Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Wednesday, December 20, 2017

Celestun

Meridasta jatkettiin matkaa bussilla pikkuriikkiseen Celestunin kalastajakylään Meksikonlahden rannalla. Tarkoitus oli viettää siellä rentouttava viikonloppu biitsillä tekemättä mitään muuta kuin käydä veneretkellä flamingoja katsomassa. Hyvä juttu, sillä yhtään mitään muuta tekemistä Celestunissa ei totta vie olekaan. Rannalla oli vieri vieressä muutama kalaravintola (joista löytyi vaihtelevasti minulle kasvisruokaa) lounasta varten ja pääaukiolla pieni tori, josta kävimme ostamassa hedelmiä, mutta paljon muuta ei kylästä löytynytkään. Majatalomme oli ihan meren rannalla, mutta sijainti olikin paikan melkeinpä ainoa hyvä puoli. Majataloa pyöritti sangen iäkäs leidi, joka ei varmaan oikein jaksanut enää pitää paikkoja hyvässä kunnossa eikä kenties oikein nähnyt enää siivota kunnolla. Emme halunneet valittaa, kun säälitti, mutta toisaalta ei ollut kivaa kun huone vilisi muurahaisia emmekä olleet mitenkään varmoja, oliko edes lakanoita vaihdettu ennen tuloamme.
Meksikonlahden rantakaan ei ollut mitenkään Karibian puolen veroinen - vesi ei ollut läheskään yhtä kirkasta tai turkoosinväristä eikä hiekka yhtä valkoista. Ideana oli käydä täälläkin aamuisin juoksemassa paljain jaloin kuten Puerto Morelosissa, mutta siitä ei olisi tullut mitään - hienon hiekan sijaan täällä ranta oli ihan täynnä teräviä simpukankuorenpaloja joten paljain jaloin ei sinne ollut menemistä. Vietimme kuitenkin jonkin verran aikaa biitsillä, jossa oli ainakin hiljaista eikä rantatuoleista tai kaupustelijoista ollut tietoakaan. Kaunis se ranta ja näkymä terrassiltamme toki oli!

Ok, the view from our terrace wasn't all that bad...


Birds in the mangrove forest

From Merida we continued our journey to the tiny fishing village of Celestun on the shore of the Bay of Mexico. Our plan was to spend a relaxing weekend on the beach without doing anything else but a boat trip to see flamingoes and other birds. Good thing, as there is absolutely nothing else to do in Celestun. On the beach there are a few sea food restaurants side by side (with variable selection of vegetarian dishes available for me) for lunch and on the main square there was a little market place where we could buy some fruits, but that is pretty much all there is in the village. Our guest house was just on the beach, but the location was kind of the only good side of that establishment. It was ran by a rather elderly lady who probably couldn't really keep the place up anymore and maybe couldn't even see well enough to do proper cleaning. We didn't want to complain as we felt sorry for her, but on the other hand it was not really nice that our room was crawling with ants and we weren't even sure if the sheets had been changed before our arrival.  
The beach of the Bay of Mexico could not rival the Caribbean side - the water was nowhere near as clear or turquoise and the sand was not as white either. Our plan was to do bare-foot running on the beach (like in Puerto Morelos) but that didn't work out; instead of fine sand the beach was full of sharp pieces of shell so it was definitely a no-go for bare feet. We did spend some time relaxing on the beach which was at least nice and quiet with no sign of sales people or sun-chairs. It is an undeniably beautiful beach though!

Getting ready to go on the boat trip

How many birds can you spot in this picture?



Rannalta menevä parin tunnin veneretki oli todella hyvä kokemus. Veneen täyttämiseksi tarvitaan kahdeksan matkustajaa eikä meidän tarvinnut kauaa odotella, ennen kuin saatiin vene täyteen ja näin retki maksoi 200 pesoa per henkilö. Celestunissa on vuodenajasta riippuen joko kymmenittäin, sadoittain tai tuhansittain flamingoja. Me olimme siellä siinä mielessä huonoon aikaan, että niitä oli vain sadoittain, mutta ihan riittävästi meitä varten! Matkan varrelta näimme paljon muitakin lintuja, joista suurinta osaa en osaisi nimetä millään kielellä. Veneellä ajettiin myös mangrove-metsän läpi, jossa pysähdyttiin lyhyelle kävelymatkalle, jonka varrella näki lisää lintuja. Paluumatkalla veneen kuski ajoi vastatuuleen niin reippaasti, että pieni vene tömähteli aika epämiellyttävästi isohkoja aaltoja vasten. Siinä sai pitää kynsin hampain vähäisistä kamoistaan kiinni ja pitää suu visusti kiinni, ettei olisi jäänyt kieli hampaiden väliin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno retki, joka teki mielestäni Celestunista käymisen arvoisen paikan. Tämän voisi tosin tehdä päiväretkenä Meridastakin, mutta kun meillä kerran oli aikaa ihan tapettavaksi asti niin mikäs siellä oli hengaillessa parin päivän ajan. Sitten jatkettiin seuraavaan kolonialistisen arkkitehtuurin helmeen eli Campecheen!



At the mangrove forest


The boat trip, which leaves from the beach and takes a couple of hours, was a really good experience. It takes eight passengers to fill a boat and we didn't have to wait around for long before the required number of people signed up and this way the trip costs 200 pesos per person. Depending on the season, the area around Celestun will have dozens, hundreds or thousands of flamingoes. We were there not at the height of the season (which is spring) so we "only" saw hundreds of them! Along the way there were plenty of other birds too, most of which I couldn't name in any language. The trip took us through a mangrove forest where we did a short hike to see even more birds. On the way back the driver took us against the wind with such high speed that the small boat was bouncing rather unpleasantly against the largish waves. You had to hold of to your belongings as tightly as possible and make sure not to get your tongue trapped between your teeth! All in all it was anyway a great tour that alone made the visit to Celestun worthwhile. You could have done that from Merida as a day trip though, but since we had time to kill, Celestun was a fine place to kick back and relax for a few days. Next we were heading to another jewel of colonial architecture, Campeche!





Thursday, December 14, 2017

Valkoinen kaupunki Merida - Merida, the White City

Yucatanin osavaltion pääkaupunki Merida tunnetaan myös lempinimellä Ciudad Blanca eli valkoinen kaupunki. Tämä ei kuitenkaan viittaa rakennusten väriin, sillä suurin osa etenkin vanhan kaupungin siirtomaavallan aikaisista rakennuksia on kauniin värikkäitä eikä suinkaan valkoisia. Nimen sanotaan juontavan juurensa joko rakennusten aiemmasta väristä tai kaupungin poikkeuksellisesta puhtaudesta, josta asukkaat ovat kovin ylpeitä. Oli syy mikä hyvänsä, Merida vaikutti heti kovin viehättävältä kaupungilta, jossa vietimme kolme yötä hengaillen rennosti ilman sen kummempia suunnitelmia. Majailimme kivassa majatalossa ihan vanhan kaupungin sydämessä, josta oli muutaman minuutin kävelymatka pääaukiolle Plaza Grandelle.

Plaza Grande

Osallistuimme ensimmäisenä aamuna kaupungin matkailutoimiston järjestämälle ilmaiselle kävelykierrokselle, koska ajattelimme sen olevan hyvä tapa tutustua keskustaan ensin. Opas oli vähän huvittava vanhempi mies, jonka englannin ääntämys oli niin vahvasti aksentoitua, että emme ymmärtäneet hänen englannistaan mitään, mutta onneksi kierros oli sekä espanjaksi että englanniksi - espanjaksi selitys meni perille. Oli todella mielenkiintoista oppia, että espanjalaiset conquistadoret rakensivat suurimman osan historiallisen keskustan rakennuksista mayojen pyramidien kivistä (siis pakottivat mayat purkamaan pyramidinsa ja sitten rakentamaan niistä materiaaleista uudet rakennukset). Itse kierros keskittyi pelkästään Plaza Granden ympärille, mutta siellähän onkin upeita rakennuksia vaikka muille jakaa, kuten San Ildofonson katedraali (Amerikkojen vanhin säilynyt kirkko), Palacio de gobierno (hallituksen palatsi tai jotain sinne päin) sekä Yucatanin vanhin säilynyt talo Casa de Montejo, jossa voi vierailla ilmaiseksi. Montejon suvulla olikin iso rooli monien Yucatanin niemimaan kaupunkien rakentamisessa. Myös Palacio Municipal oli erityisen mielenkiintoinen mahtavien mayojen maailmankuvaa esittelevien seinämaalaustensa ansiosta. Plaza Grande on myös miellyttävä puisto, jossa iltaisin on usein katusoittajia tai jotain muuta ohjelmaa.


Dia de los muertos celebrations in Merida


The capital of Yucatan state, Merida, is also known by its nickname Ciudad Blanca or white city. However this name does not refer to the colour of the buildings, as most of them, especially in the old town, are nice and colourful colonial buildings. The name may refer to the previous colour of the buildings or the cleanliness that the residents are so proud of. Whatever the origin of the name, the city struck me right away as a charming place to spend a few days in without any particular plans. Our nice little guest house was also an example of the colonial architecture the city is known for and located in the heart of the old city, within a few minutes' walk from the main square Plaza Grande. 


Murals at Palacio Gobierno

On our first morning there we decided to take a free guided walking tour organized by the tourism office as we figured it's always a good way to get to know a place. The guide was a slightly amusing old guy whose English was so heavily accented that we didn't understand a word of the English commentary - luckily it was also in Spanish which was a lot easier to understand. It was really interesting to learn that the Spanish conquistadores built most of the historical centre from the materials from the Mayan pyramids (meaning they made the Mayas demolish their pyramids and then forced them to build new buildings from the same stones). The walking tour was just around the Plaza Grande which is surrounded by gorgeous historical buildings, such as the cathedral of San Ildofonso (the oldest church in the Americas), Palacio de Gobierno (government palace) and the oldest surviving house in the Yucatan, Casa de Montejo, which you can visit for free. The Montejo family had a big role in founding several cities across the Yucatan. Also Palacio Municipal is a fascinating place to visit, in particular to see the murals depicting the Mayan views of the cosmos. Plaza Grande is a pleasant park in itself with lots of music and other stuff going on especially in the evenings.

Sometimes I just feel small... 



Montejon mukaan on nimetty myös vaikuttava Paseo de Montejo, eurooppalaistyylinen bulevardi, jonka varrelle rakennettiin aikoinaan kaupungin hienoimmat ökytalot. Sen varrella on kiva käydä kävelemässä tai vuokrata pyörät, jos ei jaksa kävellä. Plaza Granden lisäksi Meridassa on paljon muitakin kivoja aukioita, kuten Santa Lucian aukio, jossa on joka torstai ilmainen konsertti "Serenata Yucateca". Konsertti alkoi klo 21 ja aukion monet penkit olivat täpösen täynnä jo tunnin ajan etukäteen. Onnistuimme onneksi löytämään paikat ja saatoimme nauttia perinteisistä romanttisista balladeista sekä tanssista. 


Paseo de Montejo


Paseo de Montejo, the European-style boulevard named after Montejo, is where you will find the most impressive houses of the city. It makes for a pleasant stroll or alternatively you can hire a bike. Apart from Plaza Grande there are plenty of other nice squares in Merida, for example Santa Lucia where a free concert "Serenata Yucateca" takes place every Thursday. The concert started at 9pm and the square was absolutely packed with people already an hour before. Luckily we managed to find a free bench so we could enjoy a show of romantic ballads and traditional dancing. 

Viimeisenä Meridan-päivänämme halusimme osallistua päiväretkelle ja kun Chichen Itza oli jo nähty ja olimme seuraavaksi menossa Celestunin kalastajakylään, päätimme varata "Haciendas y cenotes"-retken, jossa tutustuttiin silloisten siirtovaltaherrojen rakennuttamiin suurtiloihin. Näillä suurtiloilla yleensä kasvatettiin henequen-agavea, jonka lehdistä tuotettiin aikoinaan kuitua vahvojen köysien tuotantoa varten. Ennen synteettisten kuitujen keksintöä henequenilla kääri sievoiset voitot, etenkin kun työt teetettiin lähes orjan asemassa olevilla mayoilla, joten rikkaat espanjalaiset rakennuttivat toinen toistaan komeampia haciendoja. Tällä retkellä kävimme ensin museona toimivassa haciendassa, jonka jälkeen uimassa maanalaisessa cenotessa (tällä kertaa se oli paljon mukavampaa kuin Tulumissa, koska oli kuuma!) ja vielä lounaalla toisessa haciendassa. Täällä oli toinen cenote, jossa saattoi käydä pulikoimassa ja lounaan jälkeen rentoutua monissa riippumatoissa, joita näkyy Yucatanilla yleensäkin joka puolella. Koko päivän retken hinta oli 350 pesoa per henkilö, joka lähinnä kattoi kuljetuksen minibussilla, sillä museohaciendaan piti maksaa 50 peson pääsymaksu per henkilö paikan päällä ja lounas juomineen tilattiin ja maksettiin itse. Erityisen halpana en retkeä pitänyt, mutta ihan mielenkiintoinen ja opettavainen päivä se oli.


At the hacienda


On our last day in Merida we wanted to do a day trip and since we had already been to Chichen Itza and next we were headed to the fishing village of Celestun, we opted for "Haciendas y cenotes" tour where we got to visit old colonial estates. Most of these estates were for growing henequen, an agave whose fiber was used for making ropes etc. Before the synthetic fibers were developed, henequen brought in major profits, especially as they used Mayans as work force in slave-like conditions, so the Spanish colonial masters became richer and richer, building bigger and more lavish haciendas around Yucatan. On this tour we visited first a hacienda that now functions as a museum, then a cenote for a swim (this time it was much more pleasant than in Tulum, as it was hot!) and headed to another hacienda for lunch. This hacienda also had a cenote for swimming and plenty of hammocks for relaxing after lunch. The whole day trip cost 350 pesos per person, which mainly just covered the transfer in a mini bus, as at the museum you had to pay an entrance free of 50 pesos per person and the lunch also had to be ordered and paid for separately. I didn't consider it a great value, but a very pleasant and educational day trip nevertheless. 
Fancy a swim with a tiny crocodile?




Merida oli ihana kaupunki hengailla pari päivää, vaikka se melko turistinen paikka onkin matkamuistoliikkeineen ja innokkaine retkienmyyjineen. Ehdottomasti käymisen arvoinen joka tapauksessa!

Merida was a lovely place to spend a couple of days, despite being rather touristy with lots of souvenir shops and overly eager tour sales people. Definitely worth a visit in any case!


Sunday, December 10, 2017

Hurmaava Valladolid - Charming Valladolid


Valladolid oli meille ensimmäinen varsinainen kaupunki Meksikossa ja se oli kieltämättä mukavaa vaihtelua hiljaisten kalastajakylien jälkeen. Varsinkin, kun kaupunki oli täynnä kaunista arkkitehtuuria ja majoituksen hinta-laatusuhde oli todella hyvä. Näytti siltä, että harvempi turisti yöpyy täällä - turistibusseja näkyi pysähtyvän kaupungissa nopeasti varmaankin matkalla maya-raunioilta takaisin rannikolle, mutta muuten kaupungissa ei näkynyt suuria turistimassoja. Myös ravintoloiden hinnat (etenkin pääaukion vieressä löytyvällä food courtilla) olivat huomattavasti turistimaisempia paikkoja edullisemmat.
Valladolid was the first actual city in Mexico on our trip and it was definitely a nice change after several quiet fishing villages. Especially as the city is full of beautiful colonial architecture, things to do and good-value accommodation. It seemed like not too many tourists stay here - we could see tour buses unloading groups for a quick stop, probably on the way back to the coast from the Mayan ruins, but other than that we did not see lots of tourists in the city. Also the restaurant prices (especially at the food court next to the main square) were considerably more reasonable than in more touristy places.

Entrance to the main park


Päätimme tämän olevan hyvä tukikohta sekä Ek Balamin että sen kuuluisan Chichen Itzan tutkimiseen. Suuntasimme vähemmän tunnetulle Ek Balamille ensiksi ihan siitä syystä, että halusimme välttää Chichen Itzaa sunnuntaina - sunnuntaisin meksikolaisilla on kaikille monumenteille ilmainen pääsy, joten väenpaljoutta on vielä muita päiviä enemmän. Ek Balam ei kuitenkaan ollut ollenkaan liian täyteen ahdettu. Matkaa on Valladolidista noin puolen tunnin ajomatkan verran ja colectivo taxi (henkilöauto, johon mahtuu korkeintaan neljä matkustajaa) maksaa 200 pesoa suuntaansa per auto. Odottelimme aikamme, jotta kuski löysi kyytiin lisää matkustajia ja lähdimme liikkeelle. Ek Balam on huomattavasti Cobaa pienempi alue eikä sen kiertämisessä mennyt tuntia enempää, missä mielessä lähes 200 peson pääsymaksu tuntui kieltämättä melko suolaiselta. Kyllähän viidakon keskellä kohoavat pyramidit olivat vaikuttavat ja täälläkin pääsi kiipeämään korkeimman pyramidin huipulle, mistä oli hyvä näköala viidakon ja toisen pyramidin yli. 

We decided Valladolid is a good base for exploring both Ek Balam and the famous Chichen Itza. We headed to the less known Ek Balam first as we wanted to avoid Chichen Itza on a Sunday - on Sundays all Mexicans have free entrance to all the monuments, so the ruins get even more crowded than other days. However, Ek Balam was not too crowded at all. It is about half an hour drive from Valladolid and a colectivo taxi (a car with maximum four passengers) costs 200 pesos one way per car. We had to wait around for awhile to get other two passengers to fill the car and off we went. The area of Ek Balam is considerably smaller than Coba and it only took about an hour to explore the whole place, so to be honest the entrance fee of nearly 200 pesos felt a bit extortionate. However, the ruins rising from the jungle were undoubtedly impressive and also here you can climb to the top of the highest pyramid, giving you awesome views over the jungle and the other pyramid. 

Ek Balam

Yksi maailman seitsemästä modernista ihmeestä, Chichen Itza, on ansaitusti todella suosittu käyntikohde, joten sinne mennessä pitää henkisesti varautua valtaviin väkimääriin. Hyvä taktiikka on vierailla läheisestä kaupungista, kuten Valladolidista, josta raunioille pääsee helposti heti aamukahdeksaksi, jolloin portit aukeavat. Valladolidista tunnin matkan Chichen Itzalle taittaa joko colectivo-minibussilla (35 pesoa per hlö) tai Oriente-bussilla 31 pesolla. Suurimmat turistilaumat saapuvat rannikolta joskus klo 11 tienoilla, joten ihan aamusta saa vielä katsella ympärilleen ihan rauhassa. Sitä paitsi toinen toistaan epätoivoisemmat matkamuistojen kaupustelijat laittavat vielä kojujaan pystyyn siihen aikaan, joten he eivät ehdi huutelemaan ihan niin paljon perään kuin myöhemmin. Raunioiden kiertelyyn omaan tahtiin menee helposti pari-kolme tuntia, sen verran laajasta alueesta on kyse ja siellä on paljon nähtävää, myös pari cenotea (joista toinen oli meidän vierailumme aikana nähtävästi suljettu ilman mitään selityksiä). Tämä on todella vaikuttava kompleksi ja helposti 220 peson pääsymaksun arvoinen. 

Chichen Itza

One of the seven modern wonders of the world, Chichen Itza, is deservedly an extremely popular place to visit, so you need to be prepared for crowds when visiting. A good tactic is to stay in a town nearby, such as Valladolid, from where you can easily get to the ruins by the opening time at 8am. From Valladolid it takes about an hour to get there either by colectivo minivan (35 pesos per person) or Oriente bus (31 pesos per person). Most of the tour buses roll in by 11am, so getting an early start gives you a couple of hours of relative peace at the ruins. Besides, the legions of (rather desperate) sales people are still busy setting up their stalls at that time and don’t have so much time to be shouting after you. You can easily spend two to three hours wandering around the ruins at your own pace, as there is so much to see including two cenotes (one of which was apparently inexplicably closed during our visit). The whole complex is truly amazing and definitely worth the entrance fee of 220 pesos. 

Olimme Valladolidissa sopivasti Dia de los muertos-juhlan aikaan ja tämä tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää. En etukäteen tiennyt paljoakaan tästä meksikolaisesta juhlapyhästä ja olin kuvitellut sen olevan jotain Halloweenin tapaista, mutta oli hyvin mielenkiintoista oppia siitä enemmän. Näimme “Paseo de los animos” eli henkien kulkueen, jossa kulki paljon pääkalloiksi maskeerattuja kynttilöitä kantavia hahmoja. Kävimme myös katsomassa kuolleiden muistoksi pystytettyjä alttareita. Maan eri alueilla on eri tyylisiä alttareita, joista esimerkkejä oli pystytetty pääaukiolle.
Paseo de las animas

Decoration for Dia de los Muertos

We happened to be in Valladolid during the Dia de los Muertos celebration, which offered lots of interesting insights to Mexican culture. I didn’t know much about this special Mexican celebration beforehand and had imagined it being more or less like Halloween, but it was really interesting to learn more about it. We were lucky enough to catch the Paseo de los animos (Walk of the Spirits) with lots of characters masquerading as skeletons carrying candles. We also got to see the altars set up to conmemorate the dead. There are different types and styles of altars in different regions, examples of which were set up for the public to see.


Valladolidin ympäristössä on montakin cenotea, joissa vierailla - me saimme aikaiseksi käydä vain ihan kaupungin keskustassa sijaitsevalla Zaci-cenotella, jonne oli helppo kävellä. 30 peson pääsymaksun arvoinen uimapaikka oli kaunis näky ja siellä oli hauska pulikoida. Noin ylipäänsä emme tällä reissulla kierrelleet juurikaan museoita, ainoastaan niissä jotka meitä todella kiinnostivat, ja Casa de los venedos mahtui siihen kategoriaan. Yksityisen keräilijäpariskunnan kotitalo, jossa esiteltiin ihan uskomattomat määrät värikästä meksikolaista kansantaidetta, oli todella mieltäylentävä paikka. Opastetut kierrokset menevät klo 10 ja 11:30, muuhun aikaan siellä ei ole mahdollista vierailla. Pääsymaksun sijaan omistajat pyytävät lahjoitusta kierroksen jälkeen. 

Cenote Zaci

There are several cenotes to visit around Valladolid, however we only made it to the Zaci cenote that is located handily in the city. This swimming hole has a beautiful natural setting and it is well worth the reasonable 30 pesos entrance fee. In general on this trip we are not visiting lots of museums, but only the ones that we are truly interested in, and Casa de los venedos definitely fit the bill. It is the home of a private collector couple, where you can see parts of their incredible collection of colourful Mexican folk art. The guided tours run at 10 and 11:30, other times you cannot visit the house. Instead of an entrance fee the owners ask for a donation at the end of the tour. 

Casa de los venados

Kävimme tutustumassa myös San Bernandinon luostariin sekä kaakao/suklaamuseoon, jossa heppu innokkaasti esitteli miten mayat vanhoina aikoina tekivät kaakaota ja miten he edelleen samoilla metodeilla tekevät raakaa luomusuklaata käsityönä. Pikkuriikkisen museon kierros on ilmainen, mutta kävijän odotetaan toki tekevän ostoksia matkalla ulos. Ostimme kuuliaisesti pienen suklaapakkauksen, joka oli kyllä kieltämättä rankan hintansa arvoinen satunnaisiin iltaherkutteluihin.
We also visited the San Bernandino monastery and the chocolate museum, where the enthusiastic guide ran through a presentation of how the ancient Mayas made drinking chocolate and how this company is still making raw organic artisan chocolate with similar methods. The tiny museum is free to visit, but the visitor is of course expected to make some purchases at the shop on the way out. We did obligingly buy a small box of undeniably delicious chocolate balls that were well worth their high price.  
Monastery of San Bernandino

Valladolid oli hurmaava kaupunki, jossa oli mukava viettää muutama päivä. Seuraava kohteemme tarjosi vielä lisää siirtomaavallanaikaista arkkitehtuuria: Yucatanin pääkaupunki Merida.
Valladolid was a lovely town to spend a couple of days. Our next destination offered even more colonial architecture: the capital of Yucatan, Merida.

Friday, December 1, 2017

Sen seitsemän värin laguuna Bacalarissa - The Lagoon of Seven Colours in Bacalar


Seuraavaan pysäkkiimme, Bacalariin, meitä kutsui monivärinen laguuna (laguna de siete colores). Majapaikkaa etsiessämme totesimme, ettei tästä kylästä kovin hyvää hinta-laatusuhdetta löydy ja varasimme melko vaatimattoman majatalon alle puolen kilometrin päässä laguunilta. Ajatuksena oli, että viettäisimme iltapäivän tallustellen laguunan reunaa pitkin ihaillen niitä kuuluisia värejä ja kuvittelimme myös, että laguunan rannalla olisi varmaan paljon ravintoloita ja baareja, joten sieltä löytyisi hyvä lounaspaikka. Suunnitelman toteuttaminen tosin ontui, kun lähdimme kävelemään laguunia kohti ja piakkoin tajusimme, että suurin osa sen rantaa on yksityisessä omistuksessa eikä satunnainen ohikulkija edes näe koko laguunia korkeiden aitojen takaa, puhumattakaan siitä että sen rannalle pääsisi käymään. Olimme myös suunnilleen nälkäkuoleman partaalla eikä mistään ravintoloista tai baareista näkynyt häivääkään, vaikka kuinka kävelimme. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että olimme koko ajan kävelleet väärään suuntaan, sillä päinvastaisesta suunnasta rannalta löytyi kuin löytyikin julkinen uimapaikka ja San Felipen linnoituksen läheltä myös aukio, jonka reunalla oli muutama ravintola ja saimme lopulta sekä mahamme täyteen että vilauksen itse laguunista. Se ensimmäinen iltapäivä ei kuitenkaan mennyt oikein hyvin ja Bacalarin kylä vaikutti todella köyhältä ja likaiselta kyläpahaselta. Vasta nyt aloimme tajuta, miten steriili Puerto Morelos itse asiassa olikaan - Meksiko alkoi näyttää vilauksia todellisista kasvoistaan.

Fort of San Felipe

Our reason to travel to our next destination, Bacalar, was the Laguna de siete colores. When looking for accommodation we had to come to the conclusion that we cannot find great value in this village and ended up booking a rather simple guest house about half a kilometre away from the lagoon. We figured we will spend the afternoon strolling along the lagoon admiring the beautiful colors and also assumed that the shore will be lined with lots of restaurants and bars, so it should be a good place to find lunch. We were very wrong. After walking for a while towards the lagoon it became painfully obvious that most of the shore is privately owned and a passer-by cannot even catch a glimpse of the lagoon over the high fences, nevermind walk along it. We were also on the edge of starvation and could not locate one restaurant, no matter how much we walked. In the end it turned out we had picked the wrong direction randomly, as in the opposite direction there was at least a public swimming place where you could get to the lagoon and, eventually, close to the San Felipe fort there was also a square lined with some restaurants. So finally we did get to see the lagoon as well as fill our bellies. However, that was not a great first impression and Bacalar seemed like a very poor and dirty little town. Only now we started to get an idea of just how sterile Puerto Morelos had been - Mexico was showing us a glimpse of its real face.



Toinen päivämme Bacalarissa kuitenkin osoittautui täydelliseksi. Ensinnäkin sää armahti meitä ja aamu avautui kauniin aurinkoisena (edellisen iltapäivän pilvinen ja sateenuhkainen keli ei tehnyt laguunille oikeutta), sitä paitsi veneretki oli ihan yli odotusten. Meitä oli pieni ryhmä, noin 10 henkeä plus kapteeni. Rajaton juomatarjoilu kuului hintaan, samoin kuin yksinkertainen lounas hedelmineen, sipseineen sekä Nutella-leipineen. Kaikkein parasta oli kuitenkin itse laguuni, joka tosiaan näytti parhaat puolensa upeine auringossa kimaltelevine väreineen. Vaihtelevat värit johtuvat eri syvyyksistä - joissain kohtaa voi kahlata polvenkorkuisessa vedessä, kun taas toisissa kohdissa cenote tiputti merenpohjan yli sadan metrin syvyyteen. Mitä matalampi vesi, sen vaaleammansininen vedensävy ja mitä syvempi, sen tummempi - supersyvä Cenote Negro oli nimensä mukaisesti ihan musta. Pulahtelimme uimaan tai vain tanssimaan veteen eri kohdissa olut- ja tequilahuuruissamme ja nautimme päivästä täysin siemauksin. Nähdäkseni paras tapa nauttia laguunasta on osallistua joko näille veneretkille tai vuokrata kajakki omatoimiseen tutkailuun. Monet rannalla sijaitsevista hostelleista näyttivät myös mukavilta ja siellä saa sitten loikoilla laguunin rannalla oikein sydämensä kyllyydestä - olisi ehkä meidänkin kannattanut tehdä niin. Joka tapauksessa saimme viettää ihanan päivän laguunilla! Muuten Bacalarilla ei ole mitään tarjottavaa, joten kaksi yötä riitti oikein mainiosti. Lähdimme seuraavana päivänä takaisin kohti pohjoista koloniaaliseen Valladolidin kaupunkiin.  






Nevertheless, our second day in Bacalar turned out to be perfect. First of all the weather turned for the best and the morning was lovely and sunny (the previous day with its grey, about-to-rain skies had not done the lagoon justice) and the boat trip we had booked online exceeded our expectations. We had a small group, about ten people plus the captain. Unlimited drinks as well as a simple lunch with fruits, crisps and Nutella sandwiches was included in the trip. The most important thing, obviously, was the lagoon itself, which was really showing its best side with brilliant colours glimmering in the sun. The variation in the water colour has to do with the depth - at some point we were wading in water up to our knees whereas in other parts there were cenotes more than hundred metres deep. The deeper the water, the darker the colour and the super deep Cenote Negro lived up to its name with its practically black colour. We visited several different spots at the lagoon for swimming or just dancing in the water encouraged by copious amounts of beer and tequila, enjoying the day to the max. As I see it, the best way to experience the lagoon is either by doing one of these boat trips or perhaps renting a kayak to explore it independently. Many of the hostels located at the shores of the lagoon also looked lovely and by staying in one of them you get to spend all the time you want by the shore - in hindsight we should have done that as well. In any case, we got to spend a lovely day at the lagoon!

That was all we wanted to do in Bacalar, so the next day we headed towards the north to visit the colonial town of Valladolid.