomatka Jasperista, joten se oli helppo paikka aloittaa. Kanjonin ympärillä voi tehdä monenmittaisia patikkareittejä, suurin osa hyvin helppoa maastoa ja maisemat ovat ihan mahtavat. Sieltä Lake Annette on muutaman minuutin ajomatkan päässä. Meillä ei ollut paljon aikaa, joten tallustelimme järven rannalla vain muutaman minuutin verran ja otimme kuvia peilityynestä järvestä ja siitä heijastuvasta vuoristosta ja palasimme sitten Jasperiin ratsastusretkellemme. Olimme varanneet kolmen tunnin ratsastusretken, joka oli kieltämättä aika pitkä aika kokemattomille ratsastajille (olen ollut hevosen selässä keskimäärin kerran kolmessa vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana), mutta joka tapauksessa hauskaa oli. Ratsastimme läpi hienojen maisemien harvinaisen säyseillä hevosilla rauhalliseen tahtiin. Metsiä, vuoria, järvi- sekä jokimaisemia riitti, mutta emme valitettavasti sattuneet näkemään mitään villieläimiä.


Maligne Canyon is located about 20 minutes drive from Jasper, so it was an easy spot to start with. There are multiple hiking routes of various lenghts around the canyon, most of them with very easy terrain and the landscape is just spectacular. From the canyon Lake Annette is just a few minutes drive away. We didn’t have much time, so we just strolled along the shore for a few minutes taking pictures of the gorgeous lake and the surrounding mountains reflecting on it and then headed back to Jasper for our horseback riding trip. We had booked a three-hour ride, which is honestly quite a long one for inexperienced riders (I have been on a horse probably on average once every three years in the past decade or so) but in any case we enjoyed the ride. We rode through incredibly beautiful scenery with its forests, mountains, lakes and rivers on very calm and tame horses at a slow pace. Unfortunately we were not lucky enough to spot any wildlife this time, but it was a great afternoon nevertheless.


Seuraavana päivänä ajelimme kohti Banffia ja matkan varrella kävimme siellä Mount Edith Cavellin jäätiköllä, jonne olimme edellisenä päivänä varanneet pysäköintipaikan. Olipa mahtavat maisemat, huolimatta savuisuudesta (myöhemmin saimme tietää, että kyseessä olivat British Columbiassa riehuvien metsäpalojen savut - aluksi luulimme kyseessä olevan usvan). Pysäköintialueelta oli lyhyt helppo patikkamatka näköalapaikalle. Jäätikköä kohti kävellessämme huomasimme murmelin, joka tökötti kaikessa rauhassa kiven nokassa päivää paistattelemassa - otus poseerasi siellä kaikessa rauhassa minuuttikaupalla, joten meillä oli aikaa ottaa kuvia oikein sydämen kyllyydestä. Toisin oli laita pienien maaoravien pica kanssa, ne viilettivät niin mahdotonta vauhtia kivien joukossa hyvän valepukunsa turvissa, että huolimatta lukuisista yrityksistä niitä ei ole helppo bongata kuvista. Jäätikkö ja vuori itsessään olivat todella mahtava näky, ehdottomasti jonottamisen arvoinen! Seuraava pysäkkimme oli mahtavat Athabasca-putoukset, josta voi tehdä pienen kävelymatkan näköalapaikalle hurjana virtaavan Athabasca-joen yli.
Marmot

Spot the pica in the picture

The next day we started our drive towards Banff and along the way visited the Mount Edith Cavell glacier, for which we had obtained the parking permit the previous day. What an incredibly impressive view, despite the smoke (later on we learned that it was the smoke from the forest fires raging in British Columbia - originally I thought it was fog). From the parking lot it s a short easy hike to view point of the glacier and the mountains. On the way there we spotted a marmot poised on top of a rock sunbathing. The little creature was in no hurry to get anywhere and posed for us very kindly for minutes. That was not the case with the tiny little ground squirrels picas, who kept speeding among the rocks protected by their excellent camouflage so that despite several attempts it is hard to spot them in any of our pictures. The glacier, the lake and the mountains around were absolutely amazing, this place is definitely worth queuing up for the parking permits! The next stop along the way was the gorgeous Athabasca Falls, where you can do a nice little stroll around the falls to a lookout over the raging Athabasca River.
Athabasca Falls

Mount Edith Cavell glacier

Sieltä jatkoimme kohti Banffia Icefields Parkway-nimistä tietä pitkin ja oli helppo nähdä, miksi sitä pidetään yhtenä maailman kauneimmista ajoreiteistä. Uskomattoman sinisinä hehkuvia järviä, vuoria, valkoisina kimaltelevia jäätiköitä oli matkan varrella niin monta, että lopulta jo huudahdin turhautuneena “nyt loppuu ne järvet ja jäätiköt, ei me ehitä pysähtyä joka paikassa!” Tälle reitille kannattaa tosiaan varata aikaa, sillä muutaman kilometrin välein sitä törmää johonkin mahtavaan näkyyn, jonka kohdalla on pakko pysähtyä. Yksi pysäkkimme oli Peyto-järvi joka oli yksi näistä uskomattoman sinisistä järvistä. Kuvia nähdessään sitä helposti kuvittelee, että ne on photoshopattu tai väritetty jollain lailla, mutta ei - järvi hehkuu ihan oikeasti epätodellisen sinisenä jäätiköstä virtaavien mineraalien ansiosta ja itse asiassa kamera ei saa sitä hehkua edes tallennettua läheskään niin mahtavannäköisenä kuin mitä se luonnostaan on. 
At the Lake Peyto

We continued on towards Banff along the Icefields Parkway, which is rightly listed among the most scenic drives in the world. Unbelievably blue lakes, mountains, white glimmering glaciers all over the place. There were just simply so many of them that I exclaimed at some point “would you stop it with your lakes and glaciers, we don’t have time to stop all the time!” Take your time along this road as you will want to make many, many photo stops. One of the surreally blue lakes we stopped at was Lake Peyto. When you see the pictures you easily imagine that they have been colorized or Photoshopped or whatever but no - in fact the lakes glimmer much brighter blue than what the cameras can even capture, thanks to the minerals flowing down from the glaciers.
Suunniteltu pysäkki oli Columbia Icefield-nimisessä keskuksessa, jossa piti käydä Glacier Sky Walk-nimisessä turistipysäkissä. Totta puhuen tämä Glacier Sky Walk oli meille melkoinen pettymys ja jos olisimme tienneet etukäteen millainen se on, emme olisi maksaneet moisesta. Kuvittelin sekä nimestä että näkemistäni kuvista, että kyseinen “sky walk” olisi suoraan jäätikön yläpuolella (koska monille jäätiköille ei voi turvallisuussyistä mennä kävelemään suoraan jäälle). No, näin ei ole. “Sky walk” on laakson yläpuolella, eli jalkojesi alla voit nähdä alla olevan laakson - joka ei suoraan sanottuna ole mitenkään henkeäsalpaavan hämmästyttävä näky - ja jos sattuu olemaan kirkas päivä, toisin sanoen ei sumua eikä savua, niin voi nähdä muutaman kilometrin päässä olevan jäätikön. Meidän siellä ollessamme edellä mainitun metsäpalojen savun takia emme nähneet jäätiköstä häivääkään, mitä ei toki mainittu lippuja ostaessamme. Minun mielestäni tämä ei ole millään lailla 34 CAD:n arvoinen kokemus, ei sittenkään vaikka jäätikkö olisi siellä kaukaisuudessa näkynyt, koska sen näkee myös ihan siitä tien päältä samoissa olosuhteissa. En siis suosittele, mutta tulipa tehtyä sekin. Matkan varrella näkee paljon muitakin jäätiköitä ihan ilmaiseksi. Ensi postauksessa: Banff!
"Glacier" Sky Walk

Less than breath-taking view from the Skywalk

We also made a planned stop at a place called Columbia Icefield Centre to do what they call a “Glacier Sky Walk”. To be honest, the sky walk was a bit of a disappointment for us and we wouldn’t have paid for it if we realized how it’s going to be. Based on the name and the pictures online, I imagined that the sky walk takes place directly over a glacier, as often you cannot walk on the actual glacier for security reasons. However this is not the case as the sky walk is built on top of a valley so basically you have the view of the valley floor - underwhelming to say the least - and, apparently on a clear day i.e. when there is no fog or smoke, you can see the Athabasca glacier a couple of kilometres away. On the day of our visit it was extremely smokey due to the forest fires though so we could not see the glacier at all, which obviously was not mentioned when buying the tickets. I think the Skywalk is by no means worth the entrance ticket of 34 CAD per person, since you get great views of the same glacier, as well as several other glaciers from the road for free. I definitely do not recommend doing the Skywalk unless you get a particular kick out of walking on glass floor. In the next post we continue to Banff!

Monday, September 11, 2017

Preerian Pariisi - Paris of the Prairie: Saskatoon



Saskatoonia pidetään nähtävästi vähän niin kuin vitsinä kanadalaisten keskuudessa - useimmat hostimme ihmettelivät, miksi menemme sinne ja tunnustivat, etteivät ole ikinä olleet siellä eivätkä näe mitään syytä mennä Saskatooniin. Myönnettäköön, ettei se kaupunkina mitenkään erikoisen vaikuttava olekaan - me haahuilimme kaupungissa yhden aamupäivän emmekä keksineet siellä oikein mitään muuta tekemistä kuin  joenrannalla tallustelua. Mutta kuten tavallista, sohvasurffailun avulla paikoista saa enemmän irti kuin perusturistijutut.
Saskatoon seems to be considered a bit of a joke amongs other Canadians - all our hosts were wondering why on earth would we go there, admitting they had never been there and couldn’t think of a reason to go. I will admit that the town itself holds little of interest - we spent one day in downtown and could hardly think of anything else to do but wandering around the river bank. However, as usual through couchsurfing you find so much more to any city than your basic tourist stuff.

Saskatoon by the river

Vietimme Lorin ja Glenin luona kolme yötä ja he tekivät vierailustamme uskomattoman kiinnostavan. Heti ensimmäisenä iltana, nautittuamme heidän mukavassa talossaan illallista ja olutta, he veivät meidät katsomaan biisonilaumaa (ei villejä biisoneita, vaan lihakarjaa) sekä preerian auringonlaskua, joka oli ihan uskomattoman upea. Ihailimme auringonlaskua junaradan varrella ja kun mainitsin, ettei toivottavasti tule junaa juuri silä hetkellä, Glen huomautti hyvin paikkaansapitävästi, että sen lähestyvän junan näkee kyllä mailien päästä - niin tietenkin näkee, kun koko maisema on täysin laakeaa aavaa eikä kerrassaan mikään estä näkemästä lähestyvää junaa. Paikallisten vitsin mukaan karanneen koirankin näkee ainakin kahden päivän ajan juoksemassa poispäin, joten ei se kovin helpolla karkuun pääse. Saskatchewan-provinssin lempinimi on “Land of the living skies” ja se on kyllä ihan totta - taivaanranta muutti näkyään koko ajan eri väreillä, välillä oli ukkosmyrskyä jylhän sinisine tummanpuhuvine pilvineen, välillä taas haalean pinkki täytti taivaan, toisinaan kirkkaan oranssi otti vallan. Kuvat eivät toki koskaan kerro koko tarinaa, mutta yritimme ainakin ottaa mahdollisimman paljon kuvia tästä mahtavasta spektaakkelista.

Sunset at the rail tracks

We spent three nights at Lori and Glen’s place and they really made our stay spectacular. Our very first evening, after enjoying a supper and some beer at their comfortable house, they took us to see some bison (cattle, not free bison) and a prairie sunset which was truly amazing. I can totally see why Saskatchewan is known as the land of the living skies - the way the colour of the clouds was changing from deep dark thunderstorm-blue to bright candyfloss pink through light orange was nothing short of spectacular. Though you can never really capture all that by camera, we made a good try nevertheless. The place where we were admiring the sunset was right at the train tracks and I mentioned wishing that the train is not coming right at this point. Glen said in a very matter-of-fact way “you would see it coming miles away”. Good point, of course you would as there are no trees or absolutely anything to obstruct the view in the prairie. According to the local joke, if your dog runs away you can still see it running away from you two days later, so it is not easy to really get away.

Menimme myös käymään Wanuskewin Heritage Parkissa, jota kutsun nyt nimellä perinnepuisto (moista sanaa tuskin on suomenkielessä), jossa sangen kohtuullisella 8 CADin sisäänpääsymaksulla oppii paljon paikallisista alkuperäiskansoista. Siellä voi vaellella mielensä mukaan omin päin patikkareittejä pitkin (kesäkuumalla patikoidessa kannattaa pitää mielessä, ettei preerialla ole juuri puita eli varjoa on turha hakea) tai osallistua opastetuille kierroksille. Wanuskewinissa on myös monta kertaa päivän aikana erilaisia ohjelmia, me osallistuimme tiipiin rakennus-esitykseen sekä intiaanien tanssiesitykseen. Tanssiesitystä vetävä mies ja hänen teini-ikäinen tyttärensä tanssivat kuumassa auringonpaisteessa minkä sielusta lähti. Täällä ei tule ollenkaan sellaista tunnelmaa, että tyyppejä puetaan kostyymeihin turistien iloksi, vaan alkuperäiskansat esittelevät kulttuuriaan omilla ehdoillaan valistaakseen muita ihmisiä. Nähdäkseni kaikki paikalla töissä olevat kuuluivat alkuperäisväestöön.
At the Wanuskewin

We also visited the Wanuskewin Heritage Park, where you can learn a lot about the First Nations peoples living in the area with a very reasonable entrance fee of 8 CAD per person. You can wander around the place at your own pace, do some hikes around the area (while hiking in the summer it’s good to keep in mind there is practically no shade so it can be a really hot hike) or join a guided tour. There are also several different programmes throughout the day, we joined a presentation of teepee rising and a native dance performance. The chief and his teenaged daughter doing the performance were dancing their hearts out in the heat of the sun. Here you really don’t get the idea that these are just people dressed in costumes for the benefit of the tourists, but that the First Nations are introducing their culture to other people on their own terms. As far as I could tell all the people working in the park were native.


Lori sattuu vielä kaiken muun hyvän lisäksi olemaan kanoottiopas, joten hän ystävineen vei meidät kanoottiretkelle läheiselle järvelle. Kauniina aurinkoisena päivänä mikä sen mukavampaa kuin meloa kimaltelevan kauniilla järvellä majavanpatoja bongaillen. Tuuli nousi yllättäen ja teki takaisin paluumme yllättävän haastavaksi, mutta selvisimme siitä kuitenkin kunnialla ja kokemuksena se oli kyllä hieno!
Apart from everything else, Lori also happens to be a canoe guide so she and her friend took us canoeing on a lake nearby. What a great experience it was to paddle around the shining lake on a gorgeous sunny day, spotting beaver dams and birds. Suddently the wind rose, making our return surprisingly challenging, but we managed and thoroughly enjoyed our day!


Saskatoonista lähtiessämme edessä oli minkä odotin olevan koko Kanadan turneen huippukohta: Kalliovuorten Kansallispuisto!
When leaving Saskatoon we were headed to what I expected to be the highlight of all Canada: The Rocky Mountains National Park!

Sunday, September 10, 2017

Preerian metropolis Winnipeg - Winnipeg, the metropolis of the Prairie


Manitoban pääkaupunki Winnipeg on kaukana kaikesta - meidän junamatkamme tänne Torontosta kesti noin 40 tuntia. Junan piti lähteä klo 22, mutta se oli reilusti myöhässä (mikä on ilmeisesti kovin tavallista matkustajajunille, kun rahtijunilla on etuajo-oikeus) ja pääsimme liikkeelle vasta klo 2 tienoilla aamuyöstä. Meillä ei toki ollut makuuvaunuja, kun ne ovat niin hemmetin kalliita, joten pari yötä meni nukkuessa jotenkuten istuimilla. Kirjoitan myöhemmin erillisen postauksen junamatkustamisesta Kanadassa, sen verran paljon siitä on kerrottavaa!
Winnipeg, the capital of Manitoba, is far away from everywhere - our journey here from Toronto took about 40 hours. The train from Toronto was supposed to start at 10pm but it was severely delayed (which is apparently more of a rule than an exception when it comes to passenger trains in Canada, as they have to give priority to freight trains) and we could only get going around 2am. Obviously we didn’t have sleeper cars as they are super expensive, so we spent two nights kind of sleeping at our seats. I will write a separate post about travelling by train in Canada, as I have a lot to say on the subject!
Enjoying our coffees in the Skydome




Saavuimme viimein Winnipegiin aamusella ja onneksi saatoimme mennä saman tien hostimme Cathin luo. Pääsimme käymään paljon kaivatussa suihkussa ja ottamaan pienet nokoset, ennen kuin lähdimme uhmaamaan keskipäivän hellettä läheisiin puistoihin. Cathin asunnon lähettyvillä oli parikin kivaa puistoa, kuten veistoksia täynnä oleva Sculpture Park, joten siellä vierähti iltapäivä mukavasti. Seuraavina päivinä kävimme läpi Winnipegin varsinaiset vetonaulat meille: eläintarha sekä ihmisoikeusmuseo. En noin ylipäänsä ole mikään eläintarhojen fani - monesti eläinten olot näyttävät kovin kehnoilta enkä mielelläni käy niissä, mutta Winnipegin eläintarha tunnetaan hyvistä oloistaan ja mikä tärkeintä, siellä on jääkarhujen kuntoutuskeskus, jossa hoidetaan esim. orvoiksi jääneitä karhunpentuja tai vammautuneita elämiä, jotka eivät pärjäisi luonnossa omin päin. Eläintarha on sen verran iso, että siellä kuluu helposti pari-kolme tuntia ja jääkarhut ovat ihan mahtava näky! Niitä näki niin maalla, missä niillä oli isot aitaukset, kuin vedessäkin. Karhujen uima-allas on rakennettu niin, että vierailijat näkevät karhujen uivan päänsä yli - siellä nalle pulikoi lelujensa kanssa ja näytti pitävän oikein hauskaa.


Sculpture Park

Swimming polar bear


We finally arrived in Winnipeg in the morning and luckily we could go to our host Cathi’s place right away. We were able to take a much-needed shower and have a little nap, before braving the mid-day heat to explore the nearby parks. There were a couple of nice parks close to Cathi’s place, such as the Sculpture Park, which made a pleasant afternoon stroll. The following couple of days were spent by getting to know the main attractions (at least for us): the Winnipeg Zoo and the Museum of Human Rights. I am generally not a great fan of zoos as as I have a lot of concerns about animal welfare in many of them, but the Winnipeg zoo is known for the good conditions for the animals. Most importantly, they have a polar bear rehabilitation centre where they take care of polar bear cubs that have been orphaned or who have been injured one way or another and could not survive in the wild. This is a big enough zoo to spend three to four hours in and the polar bears are the absolute star attraction! You can see them both on land, where they have enormous enclosures, and in water. The bears’ swimming pool is built so that you can see them swimming above your head - while we were there, the polar bear was frolicking in the water for ages playing with his toys and seeming to have a great time.





Seuraavana päivänä kävimme edellämainitussa ihmisoikeusmuseossa, mikä voi kuulostaa tylsyyden huipentumalta, mutta on itse asiassa valtavan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä paikka. Itse rakennus on arkkitehtuuriltaan sangen mieleenpainuva, sekä sisältä että ulkoa päin katsottuna, mutta näyttelyiden sisältö se vasta mielenkiintoinen onkin. Tässä museossa viettää helposti monta tuntia ja ainakin tällainen herkkätunteinen henkilö liikuttuu monesti kyyneleiden partaalle.
The next day we spent in the Museum of Human Rights, which may sound like the pinnacle of boredome to some but is actually incredibly interesting place that really makes you think. The building itself is stunning both from inside and out, but the content of the exhibitions is the most amazing thing about this place. You can easily spend several hours in this museum and at least if you are a sensitive person like me, expect to be moved to tears on several occasions.



Museum of Human Rights

Muuten kaupungissa ei hirvittävästi nähtävyyksiä ole, kävimme ilmaisessa Living Prairie-ulkoilmamuseossa, jossa voi tutustua preerioiden kasvillisuuteen ja eläimiin sekä kiertelimme keskikaupunkia. Jokien kohtaamispaikassa nimeltään The Forks on markkinapaikkaa ja joenranta on ihan mukavaa hengailualuetta, mutta Winnipeg on helposti nähty parissa päivässä. Jatkoimme matkaa yhä syvemmälle preerialle, preerian Pariisiksi nimettyyn Saskatooniin.
Other than that there is not a great deal to do in Winnipeg - we did visit the free outdoors museum Living Prairie, where you can learn about the flora and fauna of the prairie and strolled around downtown area. The Forks where the two rivers meet has a market place with lots of artisanal products and the area around the river is a pleasant place to hang out in, but you can easily do Winnipeg in a couple of days. We continued our journey even deeper into the prairie, to the “Paris of the prairie” - Saskatoon.