Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Monday, November 23, 2015

Turistina Gozolla - Tourists in Gozo

Saavuttuamme Maltalle toukokuun puolessa välissä, emme olleet poistuneet saarelta ollenkaan syyskuuhun mennessä. Sitten olikin jo korkea aika uskaltautua niinkin kauas kuin Maltan sisarsaarelle Gozolle. Olimme ihan tarkoituksella jättäneet Gozon visiitin syksylle välttääksemme pahimman turistikauden - Maltalla saa ihan tarpeekseen turistilaumoista - joten päätimme suunnata sinne syyskuussa pitkänä viikonloppuna. Pitkästä reissustamme tuntui olevan jo ihan ikuisuus, joten olimme innoissamme jo tästä pienestäkin matkasta! Kuten tavallista, matkaan käytetty aika sai sen tuntumaan paljon pitemmältä. Vaikka itse lauttamatka Cirkewwasta Gozolle kestää tuskin kymmentä minuuttia, kaikkine jonottamiseen ja odottamiseen siihen meni kuitenkin puolisen tuntia. Sitä ennen olimme toki jo matkanneet bussilla reilusti yli tunnin ennen kuin pääsimme Cirkewwaan, joten tuntui tosiaan kuin olisimme edenneet paljon pitemmän matkan kuin sen parikymmentä kilometriä, miten kauaksi kotoa tosiasiassa pääsimme!

After arriving in Malta mid-May, we hadn't left the island at all until September. Then it was time to venture all the way to... the sister island of Gozo. We had left visiting Gozo on purpose to autumn to try and avoid the worst tourist crowds - you get enough of crowds in Malta - so we decided to head over there on the bank holiday weekend in September. Since it felt like a very long time since we were on the road, even this little trip made us excited and it felt like real travelling! In fact, even though the ferry ride itself from Cirkewwa is probably only about ten minutes, with all the queuing and waiting it takes about half an hour in total. Of course taking the bus from our place to Cirkewwa already takes more than an hour so we really felt like we have gotten a lot further from home than 20 km or so that we actually covered in that time!



Arriving in Gozo


Gozolla on tunnetusti ihan erilainen ilmapiiri kuin Maltalla, se tunnetaan paljon hiljaisempana, harvempaan asuttuna maaseutuna ja tottahan se oli. Olimme miettineet, pitäisikö vuokrata skootteri 50 euron hintaan pariksi päiväksi, vai kulkea busseilla, jotka ovat bussikorteillamme käytännössä ilmaisia. Emme kuitenkaan halunneet olla harvaankulkevien bussien varassa, joten päädyimme vuokraamaan skootterin Mgarr Tourist Service-firmasta ihan lauttaterminaalin kupeessa ja kyllä kannatti. Tiet olivat ihanan hiljaisia verrattuna Maltaan, jonka liikenteessä riskeeraa henkensä joka kerta tietä ylittäessään, eikä ollut edes vaikea löytää perille haluamiimme kohteisiin. Eksyimme toki pari kertaa, mutta sehän nyt on itsestäänselvää. Olimme järjestäneet yöpaikan sohvasurffaaja Marion luona Xaghrassa, joka sattui sijaitsemaan lähellä yhtä tärkeimmistä nähtävyyksistä, Ggantijja-temppeleitä. Heitimme kamamme Marion luo ja juttelimme hetken aikaa hänen sekä hänen ihanien kissojensa kanssa, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin skootterin selkään ja ajoimme temppeleille.


Ggantijja Temples (the "Gigantic church" in the background)

Gozo is reputed to have a completely different atmosphere than Malta - a lot quieter, less densely-populated and more rural than the sister island and that all turned out to be true. We had debated whether to rent a scooter at the cost of  €50.00 for two days or take the bus which is practically free with our bus card. However we didn't want to rely on the fairly infrequent bus service so finally made the very good decision to rent a scooter from the Mgarr Tourist Services right next to the ferry terminal. The roads were blissfully traffic-free (nice change from Malta where you are constantly risking your life just trying to cross the street!) and it was also surprisingly easy to find our way. Sure, we got lost a couple of times but it wouldn't be us if we hadn't... We had arranged to stay at a couchsurfer's place in Xaghra, which is located near one of the main sights, the Ggantijja temples. After dropping off our stuff and having a quick chat with Mario and his gorgeous cats we got back on the scooter and drove to the temples.


Ggantijja-temppelit ovat Egyptin pyramidejakin vanhempia ja se on niiden tärkein ominaisuus - minulle, joka ei ole mikään historioitsija eikä arkeologi, ne eivät näytä erikoisen vaikuttavilta, koska kyseessä on lähinnä kivikasa. Siitä huolimatta, ne ovat tosi vanhoja kiviä, ja kyllä minuun tekee vaikutuksen se, että ne on koottu kasoiksi joskus 3600 ennen ajanlaskun alkua. Sitä ajatellen todellakin näkemisen arvoinen paikka. Samalla lipulla pääsi myös läheiseen Ta' Kolan tuulimyllyyn, joka oli söpöydessään nopean vierailun arvoinen, samoin kuin useisiin museoihin pääkaupungissa Victoriassa (joka tunnetaan myös nimellä Rabat - mistä lie syystä monilla kaupungeilla Maltalla sekä Gozolla on monta nimeä). Koska olimme päättäneet omistaa Gozon vierailumme ensimmäisen päivän kulttuurinähtävyyksille, suuntasimme seuraavaksi Victorian Cittadellaan, joka on linnoitettu kaupunki kaupungin sisällä. En tiennyt etukäteen, ettei siellä muurien sisällä enää asu ketään, vaan siellä on vain muutama museo, pari hassua kauppaa ja ravintolaa sekä  muutama harhaileva turisti. Siellä oli suorastaan aavemaisen hiljaista, eikä mitään turistirysäfiilistä. Kaikki siellä sijaitsevat museot olivat pieniä, jotkut ihan käymisen arvoisia (kuten Folklore Museum), toiset taas eivät (kuten Gozo Nature Museum - eihän näiden karujen saarten luonnosta ehkä kovin paljon kertomista ole, mutta se oli ihan huvittavan huono!). Minusta kapeilla kujilla kuljeskelu ja linnoituksien muureilta avautuvat näköalat olivat museoita huomattavasti kiinnostavampia.



The Ggantijja temples are older than the pyramids in Egypt and that's their main feat - for me, who is no historian or archaeologist, they don't look particularly impressive as they are more or less a pile of rocks. However, I am impressed by the sheer age of them and I am in awe of those people who built them around 3600BC - it is rather mind-blowing to think about it. So it's not just any old pile of rocks - it's a pile of really old rocks! With the same ticket we could also enter Ta' Kola windmill nearby which was cute enough to warrant a quick visit, as well as different little museums in the capital Victoria (also known as Rabat - for whatever reason many towns have several names in Malta). Since our first day in Gozo was dedicated to cultural sights, next we drove off to Victoria's Cittadella, which is a small fortified city within a city. What I hadn't realized before was that it is entirely deserted these days, nobody lives within the citadel but there are several museums, a few restaurants and shops (but not too many) and a few wandering tourists. However it is still eerily quiet and not taken over by commercialism. Each of the museums was small and some of them were more worth the visit (such as the Folklore Museum) and some less so (like the Gozo Nature Museum - I appreciate there is not too much to tell about the flora and fauna of these rugged arid islands, but still!) I found strolling around the narrow streets and admiring the views from the fortress more interesting than the museums.




Cittadella

Napattuamme lounaaksi erittäin epäterveelliset piiraat pastizzeriasta Victoriassa, päätimme vierailla pienessä merenrantakylässä Marsalfornissa. Ilmeisesti tämä kalastajakylä on Gozon versio rantalomakohteesta, jossa on paljon ravintoloita, hotelleja ja niin edes päin. Meidän visiittimme aikana pikkuruinen hiekkaranta ei ollut houkutellut yhtään auringonpalvojaa, mitä luultavammin kovan tuulen ja auringosta huolimatta viileän ilman takia. Nautimme kauniista maisemista samalla kun otimme oluet rantabaarissa, mikä olikin ensimmäisen päivämme viimeinen käyntikohde - oli aika palata Marion luo herkulliselle illalliselle.


After grabbing a few decidedly unhealthy pastries for lunch from a pastizzeria in Victoria, we decided to visit the tiny seaside town of Marsalforn. Apparently this little fishing village is the closest thing in Gozo to a tourist resort with lots of restaurants, hotels and so on. On our visit the little sandy beach did not attract sun-worshippers, quite likely due to the fact that it was really windy and despite the sun the temperature was not quite high enough for lying on the beach. We enjoyed the beautiful views though while having a drink at a bar which concluded the first day of exploration of Gozo - it was time to head back to Mario's place for a home-cooked dinner.

Vierailumme toisen päivän omistimme luonnonnähtävyyksille. Nautittuamme maittavan aamiaisen Marion luona loikkasimme jälleen skooterin selkään jatkaaksemme saaren tutkailua. Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, vaikkakin kovin tuulisena, mikä teki skootterilla ajamisesta ajoittain hiukan haastavaa. Palasimme takaisin Marsalfornin kylään ja sieltä kohti Wied-il-Ghasrin jyrkännettä muutaman kilometrin päähän. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa sinne skootterilla, mutta aaltojen vyöryessä kapean pikku tien yli, se alkoi tuntua melko riskialttiilta. Päätimme, että kävellen onnettomuusriski pienenisi huomattavasti, joten jätimme mopon kypäröineen tien varteen ja lähdimme kävellen. Edellisenä päivänä Mario oli kertonut meille, ettei yleensä edes sulje talonsa ovea mennessään ulos, puhumattakaan lukitsemisesta - "nyt ollaan Gozolla", hän sanoi hyvin rauhallisena ja luottavaisena, joten emme uskoneet kenenkään varastavan skootteria sen kummemmin kuin kypäröitäkään. Tie kulki ohi suola-altaiden ja mahtavien merimaisemien ohi, jotka kova tuuli ja valtavat aallot tekivät vieläkin dramaattisemmiksi. Mukavan kävelymatkan päätteeksi olimme saaneet lukemattomia hienoja kuvia. Myös paikan hiljaisuus oli todella mukavaa vaihtelua - ohitimme ehkä pari kalastajaa, mutta siinäpä se. Ei turistilaumoja, ei auton autoa, vain luonnon ääniä ympärillä.

On the way to Wied-il-Ghasri

The road that started to feel unsafe


Salt pans

The second day of our Gozo visit was dedicated to the natural sights. We had a lovely breakfast with Mario and hopped back on the scooter to continue exploring the island. The morning was lovely and sunny although rather windy, which made the driving of the scooter somewhat challenging at times. We headed back towards the village of Marsalforn and continued to Wied-il-Ghasri which was a good few kilometres away. The plan was to drive there with the scooter but what with the sea being rough and the waves splashing onto the narrow little road, it didn't feel particularly safe. We figured walking makes bodily injury a lot less likely so we left the bike behind with the helmets (the night before Mario had told us that he usually doesn't even close the door when leaving the house, let alone lock it - "this is Gozo", he said with great serenity so we felt fairly sure it won't get stolen) and started walking. The road went past salt pans and amazing views, which the rough sea made all the more dramatic. It was a pleasant hike and we were rewarded with lots of photo opportunities. What was also really refreshing was how quiet it was - we passed a fisherman or two but that was it. No crowds, no tourist buses, practically nobody around.



Yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä, jonka kuva koristaa melkeinpä kaikkia mainoksia Maltan matkailusta, on Azure Window Djewra Bay-lahdessa. Se on luonnon muodostama kalkkikivikaari, joka on upea näky sinisen Välimeren välkkyessä taustalla. Ilmeisesti myös jotkut Game of Thrones-sarjan jaksot on kuvattu täällä - itsehän en siitä sarjasta mitään tiedä, mutta ehkäpä se on jonkun mielestä mielenkiintoista. Tämä oli seuraava kohteemme ja totesimme, että onhan Gozollakin sentään vielä turisteja - ne olivat kaikki täällä! Varmasti niitä olisi tosin ollut vielä paljon enemmän heinä- tai elokuussa. Itse Azure Window oli todella vaikuttava näky ja jälleen kerran ympärillä läikkyvät valtavat aallot vain paransivat näkyä. Täällä on myös niin sanottu sisämaan meri, joka ilmeisesti kuumana vuodenaikana on suosittu uimapaikka, mutta nyt se ei näyttänyt houkuttavan ketään pulikoimaan.

Azure Window on a very windy day

Inland sea

One of the most famous sights that are normally featured in any brochure of Malta is the Azure Window which is located at the Djewra Bay. It is a natural limestone arch which forms an impressive sight with the backdrop of the blue Mediterranean Sea. Apparently some of the scenes for the Game of Thrones was also filmed at the area - I personally know nothing about that show, but maybe that will impress somebody. That was the next stop on our exploration and discovered that there are still bus loads of tourists around Gozo - they were all here! However, I'm sure there would have been much more of them in July or August. The Azure Window itself was very impressive and the enormous waves splashing in the background made the effect even better. There is also an inland sea in the area which is apparently popular for swimming during the hot months, now it did not seem particularly inviting to anybody.


Paluumatkalla kohti lauttaterminaalia yritimme vielä käydä "jättimäisessä kirkossa", jonka saattoi nähdä melkein mistä vaan saarella, Xewkijan kylän Johannes Kastajalle omistettu kirkko. Malta on niin täynnä kirkkoja, että olen vähän paatunut niiden ihasteluun (vaikka ne yleensä ottaen kovin vaikuttavia ovatkin), mutta tämä sattui nyt olemaan ihan kertakaikkisen valtavan kokonsa takia kiinnostava. Se tosin sattui olemaan suljettu kun yritimme päästä sisään, mutta näimmepä sen ainakin läheltä, samoin kuin kilometrien päästä.

Olisi Gozolla ollut vielä enemmänkin nähtävää, kuten erilaiset luolat sekä Ta Cenc-jyrkänteet, mutta koska tulemme tänne varmasti vielä uudestaan, jätimme jotain ensi kerrallekin. Se oli oikein virkistävä pikkuretki isompia reissuja odotellessa!

Gigantic church from the distance...

... and from close up!


On the way back towards the ferry port we did try to visit the "gigantic church" that could be seen almost from any point in Gozo - the Church of St. John the Baptist in the village of Xewkija. As Malta is full of churches, I have found myself get a little jaded even though they are generally rather impressive, however this one was just incredible in its sheer size. As it turns out, it was closed to the public when we tried to visit but at least we have seen it from upclose as well as from miles away in every direction.

There would have been more things to see in Gozo, from caves to the Ta Cenc cliffs but as we are sure to return at some point, we left something for another visit. It was a lovely little get-away for us anyway while waiting for some bigger trips to come!


Wednesday, November 11, 2015

Biitsituristina Maltalla - Beach Tourists in Malta

Nyt kun arkielämä oli saatu kuntoon, meillä oli aikaa tutkailla uutta kotiamme. Malta on todella pieni saari, mutta se ei aina tunnu niin pieneltä, kun yrittää päästä paikasta A paikkaan B, etenkin kun olemme julkisen liikenteen armoilla - joskus tuntee matkaavansa satojen kilometrien päähän, kun bussissa istuessa menee kirjaimellisesti tuntikausia!

After we got all the "normal life stuff" sorted as discussed in the previous post, we had time to explore our new home. Malta is a very small island but it doesn't always feel like it when you are trying to from one place to another, especially with the buses - you might feel like you are travelling hundreds of kilometres as it literally takes hours! 



Yksi yllättävä asia (koska emme olleet juurikaan paneutuneet asiaan ennen tänne muuttoa) oli hiekkarantojen huutava puute. Espanjassahan olimme asuneet Costa del Solin ja Costa de la Luzin välissä, missä hiekkarannat jatkuvat loputtomiin molempiin suuntiin - siihen verrattuna nämä meren äärellä sijaitsevat kivikasat, joita Maltalla tavataan kutsua rannoiksi, olivat vähän pettymys. Onhan saaren pohjoisosassa muutama hiekkaranta, mutta koska ne ovat melko pieniä ja Malta on niin tiheään asuttu, kesäkuumalla ne ovat ihan täpötäynnä. Kävimme kuitenkin ennen kesäkauden alkua katsomassa Golden Bay-, Riviera Beach- sekä Paradise Bay-rantoja (joista jälkimmäinen ei ihan vastaa mahtipontista nimeään). Matkalla kesti ihan ikuisuuksia, mutta oli toisaalta ihan kiva nähdä erilaista Maltaa kuin Slieman tai Vallettan ruuhkaiset kadut - saaren keskiosassa näki jopa jotain maaseudun tapaista. Tutkimusmatkamme tapahtui toukokuun lopulla, jolloin meidän mielestämme ei ollut tarpeeksi lämmintä varsinaiseen biitsillä makoiluun bikineissä, vaikka ilmeisestikään kaikki eivät olleet samaa mieltä koska rannoilla oli jo paljon auringonpalvojia. Suunnitelmana oli, etta tsekkaamme rannat etukäteen ja sitten kesäkuumalla suuntaamme sinne paremmin valmistautuneina. Toisin kävi - kirjoitan tätä nyt lokakuussa emmekä käyneet sitten näillä hiekkarannoilla kertaakaan koko pitkän kuuman kesän aikana. Kesä oli todellakin kuuma - en tiedä, mikä siitä teki niin paljon kuumemman kuin viimeiset kuusi kesää Espanjassa, mutta kärvistelimme helteessä huomattavasti enemmän kuin koskaan Espanjassa. Siksipä ajatus bussissa istumisesta yli tunnin (tietenkin ottaen huomioon, että huonolla tuurilla sitä bussia pitäisi ensin odotella ehkä puolisen tuntia helteessä) päästäksemme biitsille, joka sitten todennäköisesti olisi ihan täyteen pakattu, ei ollut niin houkutteleva. Siihen mennessä olimme jo tottuneet makoilemaan kallioilla merileijonien tapaan siinä missä paikallisetkin ja kotoamme viiden minuutin kävelymatkan päässä oli yksi näistä paikoista, joten sinne päädyimme menemään useimpina iltapäivinä. Ei se koskaan pääsisi millekään "maailman parhaat biitsit"-listalle - kyseessähän on siis paljas kallio sataman edessä (josta sattuu vielä olemaan hyvä näköala työpaikalleni), jossa veteen päästäkseen joutuu koikkeloimaan liukkailla kivillä henkensä kaupalla, mutta pitää arvostaa sitä mitä meillä on. Ehkäpä sitten ensi kesänä onnistumme pääsemään jo niille hiekkarannoille asti.



One thing that we were surprised of (as we didn't really bother much with research before moving here) was the lack of sandy beaches. Again, coming from where we lived in Spain, where Costa del Sol meets Costa de la Luz and you have nothing but sandy beaches stretching out hundreds of kilometres to both directions - seeing the rocky patches by the sea commonly referred to as "beach" in Malta was a bit of a letdown. There are a few sandy beaches mainly in the north part of the island but as they are not that big and Malta is very densely populated, in the summer months they are really packed. However, we did a little excursion to check out the Golden Bay beach, Riviera beach and Paradise Bay (which hardly lives up to its name). Getting to these places by bus took absolutely ages but it was kind of nice to see different parts of Malta, including the "rural" bits in the middle. It was the end of May that we did our preliminary exploration and the weather was not really warm enough to do actual lying-on-the-beach-in-a-bikini-and-swim-in-the-sea, even though apparently not everyone agreed with us as the beaches were already busy with sunbathers. Our plan was to just check these places out and then go for proper beaching when the summer heats up. Well - spoiler alert - now I'm writing this in November and we never made it to any of these sandy beaches all summer long. The summer was really hot - I mean really, really hot - not sure what made it so much hotter than the summers we spent in Spain but we definitely suffered with the heat more than in Spain. The thought of travelling well more than an hour on the bus just to get to the beach, which is sure to be completely packed, just didn't seem enticing. By that time we were kind of used to the idea of sitting or lying on the rocks like a pack of sea lions, which is normal in here and there was one of these little rocky patches within a five-minute-walk from our place so that's where we ended up going most of the hot summer afternoons. I'm not saying it would make it on the "top five beaches in the world" list - it is a crowded patch of rocks by a harbour (which coincidentally also offers views of my work place) and just getting to the water required a lot of hazardous scrambling over slippery rocks - but hey, you have to appreciate what you got. Maybe next summer we will actually make it to some nicer beaches. 



Kävimme sentään Blue Grotton alueella, jossa oli paljon vähemmän ihmisiä (turisteja siellä tosin oli jonkin verran - ei sillä, etteivätkö turistit olisi ihmisiä) ja sataman sijaan näkee avomerta. Edelleen kallioista rantaa, kyllä, mutta kaunista. Itse Blue Grotto-luolaan menee veneretkiäkin, jotka jätimme tosin väliin - rajansa meidänkin turistisuudella. Kävimme samana päivänä myös Dingli Cliffs-kalliolla, josta avautui hienot näköalat luontokuvaamista varten. Tuntui, kuin olisimme ihan eri planeetalla - Maltalta on ihana löytää luonnonkaunis paikka, jossa on hiljaista eikä ihmispaljoutta tai liikenteen melua. Siihen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja bussissa istumista, mutta palkinnoksi saa upeat maisemat.

Jatkossa lisää juttuja Maltalta niin turistin kuin ex-patinkin ominaisuudessa!

We did visit the area around the Blue Grotto which was at least a lot less crowded and you had the views of the open sea instead of the harbour. Still rocky, yes, but beautiful. There are boat tours going into the actual grotto which we skipped - we may be tourists but not quite to that extent. We also made the journey over to Dingli cliffs for some nature photography and that felt like being in a whole different place altogether. Finding a place in Malta that is quiet, with no people or traffic and you can see some natural beauty, is a blessing. You just need a little bit of persistence and lots of patience waiting for the buses but you will be rewarded with gorgeous views. 

More stuff on Malta to come, both from tourist and ex-pat point of view!

Sunday, November 8, 2015

Noloa - Awkward

Mitäs tähän voisi sanoa? Puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, jossa lupasin saattaa matkablogin päätökseen ja mahdollisesti vieläpä muuttaa tämän blogin Maltalle-muutto-blogiksi. Ja tässä sitä nyt ollaan, huolimatta hyvistä aikomuksistani en ole kirjoittanut sanaakaan. Niin sanotusti elämä vei kaiken ajan. Ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka onnistuvat pitämään bloginsa ajan tasalla. Joka tapauksessa, ajattelin nyt nostaa blogini kuolleista ja kertoa tähän astisesta elämästämme Maltalla. Se osa häämatkasta, joka nyt jäi kertomatta, ei ole missään tapauksessa kovin tärkeä - vietimme viimeisen viikon himmaillen Pattayan biitsillä yrittäen valmistautua tulevaan koti-ja-työelämä-tyyppiseen muutokseen.

What can I say? Six months has passed since my last post, in which I promised to finish the travel blog and possibly transform the blog into moving-to-Malta blog. And here we are, I have not written a word despite my good intentions. Life got in the way, I suppose. I do admire people who stay consistently with their blogs. However, I thought I might just resurrect this blog and recount at least our life in Malta so far. Rest assured, no important part of the trip was left untold - the last week or so in Thailand was rather uneventful. We stayed in Pattaya, spent some time on the beach and rested, trying to prepare ourselves mentally to leave the backpacking life behind (for now) and get back into the having-a-home-and-going-to-work-kind of life.



Eikä se loppujen lopuksi ollut edes niin vaikeaa. Oltuamme niin pitkään tien päällä, ajatus aloilleen asettumisesta tuntui oikeastaan aika mukavalta. Vietimme molemmat pari viikkoa kotonamme (eli minä Suomessa, Gina Unkarissa) ja lensimme sitten Maltalle 17. toukokuuta. Suomessa ollessani ihmiset kyselivät, onko meillä jo työpaikat odottamassa Maltalla. Ok, toki jossain nettifirmoissa saattaa saada työpaikan olematta paikan päällä, mutta minulle koko ajatus oli outo - mites minulla vielä voisi olla työpaikkaa, kun en ole siellä koskaan edes käynyt? Ensin mennään paikan päälle, etsitään asunto (ansioluettelossa näyttää aina paremmalta, kun on osoite) ja sitten aletaan etsiä töitä. Maltalle saapuessamme meillä oli siis varaus yhteen halvimmista löytämistämme hotelleista viideksi yöksi, suunnitelmana oli löytää sinä aikana asunto ja sitten työnhakuun.

As it turns out, it wasn't hard to do. After being on the move for so long, the idea seemed actually rather appealing. After spending two weeks in our respective homes, we flew to Malta on 17th May. We had a cheap hotel booked for the first five nights and the plan was to find a place to live in that time, after which we would start looking for jobs (it always gives a better impression to the potential employers if you have an address). 


Asunnon etsiminen oli hiukan odotettua hankalampaa - Espanjan talouskriisin aikainen asuntotilanne oli hemmotellut meidät ihan piloille, sillä olimme tottuneet valitsemaan ihan minkä asunnon halusimme ja pyytämään vielä alennusta hinnasta, koska vuokranantajat olivat epätoivoisia saamaan edes jonkun vuokralle. Maltalla tilanne oli melko päinvastainen, etenkin kesäsesongin alussa. Meidän 500 euron budjettimme oli aika säälittävä, kun vuokranantajat saattavat pyytää saman verran viikon vuokrasta turisteilta. Kiinteistönvälittäjät osoittautuivat todella epäluotettaviksi - heillä oli sama ärsyttävä tapa kuin Gibraltarilla mainostaa asuntoja, jotka eivät oikeasti olleet saatavilla ja sitten esitellä tuplasti kalliimpia kämppiä, kuin mitä mainostavat, lupaavat soittaa takaisin eivätkä soita, peruttaavat näyttöjä viime hetkellä jne. Siinä kesti sitten lopulta kuusi päivää (eli kokonaisen päivän kauemmin kuin mitä odotimme) löytää asunto, johon olimme (ja olemme edelleen) kohtuullisen tyytyväisiä. Ei se mikään luksuskämppä ole eikä mitenkään superhalpa, mutta ihan hyvä verrattuna niihin vaihtoehtoihin, joita kävimme katsomassa. Ainakin tämä on remontoitu, valoisa ja hyvällä alueella, josta on helppo päästä bussilla mihin vaan. Eikä vuokranantajakaan ole täysi mulkku - maltalaisilla standardeilla hän on ihan ok.

Finding a place to live was somewhat more difficult than we expected - we had been spoiled by the post-real-estate-bubble situation in Spain where you could basically choose any apartment you liked and ask for a discount in price, since the landlords were desperate to find tenants. In Malta the situation is pretty much the opposite, at least at the start of the summer season. Our budget of €500.00 per month seemed terribly inadequate at a time when the landlords can charge the same for a week's stay from tourists. The real estate agents proved to be rather unreliable - promising to get back to you on this and that, only they usually don't, cancelling viewings minutes before the agreed meeting time etc. With all this, it took us actually six days to find a place (yes, a whole day longer than expected!) that we were (and still are) pretty happy with. It's not luxurious and it's not super cheap but considering the options we had to choose from, it could be a lot worse. At least it's recently refurbished, has a lot of natural day light and it's in a rather central area from where you can get anywhere by bus with relative ease.


Kun osoite oli saatu kuntoon, saatoimme aloittaa työnhaun ihan tosissaan. Tämä oli vaimolle aika erilainen prosessi kuin minulle, lähinnä koska hän on kirjanpitäjä ja täten sangen haluttua kamaa Maltalla. Joka lehti ja nettisivu on täynnä ilmoituksia hänelle sopivista duuneista ja suurin osa työpaikoista menee rekrytoimistojen kautta. Eli potentiaalisia työpaikkoja kyllä riittää, mutta prosessi on sangen pitkäpiimäinen, sillä ensin otetaan yhteyttä rekrytoimistoon, joka sitten soittaa haastatteluun jossa selvitetään onko hakija ollenkaan ansioluettelonsa arvoinen tai muuten normaali, jos tämän seulan läpäisee niin rekrytyyppi lähettää hakemuksen mahdolliselle työnantajalle, jonka vastausta sitten odotellaan ja mikäli he ovat kiinnostuneita, mennään seuraavaan haastatteluun, joka sitten mahdollisesti johtaa lopulliseen haastatteluun... tässä touhussa vierähtää helposti pari viikkoa, jonka aikana sitä tietenkin hakee muihinkin duuneihin, koska ei voi tietää miten sen ensimmäisen hakemuksen kanssa käy. Loppujen lopuksi, oltuamme Maltalla kolmisen viikkoa, vaimolle tarjottiin täsmälleen samaan aikaan kahta työpaikkaa, joista hän  sitten valitsi mieleisensä ja perui loput haastattelut. Voisi sanoa, että oli helppoa löytää töitä kun ei siinä kauaa niin sanotusti nokka tuhissut, mutta toisaalta joutui käymään läpi monen monta haastattelua ja seulaa eli siinä mielessä oli siinä stressiä ihan kylläkseen.

So, with the address sorted, the job hunting could start in earnest. This process was quite different for me than for my wife, namely because she works in accounts and therefore she is very much in demand in Malta. The job ads are absolutely full of positions for accounts clerks/executives/assistants and often these jobs are handled through recruitment agents. There were loads of jobs to apply to but the process takes time as you first contact the recruitment agent, who will then get back to you to arrange a preliminary interview to see if you are any good, after which they will send your CV to the employer, who will then possibly get back to you to arrange an actual interview, after which there may be another interview... so the whole process takes easily a week or two, during which time you of course keep applying for other jobs as you can't know how the whole thing will turn out. In the end, after about three weeks in Malta and going through multiple interviews, she was offered two different positions from which she chose the one that seemed more suitable and rejected the rest of the interviews. On one hand it was easy getting a job as it took such a short time, on the other hand she still had to go through lots of stress and frustration with interviews, not hearing back from the recruitment agents etc.


Minulle hotellialan työläisenä homma meni ihan eri lailla, koska hotellit eivät usein käytä rekrytoimistoja eivätkä ilmeisesti myöskään vaivaudu päivittämään "avoimet työpaikat"-osiota nettisivuillaan. Päädyin sitten lähettämään avoimia hakemuksia kaikkiin hotelleihin, jotka vaikuttivat hyviltä uramahdollisuuksilta (ja viikon hiljaisuuden jälkeen, kaikkiin hotelleihin mitä netistä löysin kun epätoivo alkoi jo iskeä). Minulle soitettiin parista työpaikasta, jotka eivät kiinnostaneet, mutta samoihin aikoihin kun Gina sai töitä, minäkin sain toivomani työpaikan viiden tähden hotellista varauspuolelta. Eli kolmen viikon sisällä Maltalle saapumisesta meillä oli katto pään päällä, molemmilla työpaikat ja noin ylipäänsä kaikki rullasi melko hyvin.

For me it was quite different as I work in hotels that often don't use recruitment agents and, as it turned out, don't bother updating the "careers" bits on their websites either. I ended up just sending open applications to all the hotels I deemed good enough for me (and, after about a week, any hotel I could find online when the desperation started to move in). I got a few calls about positions that didn't interest me but at around the same time that Gina got her job, I landed a job I was happy with as well. So within three weeks of landing in Malta, we got a home, we both got jobs and things were looking pretty good.

Tarvittavat paperihommatkin hoituivat melko helposti. Ennen kuin mitään virallisia papereita voi alkaa hoitaa, pitää olla työpaikka. Sitten kun on virallinen työtarjous, voi hakea residence cardia (joka tarvitaan ainakin pankkitilin avaamiseen, en ole varma tarvitaanko sitä mihinkään muuhun), veronumeroa ja sosiaaliturvatunnusta. Koko paperisota oli minun kohdallani aika helppo homma, vaikkakin jonotin esimerkiksi verotoimistossa puolitoista tuntia vain kuullakseni olevani väärässä toimistossa, koska ulkomaalaisten veropaperit hoidetaan ihan eri paikassa. Pankkitilin avaamista varten piti odottaa residence cardin tuloa, missä kesti noin kuusi viikkoa, mutta siihen asti sain tilin shekkinä, joten ei se mikään ongelma ollut.

Handling paperwork was, for the most part, pretty straight-forward. Before you can really sort anything out, you need a job first. Once you receive an official job offer, you can go ahead and apply for residence card (which is necessary at least for opening a bank account, not exactly sure if you need it for anything else), social security number and tax code. All that was pretty easy, even though it did require some effort - for instance I was queuing at the tax office for about 1,5 hours only to learn I was in the wrong office and the foreigners needed to go to a different office altogether. As mentioned, I was not able to open a bank account before getting my residence card, which took about six weeks but until then I was paid by cheque so that was not really a big problem. 

Tulevissa päivityksissä kerron elämästä Maltalla sekä pienistä retkistä sinne tänne (olimme pari viikkoa sitten Pohjois-Italiassa ja ensi kuussa mennään Turkkiin) joten pysykää kuulolla mitä tapahtuu sillä välin maailmalla :)



In the following posts I will cover random bits of Malta as well as the other little trips we make from here (we have already been to Northern Italy and next month are heading to Turkey) so stay tuned for more of Lezzies on the Road :)