Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, August 28, 2016

Rauhallisuuden Tyyssija Maltalla - Tranquil Haven in Malta

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, Malta on sangen vilkas paikka asua. EU:n tiuhaanasutuin ja meluisin maa tarjoaa vaikka millä mitalla erilaisia tapahtumia, on konsertteja, loputtomasti kaikenlaisia festivaaleja viini- tai olutfestareista kirjallisuus- ja runofestareihin, katutaidetapahtumia ja vaikka sun mitä. Ongelma ei olekaan siinä, etteikö keksisi mitään tekemistä, vaan pikemminkin siinä, miten saisi olla rauhassa. Jos nimittäin väentungoksen ja metelin sijaan haluaisi olla ihan rauhassa jossain ulkotiloissa luonnon keskellä, jossa ei olisi paljon ihmisiä eikä melua, sitäpä ei olekaan niin helppoa löytää. Kun kysäisin viattomasti yhtenä päivänä, mitä vaimoni haluaisi seuraavana viikonloppuna tehdä, hän esitti juuri tämän toiveen. Ja minä kun olin ollut aikeissa ehdottaa Slieman Italian food, wine and cinema-festivaalia...




As I have mentioned previously, Malta is a rather lively place to live. The most densely-populated and the noisiest of all EU countries offers a mind-boggling variety of different events, from concerts to endless string of festivals dedicated to everything from wine or beer to literature and poetry, street art events and everything you can imagine. The problem isn't that you don't have anything to do - the problem is how to get away from it all. If instead of crowds and noise you want to be outdoors in some quiet, peaceful place in the nature, that's a tall order. However this is exactly the order my wifie presented one day, when I asked her what she would like to do the following weekend. And there I was, about to suggest going to the Italian food, wine and cinema festival in Sliema... 




Miten Maltalla elokuussa löytäisi jonkin rauhallisen, hiljaisen, luonnonläheisen paikan? Kaikkien paras ystävä Google tuli avuksi ja ehdotti Chinese Garden of Serenity-puistoa Santa Lucijassa. Kiinalainen rauhallisuuden puutarha, sehän kuulostaa juuri tilatulta annokselta! Sinne oli myös suhteellisen helppo päästä bussilla Vallettasta (numerot 80 ja 83 menevät Santa Lucijaan ja pysäkki on juuri puutarhan ulkopuolella) eikä bussimatka kestä kuin vartin. Santa Lucija on itsessään pikkuinen hiljainen kylä, jonne ei juuri turistilaumoja eksy, mikä auttaa heti asiaa. En kuitenkaan uskaltanut toivoa liikoja, sillä kaikkihan me tiedämme toivon olevan vain ensimmäinen askel tiellä pettymysten.



How to find a quiet, peaceful natural spot in Malta in August? I enlisted everybody's best friend Google to help me and found something called Chinese Garden of Serenity in Santa Lucija. Well, that sounds like exactly what we are looking for! It is also relatively easy to get to by public transport with 15-minute bus ride from Valletta, buses 80 and 83 stopping right outside the garden. Santa Lucija itself is a tiny quiet village which does not attract tourist crowds so that seemed promising. However I did not want to get my hopes up, considering that hope is just the first step on the road of disappointments (as the great Toni Wirtanen has written). 




Ilokseni voin raportoida, että Rauhallisuuden Puutarha oli juuri sellainen rauhan tyyssija, kuin mitä haettiinkin. Kyllähän puiston vieressä kulkevalta tieltä jonkin verran kuuluu liikenteen melua, mutta Maltan mittapuulla siellä oli hyvinkin hiljaista. Kiinalaista musiikkia soitettiin maltillisella volyymilla hyvin maastoon sulautuvista kaiuttimista.  Eihän se toki mikään sademetsä edelleenkään ollut, mutta oli siellä ainakin jotain vihreyttä hyvinhoidettujen kukkaistutusten muodossa, suihkulähteitä ja lampia. Puutarha koostuu itse asiassa useammasta pienestä puistosta, joiden väliä kuljetaan koristeellisten porttien läpi. Olin lukenut etukäteen Wikipediasta, että eri osiot edustavat eri aikakausia ihmisen eliniässä - lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta ja niihin kuuluvia henkisen kasvun aikoja, mutta en paikan päällä nähnyt mitään selityksiä milloin ollaan missäkin osassa. Eipä sillä väliä, nautimme vain paikan kauneudesta ja hiljaisuudesta.



I am happy to report that the Garden of Serenity did not disappoint. It turned out to be just the tranquil haven that we had been looking for. Sure, there is a road next to the garden and you can hear some traffic noise, but on Malta's scale it was still very quiet. There was some Chinese music played with very discreet volume through ingeniously camouflaged speakers. Of course it is no lush rain forest but at least there is some greenery, nicely maintained flowers, fountains and ponds. The garden is actually composed of several small gardens interlinked by decorative gates. I had read before from Wikipedia that the different parts of the garden represent different eras in human life - childhood, youth, adulthood and old age and the spiritual growth that goes with each era. While in the garden, I did not see any sort of signs or explanations about this so I forgot all about that and just enjoyed the beauty and serenity of the place. 

Vietimme puutarhassa ainakin pari tuntia kierrellen yllättävän isoa aluetta ja istuskellen kaikessa rauhassa penkillä lammen ääressä. Koko aikana näimme vain pari-kolme muuta ihmistä, muuten paikka oli meidän. Se oli harvinaisen mukava tapa viettää helteistä sunnuntai-iltapäivää. Santa Lucija oli itse asiassa turhankin hiljainen - elättelin toivoa, että puistossa kiertelyn jälkeen olisimme voineet vahvistaa itseämme kahvilla ja ehkä syödäkin jotain, mutta eihän koko kylässä ollut mitään ravintolan tai kahvilan tapaista auki eikä kaduilla näkynyt ristin sielua. Onhan keskeisessä Msidassa asumisessakin puolensa...





We spent a pleasant couple of hours in the garden going around the surprisingly large area as well as sitting down on a bench by the pond, watching the ducks. We only saw a couple of other people during the whole time, otherwise we had the place all to ourselves. It was a rare and lovely way to spend a hot Sunday afternoon. The village of Santa Lucija was actually a little too quiet - I had hoped that after strolling around the garden we could have strengthen ourselves with a cup of coffee and possibly a bite to eat, but there didn't seem to be one open establishment resembling a cafe or restaurant in the whole village and the streets were completely deserted. I suppose there are good sides to living in the heart of busy Msida as well... 


Monday, August 22, 2016

Kajakkireissulla Maltan rannikolla - Kayaking Around Maltese Coast

Olen aiemminkin hehkuttanut sitä, miten Maltalla sen pikkuriikkisestä koosta huolimatta löytyy paljon tekemistä. Mehän tykätään tehdä jotain urheiluhenkistä ja jännittävää, kuten nyt vaikka kalliokiipeilyä tai jotain vastaavaa. Vaimon kaveri kutsui hänet tykkäämään Facebookissa Malta Outdoors Ltdin sivusta, jolta löytyykin säännöllisesti jotain hauskaa ulkoilma-aktiviteettia. Harmikseni olin Suomessa heidän järjestäessään abseiling-päivän, johon olisin tosi mielelläni osallistunut, mutta onneksi vaimo sentään oli paikalla ja pääsi hurjastelemaan kallionjyrkännettä alas.

As I have happily announced before, despite its tiny size Malta has loads of fun things to do. We like to do outdoorsy fun stuff such as rock climbing and the like and there are plenty of opportunities for that sort of stuff. A friend of the missus invited her to like Malta Outdoors Ltd on Facebook to be kept up to date of all sorts of things they organize. Unfortunately I was away when they organized an abseiling day, I would have loved to be part of that - luckily wifie was here so she got to do the amazing hanging-off-the-edge-of-the-cliff-thing. 





Kajakkireissulle Sinisen luolan tienoille onneksi pääsin osallistumaan muutama viikko sitten. Noin 4 tunnin reissu maksoi kolmekymppiä ja hintaan sisältyi kajakin vuokra ja opastus. Huom. Kuvat eivät ole minun, koska meillä ei ole (vielä!) vedenpitävää kameraa (jos joku haluaa ostaa minulle vaikka joululahjaksi GoPron, otan sen mielelläni vastaan!) eikä kajakkiin kannata ottaa mukaan mitään, minkä ei halua kastuvan. Niinpä käytän Malta Outdoorsin julkisia kuvia edellisiltä reissuilta tai muuten netistä napattuja kuvia.

At least I was here for the kayaking around Blue Grotto which took place a couple of weeks ago. The four-hour programme cost around EUR30.00 and included the rent of the kayak and the guiding. Note that the pics are not mine as we don't (yet!) own a waterproof camera (Xmas pressie tip, I would very happily accept a GoPro!) and you don't want to bring along anything that shouldn't get wet. Therefore I am using the public pictures of Malta Outdoors from previous trips along with pics available online.



Tavattiin puolen päivän aikaan oppaiden ja muiden retkiläisten kanssa. Meiltähän kestää suhteellisen kauan päästä bussilla Sinisen Luolan tienoille, etenkin kun Zurrieqin "keskustan" kadut oli suljettu festan takia (jos mietit, mikä on festa, tsekkaa edellinen postaukseni) ja se bussipysäkki, jossa yleensä vaihdoimme bussia, oli väliaikaisesti lakannut olemasta olemassa. Puhtaan sattuman kautta satuimme kuitenkin törmäämään bussiin, joka oli menossa juuri sinne minne halusimmekin mennä ja ehdimme ihan ajoissa perille. Ryhmä oli pieni, meitä oli kaksi tyyppiä per kajakki ja viisi kajakkia. Emme olleet meloneet pitkään aikaan ollenkaan, mutta hyvin jaksettiin painaa, kun meri oli tyyni eivätkä virtaukset haitanneet.

Blue Grotto

We met up around noon with the guides and the other kayakers. As usual it took us a good while to get to the area of Blue Grotto by bus, especially since the streets in the "centre" of Zurrieq where we had to change the bus were closed due to festa (if you don't know what a festa is, check out my previous post!) and the bus stop we would normally change at had momentarily ceased to exist. By pure luck we happened across the bus that was going where we wanted to go and got there on time. It was a small group with two people per kayak and five kayaks. We hadn't done any kayaking for ages but it was easy going with calm sea and no strong currents bothering us. 





Tämä oli loistava tapa nähdä Maltan vaikuttavaa rantaviivaa, josta löytyy paljon pieniä luolia. Menimme sisään moniin luoliin, joista osan suuaukot olivat niin pieniä ja matalia, että sisälle piti mennä kajakissa maaten. Vesi on uskomattoman kirkasta ja hohtaa ihan epätodellisen sinisenä. Kuumana kesäpäivänä oli kerrassaan mahtavaa hypätä ihanan virkistävään viileään veteen, jossa kaikki näyttivät sinihohtoisilta smurffeilta.  

This was an absolutely lovely way to explore the stunning coast line of Malta with its multiple little caves. We entered many caves, some of which had such tiny entrances that you had to lay down in the kayak to enter. The water is incredibly clear and surreal bright blue, as if there were lights under the water. On a hot summer day it was glorious to jump into the lovely refreshingly cool water which made everyone look like smurfs with its blue glow. 


Parin tunnin melomisen ja luolien tutkailun jälkeen pysähdyimme rantapoukamaan lepäilemään ja uimaan. Tässä vaiheessa oli hyvä nauttia myös mukanamme tuodut eväät. Siellä hengailtiin kaikessa rauhassa ehkä tunnin verran, ennen kuin lähdettiin melomaan takaisin päin. Paluumatka ei kestänyt kauaa, kun emme pysähdelleet luolissa. 

After paddling along for a couple of hours exploring the caves we stopped in a secluded bay to get some rest and swim. This was a good time to enjoy the snacks we had brought along as well. After about an hour of hanging around we started our way back. This time it didn't take long to get back to where we started from as we didn't stop for anymore caves. 


Oli kaiken kaikkiaan mahtava, vaikkakin aika väsyttävä päivä. Matkalla takaisin kotiin piti tietenkin odotella bussia pitkät tovit ja tuli bussissa ehkä vähän nuokuttuakin. Oli todellakin sen rahan ja vaivan arvoista!

It was an absolutely amazing, if tiring, way to spend a Sunday. On our way home we had to wait for the bus quite some time as usual and we might have dozed off every once in a while on the long way home. The kayaking was definitely worth the money and time invested!





Tuesday, August 16, 2016

Maltan festat - Maltese festas

Ei kesäviikkoa ilman festaa, näin kun Maltalla ollaan. Festat ovat mitä tärkein osa maltalaista elämänmenoa ja sielunmaisemaa. Kyse ei ole festareista, vaan uskonnollisesta (yllätys superkatolisessa maassa!) kylän tai kaupungin nimikkopyhimyksen juhlasta. Olen nähnyt niitä myös mainostettavan turisteille loistavana tilaisuutena tutustua Maltan perinteisiin hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla.
Festat ovat toki tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, joihin kokoontuu koko kylä ja kenties naapurikyläkin, mutta meille "ulkopuolisille" se ei ole mielestäni läheskään niin hauskaa. Nyt pitää kyllä tunnustaa, että itse en ole päässyt sitten yhtään mukaan siihen festa-menoon ja tästä tulee jossain määrin kyyninen postaus aiheesta. Kunnioitan totta kai ihmisten perinteitä ja heidän oikeuttaan näitä perinteitä toteuttaa niin kuin haluavat. Sitä paitsi, kaikkihan tiedämme ettei ole mitään ärsyttävämpää kuin paikallisen maan tavoista valittavat expatit. Mutta voi hyvää päivää tätä festa-menoa...



Not a week passes by in summer without a festa in Malta. Festas are an integral part of the Maltese life and culture. We are not talking about things like music festivals but a religious (hardly surprising in this deeply Catholic country!) celebration of the patron saint of each village or town. I have seen the festas advertised also for tourists as a fascinating way to get to know some Maltese traditions. Sure, the festas are really important social gatherings for the town and maybe also the neighbouring town but for us "outsiders" I find them a little less fun. In fact I have to confess I have not really gotten into the whole festa thing so this post may seem a little cynical. I do of course respect people's traditions and their right to celebrate them the way they choose. Also, we all know there is nothing more annoying than expats complaining about the local habits. Even so, the festas... 

Carrying a saint statue

Church lit up for festa


Ensinnäkin koko kylä ja etenkin kirkon alue koristellaan jo festaa edeltävänä viikkona sangen - sanoisinko vaikka - häikäisevän värikkäästi. Komeuden kruunaavat suorastaan hämmentävän mauttomat pyhimyspatsaat. Noh, makunsa kullakin - ehkäpä tämä kertoo enemmänkin minun mieltymyksestäni peruspohjoismaalaiseen pelkistetyn eleettömään tyyliin. Mutta se, mikä festoista tekee erityisen hermojarepivät, on ilotulitukset.

First of all the whole town and especially the area around the church is decorated weeks before the festa in a rather - shall I say - extravagant manner. Think bright colours, lots of lights and to top it all off, lots of amazingly kitschy saint statues. Well, these are subjective things of course and maybe it says more about my affinity for simple, pure Nordic style than anything else. But what really make the festa season difficult to bear are the fire works.

Sure, they look pretty... but how about the noise?

Street decorated for festa


Kuka tahansa Maltalla kesällä aikaa viettänyt lienee huomannut jatkuvat ilotulitukset. Ehkä niitä ei asiaan perehtymätön heti tosin ilotulitteiksi tunnista - itse muistan olleeni aamulenkillä klo 8 tienoilla ensimmäistä kertaa kuullessani kaukaiset räjähdykset eikä todellakaan tullut mieleen, että siihen aikaan kirkkaassa auringonpaisteessa ammuttaisiin raketteja. Usko pois, kyllä ammutaan. Myös päivällä ja illalla ja (ainakin minun mittapuullani) myös yöllä ammutaan loputtomasti ilotulitteita. Se, miten ärsyttävää tämä on, riippuu tietenkin siitä miten kaukana kyseinen melunlähde on. Suurimman osan aikaa kuulen pitkin päivää ja iltaa kaukaisia pamahduksia, jotka eivät nyt ihan revi hermoja riekaileiksi. Pahinta on, kun festa on meneillään siinä kylässä, missä asut. Joka kylässähän on siis omansa, eli hankala sitä on välttää ellei onnistu ajoittamaan lomamatkaansa festan ajalle. Festan aikana suljetaan katuja, joten Maltan jo ennestään hankalasti navigoitava liikenne muuttuu vielä pahemmaksi. Ja ne ilotulitteet ovat sitten ihan liian lähellä. Yritäpä siinä katsoa vaikka illan ratoksi leffaa, kun jatkuva loputon sietämätön ilotulitusmeteli estää kuulemasta mitään leffasta. Vaimon kanssa jutellessa pitää huutaa Ja jos sattuu menemään aikaisin nukkumaan, kuten me tapaamme tehdä, herää keskiyöllä hirvittävään sisällissotaan - ei kun ne viimeiset ilotulituksethan siinä.

Meteli ei toki häiritsisi niin paljon, jos olisi itse mukana ilonpidossa. Myönnetään, olen vanha kärttyinen erakko, joka ei tykkää ihmismassoista ja metelistä. Saa kysyä, miksi muutin Maltalle, joka on tunnettu EU:n tiuhaanasutuimpana ja meluisimpana maana.


Anyone who has spent any length of time in Malta during the summer cannot help but notice the constant fire works. At first one might not recognize them as fire works, though - I remember being out on my morning run and hearing distant explosions around 8am. The first thing that came to my mind was surely not that somebody is doing fireworks at that time on a bright sunny Sunday morning. Believe you me, they do. Also during the day and the evening and (at least by my standards) nighttime as well. Just how annoying it is depends of course on how far away the fire works are taking place. You keep hearing some distant noise pretty much throughout the day but that's not too bad. The real problem is when it's festa time in the town you live in. As each town has its own, you can't really avoid it unless you manage to time your holiday to coincide with the festa. The streets get closed down to accommodate festa which makes the already congested traffic worse. And then the fireworks are right there. Try to watch a movie on your home sofa when the constant endless unbearable noise stops you from hearing anything from the movie. When trying to have a conversation with your better half you have to be shouting into each others ears. And if you happen to go to bed early, as we like to do, you are going to wake up at midnight due to a terrifying civil war - or the last bit of the fire works. 

Sure, the noise wouldn't bother me that much if I was out there myself having fun among others. I will readily admit I'm an old cranky hermit who doesn't enjoy crowds and noise. You might question the sanity of my decision to move to Malta, known as the most densely populated and noisiest of the EU countries. 

Other people enjoying the festa


Valituksen sijaan voin kertoa teille, mitä festassa nähdäkseni tapahtuu. En siis ole paljoakaan ollut mukana menossa, mutta tämä on minun käsitykseni. Katolisesta juhlasta kun on kyse, kirkossa pitää siis käydä. Kyse ei kuitenkaan ole periluterilaisesta hartaasta synkistelystä, vaan kirkon jälkeen on luvassa markkinatunnelmaa. Kadut täyttyvät ihmisistä ja ruokakojuista - valitettavasti ainakin meidän kylän kaduilla näkyy lähinnä vain roskaruokaa hampurilaisista kebabiin, joskin näkyy siellä joitain perinteisiäkin herkkuja kuten imqaret (taatelileivonnaiset). Viini ja olut virtaa, kun kaikki kynnelle kykenevät baarit ja ravintolat ovat kantaneet mahdollisimman paljon pöytiä ja tuoleja kaduille (sisään ei kuitenkaan ketään mahtuisi ja kadun varrella tapaa enemmän tuttuja). Tilpehööriä myyviä kojuja näkyy myös runsaasti. Perinteistä musiikkia soittava bändikin kuuluu asiaan - minua tämä musiikkityyli muistuttaa lähinnä Espanjan härkätaisteluiden musiikista (ei sillä, että olisin käynyt härkätaistelussa! Olen kuullut musiikkia telkkarista ja leffoista).

Instead of continuing to complain, I could tell you what people do during the festa (I haven't really been a part of it but according to my understanding this is what goes on). As it is a Catholic celebration, it revolves around the church. However we are not talking about the typically Lutheran solemn (read: miserable) approach but it is a proper street party as well. The streets are full of people and food stalls - unfortunately at least in our town these stalls mainly feature all sorts of junk food from hamburgers to kebab but at least there are some traditional treats such as imqaret available as well. All the bars and restaurants have lined the streets with their tables and chairs so that people can enjoy their wine and beer outdoors while seeing and being seen. There are also stalls selling all sorts of bric-a-brac. There is also a band playing traditional music which reminds me of the type of music played at the Spanish corridas (not that I would have attended bull fights! I have heard the music on TV and movies though). 




Kohtahan festakausi on tältä vuodelta ohi, kun ollaan päästy jo elokuun puoleen väliin. Eihän sitä tiedä, ehkä ensi vuoteen mennessä olen jo integroitunut niin syvälle Maltan kulttuuriin, että nautin seuraavan kesän festasta paljon enemmän!

(tavallisuudesta poiketen kuvat eivät ole minun, vaan netistä poimittuja)

Soon the festa season is over for this year as we are already in mid-August. You never know, maybe by next summer I will have integrated more into the Maltese society and might even enjoy the festa much more!

(unlike normally the pictures are not mine but found online)



Thursday, August 4, 2016

Sairautta - In Sickness

Blogissa on vietetty viime aikoina hiljaiseloa - tajusin juuri, että koko heinäkuun aikana sain aikaiseksi vain yhden postauksen! Minulla on paha tapa odottaa aina jotain maagista "oikeaa hetkeä", jolloin blogin kirjoittaminen sujuu. Monesti se "oikea hetki" on mielestäni silloin, kun olen vapaalla ja yksin kotona, mitä tapahtuu sangen harvoin. Työtuntini ovat enimmäkseen maanantaista perjantaihin samoin kuin vaimolla, mutta noin kerran kuussa teen töitä lauantaina ja saan sitten viikolla vapaapäivän. Tähän harvinaiseen vapaapäivään lataan sitten niin paljon odotuksia, etten loppujen lopuksi yleensä ehdi tehdä puoliakaan siitä kaikesta: silloin pitää kuntoilla, laittaa jotain erikoista ruokaa sekä lounaalle että päivälliselle (kun on kerrankin aikaa!) , siivota niin ettei tarvitse sitten yhteisinä vapaapäivinä siivota, "omaa aikaa" mikä sisältää esimerkiksi blogin kirjoittamisen tai muut kirjoitushommat, käydä ehkäpä luontaistuotekaupassa niin että saa ostaa rauhassa kaikki viimeisimmät superfoodit ilman että vaimo touhottaa vieressä "onpa kallista" jne. Siinä se niin sanottu vapaapäivä sitten vierähtää hoppuillessa ja jää tunne, että en taaskaan ehtinyt tehdä kaikkea haluamaani. Noh, tällä kertaa tämä harvinainen vapaapäivä osui eiliselle eli keskiviikolle, mutta eipä tarvinnut murehtia että en ehdi tehdä kaikkea haluamaani. Olin nimittäin niin kipeä, etten tehnyt muuta kuin nukuin ja kävin lääkärissä.




It's been quiet in the blog lately - I just realized I only managed to do one post in the whole of July! I have a bad habit of waiting some sort of magical "right moment" to write my blog. Most commonly I think the right moment is when I'm off and home alone which happens rather rarely. I'm mostly working Monday to Friday like my wife, but about once a month I have to work a Saturday and then get a day off during the week. This rare event is then loaded with so many expectations that usually I don't manage to do half of the things I meant to; you have to do exercise, cook something special both of lunch and dinner (for once I have time to do this!), clean the house so that we don't have to spend our valuable time together cleaning, "me time" which may include writing this blog or other stuff, maybe visit the organic shop so that I can buy all the latest super foods without the wife going "so expensive" etc. So the much-awaited day off goes by rushing around and I am left with the feeling that once again I didn't get to do everything I wanted to. Well, this time the rare treat was yesterday but I sure didn't have to worry about not managing to do everything. You see, I was so sick that I couldn't do anything else but sleep and go to the doctor.  

Natural remedies
 

Otan sen aina henkilökohtaisena loukkauksena, jos flunssa iskee - minähän elän ja syön niin terveellisesti, vastustuskyvyn pitäisi olla huippuluokkaa! En voi olla sairas! Pakko kai se on hyväksyä, että iskee se flunssa minuunkin kerran tai kaksi vuodessa. Nyt kesäkuumalla oletettavasti se johtuu lämpötilojen vaihtelusta ulkotilojen (yli 30 astetta) ja sisätilojen (toimisto on ilmastoitu noin 18 asteeseen) välillä. Vielä suurempi loukkaus on, jos ei flunssa lähde luonnollisilla kotikonsteilla. Olen sunnuntaista asti vetänyt extra C-vitamiinia (normaalitilassa saan epäilemättä moninverroin suositusten mukaisen annoksen C-vitamiinia, elänhän pääasiassa tuoreilla kasviksilla ja hedelmillä, mutta sairaustuessa voi olla eduksi ottaa purkista 1000% lisää), juonut omenasiiderietikka-vettä (tietenkin luomua ja raakaa ja pastöroimatonta ja täynnä entsyymeitä ja vaikka mitä) hunajan ja inkiväärin kera ja uskoin kovasti taudin menevän ohi lievänä versiona itsestään. Vapaapäiväni aamuna heräsin surkeassa kunnossa. Korviin sattui, kurkkuun sattui, päähän sattui, joka puolelle sattui. En halunnut ajatellakaan meneväni töihin seuraavanakaan päivänä, mutta meillä jokaiseen sairaspoissaoloon tarvitaan lääkärintodistus.

I always take it as a personal offense if I get a cold - I live and eat so healthily, my immune system must be top notch! I cannot get sick! I guess I have to admit it that I do get a cold once or maybe twice a year. Now in the summer heat I suspect it's the difference between the temperature outdoors (above 30C) and indoors (office AC is set to chilly 18C). It's even bigger of an offense if I can't kick the cold with natural home remedies. Since Saturday I have been taking extra Vitamin C (no doubt I get way more than my recommended daily allowance of Vit C in normal circumstances, seeing as I basically live on fresh fruit and veg but when you are sick it might be helpful to take another 1000% as a supplement), drinking water with apple cider vinegar (of course all organic and raw and unpasteurized and full of enzymes etc.) with honey and ginger, truly believing I will nip this cold in the bud. Yesterday morning, the morning of my day off, I woke up in a terrible state. Ears hurting, throat hurting, head hurting, pretty much everything hurting. I didn't even want to think about going to work next day either, but here you need a doctor's certificate for every absence.   



Ymmärrän tietenkin sen tarkoituksen ja olen toki itsekin ollut työpaikoissa, joissa jotkut tyypit soittavat töihin olevansa sairaita aina kun on liian paha krapula tai muuten vaan liian kiva päivä mennä töihin. Itse kun en niin tekisi, ärsyttää että flunssan takia joutuu sitten menemään lääkäriin. Kun olin kuvailemani kaltaisessa kunnossa, ei todellakaan huvittanut kävellä ensin pari kilometriä terveyskeskukseen helteessä ja auringonpaahteessa, odottaa siellä pari-kolme tuntia levittäen omia pöpöjään muille jo valmiiksi sairaille ihmisille ja ottaa lisäpöpöjä vastaan muilta sairailta ihmisiltä, vain kuullakseni lääkärin sanovan "mene kotiin lepäämään". Mieluummin olisinkin pysynyt kotona lepäämässä! Onneksi Maltalla ilmaisen kunnallisen terveydenhuollon lisäksi yksityiset lääkärit ovat kohtuuhintaisia ja helposti tavoitettavissa. En ollut joutunut ennen tätä käymään, mutta olin tietoinen että usein apteekeissa on tietyt "clinic hours" jolloin noin 15 euron maksua vastaan voi käydä lääkärissä. Jostain syystä Maltalla on todella paljon apteekkeja, meiltäkin noin kahden minuutin kävelymatkan päässä on ainakin kolme. Raahauduin sitten aamulla lähimpään näistä ja näin heidän ikkunassaan ilmoituksen, että clinic hours oli sinä päivänä klo 11-12 sekä klo 17-18. Menin sisälle vielä kysymään, pitääkö sinne varata aika vai ilmaantuako vain paikalle. Minulle kerrottiin, ettei ole tarpeellista varata aikaa, mutta klo 11 aika on vähän kyseenalainen - lääkäri saattaa tulla tai olla tulematta. Klo 17 hän tulee varmasti. Lähdin olkiani kohautellen - tämä on tätä Maltaa. En sitten lähtenyt kokeilemaan onneani klo 11 vaan palasin iltapäivällä ja tapasin oikein herttaisen vanhan herrasmieslääkärin, joka totesi ettei kyseessä olekaan vaan pelkka flunssa, vaan keuhkoputkentulehdus. Tyhmällä tavalla tuntuu paremmalta, etten sitten vaivannut lääkäriä ihan turhaan ja sain saikkua peräti maanantaihin asti.
 

Sure, I understand why that is and I have also been working in places where certain people call in sick whenever the hangover is too bad or it's just too nice a day for working. Since I wouldn't do that myself, it really annoys me that this policy forces me to see a doctor for a cold. In a state I just described really the last thing I wanted to do was to walk a couple of kilometres to a health care centre in this heat, wait there two to three hours while spreading my germs to other sick people and receiving their germs at the same time, only to hear the doctor say "go home to get some rest". Yes, I would have liked to stay home resting, thank you! Luckily in Malta, apart from the free public healthcare, also the private doctors are affordable and easily accessed. Although I hadn't had the need to see a doctor before, I knew that the pharmacies had clinic hours where you can go and see a GP for a measly fee of EUR15.00. For whatever reason there are pharmacies on every corner in Malta, within about two minutes' walk from my house there are at least three. So I dragged myself to the nearest one and saw the notice on the door that their clinic hours were 11-12 and 17-18. I went in to ask if I needed to make an appointment or just show up. I was advised that appointment wasn't necessary, but the 11 o'clock clinic hour was a "question mark" - the doctor might show up or not. It was apparently more definite that the 5 o'clock clinic hour would take place. I left shrugging - this is Malta, I guess if the doctor doesn't feel like showing up, they won't. I didn't want to try my luck at 11 but went at 5pm to meet a lovely old gentleman doctor, who diagnosed me with pharyngitis and prescribed antibiotics. In a silly way I feel better that it wasn't just a normal cold and he signed me off until Monday. 
Well, this is one way of spending a day off...






Joten tässä sitä nyt sairastetaan ja vedetään antibioottia. On se sitten outoa olla tekemättä mitään. Olen linnoittautunut makuuhuoneeseen, jossa lämpötila pysyttelee hieman aurinkoista olohuonetta siedettävämmissä lukemissa (laitan ilmastoinnin päälle muutamaksi minuutiksi aina, kun lukema alkaa kolmosella kakkosen sijaan) läppäri sylissä. Katson lukemattomia jaksoja Modernia Perhettä, luen, surffaan netissä, nukun kun siltä tuntuu ja sain nyt jopa aikaiseksi kirjoittaa mahdollisesti tylsimmän blogipostauksen ikinä. Tämä on kai sitten sitä arvokasta omaa aikaa - siitä toki nauttisi enemmän, jos ei tarvitsisi koko ajan yskiä keuhkoja pihalle eikä joka paikkaa särkisi.

So, here we are, resting it off. It is so strange, this whole not-doing-anything-thing. I had made my nest in the bed room where the temperature stays at more bearable levels than the sunny living room (whenever the figure in the thermometer starts with a 3 instead of a 2 I switch the ac on for a few minutes). I am watching endless episodes of Modern Family, reading, surfing the net, sleep whenever I feel like it and now I even managed to produce this, quite possibly the most boring blog entry ever. I suppose this is that valuable me-time - it would just be more enjoyable if I didn't need to be coughing my lungs out all the time and everything wasn't hurting.