Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, July 30, 2017

Pohjoisesta itään - From North to East of Iceland

Tänään edessä oli reissun tähänastisista pisin ajomatka, lähes 300km, mutta onneksi matkan varrelle mahtui paljon nähtävää.Ensimmäinen pysäkkimme oli noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevat Gulfoss eli Jumalten vesiputous. Islantihan on tunnettu lukemattomista vesiputouksistaan ja tämä oli meille ensimmäinen iso ja kuuluisa sellainen. Ja herranjestas sentään miten mahtava ja voimakas se olikaan! Gullfossia voi lähestyä kahdesta eri suunnasta, jolloin sen näkee eri kulmista, joten kannattaa tehdä kaksi pysähdystä sen ympärillä. Kerta kaikkiaan uskomaton putous joka puolelta katsottuna!



Today we had the longest drive of the trip so far ahead of us, almost 300 kilometres, but at least there were many things to see along the route. Our first stop was the waterfalls about one hour from Akureyri called Gulfoss, meaning “God’s falls”. Iceland is known for its many waterfalls and for us this was the first big famous one we came across. Oh my goodness, how amazingly huge and powerful they were! You can approach Gulfoss from two different spots to see it from different angles and it is totally worth it to make two stops around there. It is an absolutely incredible sight from both sides!



Matka jatkui Myvatn-järven ohi. Emme menneet kuumille lähteille, koska olemme joka tapauksessa menossa Blue Lagooniin reissun loppuosassa, mutta pysähdyimme läheisille laavakentille, jotka olivat kyllä epätodellinen näky. Piakkoin laavakenttien jäätyä taakse satuimme näkemään ihan mielettömän sinisenä hohkaavan järven, jonne syöksyi jatkuvalla syötöllä ilmeisen tulikuumaa vettä (siitä nousevasta vesihöyrystä päätellen). Pakko oli taas pysähtyä ottamaan kuvia tuosta uskomattomasta näystä. Kun viimein maltoimme jatkaa matkaa, ehdotin, että voisimme poikkeuksellisesti pysähtyä seuraavaan ravintolaan tai kahvilaan lounaalle - yleensähän söimme omia eväitä. Kävi ilmi, että ehdotukseni tuli harvinaisen huonoon saumaan, sillä ajoimme reilusti yli sata kilometriä näkemättä kerrassaan mitään elonmerkkiä missään - ei yhtään asuintaloa, huoltoasemaa, ravintolaa ,ei kerrassaan mitään muuta ihmisen rakentamaa kuin maantie. Näköalat vaihtelivat kuunpintaa muistuttavasta karuudesta sammaltenvihreään lampaiden laidunnusnummiin. Hetkellisesti kohtasimme myrskynkin - yhtäkkiä taivaanrannassa oli hirvittävän tumma pilvi, joka näytti kurkottavarn maahan asti lonkeromaisilla raajoillaan. Äkkiä voimakas salama halkaisi taivaan ja saman tien korviahuumaava ukkosenjyrähdys iski. Olin kuullut etukäteen Islannin vaarallisista myrskyistä, joten tämä vähän huoletti ajaessa keskellä ei-mitään, mutta huoli oli turha. Myrsky loppui yhtä äkillisesti kuin alkoikin ja sää palasi tuttuun vaihteluun puolipilvisen ja aurinkoisen välillä.
Lava Fields


We passed by the Myvatn Lake. We didn’t go to the hot springs around there as we are anyway going to the Blue Lagoon at the end of the trip but we did stop at the lava fields nearby  which were an awesome , if surreal sight. Shortly after the lava fields we spotted an incredibly blue lake that had a continuous flow of obviously boiling hot water (judging by the steam rising from the lake). Of course we had to again stop to admire the views and take pictures. When we finally managed to continue, I suggested that we could - unlike our usual habits - stop at a restaurant to have lunch instead of eating out own packed lunch. As it turns out, it was the most terribly-timed suggestion ever as for the next hundred kilometres there was absolutely no sign of human habitation - no restaurant, no petrol station, no residential building. Just simply no man-made structure in sight apart from the road as far as you could see. The scenery kept changing from moon-like aridness to moss-green meadows with sheep grazing all over the place. We also encountered a momentary storm - all of the sudden there was an incredibly dark cloud in the horizon which seemed to be reaching for the ground with its tentacle-like limbs. Suddenly a powerful lightning broke up the sky and at the same exact moment we could hear the deafening thunder. I had heard about the dangerous storms in Iceland so that did get me a bit worried but there was no reason to worry The storm passed as quickly as it started and the weather went back to its usual variation between "sunny-partly cloudy-raining”.
Olimme varanneet majoituksen Seydisfjordurissa, joka tunnetaan Islannin pittoreskimpana kylänä. Viimeiset 26 kilometriä oli henkeäsalpaavan upeaa, joskin pelottavaa maantietä. Gina totesi, ettei ihmisen rakentama maantie tunnu sopivan tälle seudulle ollenkaan - ikään kuin maisema olisi videopeli, johon tie oli upotettu. Itse Seydisfjordur oli kuin hurmaava satukylä uskomattoman kauniin vuonon äärellä vuorten ympäröimänä. Mahtavan luonnon lisäksi kylässä on Islannin parhaiten säilyneet puiset rakennukset. Kylää kohti kävellessämme vesiputoukset lirisivät vuorenjyrkänteitä alas joka puolella. Tämä oli todella hurmaava paikka viettää yö!




We had booked accommodation in Seydisfjordur which is known as the most picturesque town in Iceland. The last 26 kilometres there was absolutely breathtaking, if somewhat scary, road. As Gina stated, the man-made road just didn’t seem to belong here - it looked like a video game where the road was superimposed on.  Seydisfjordur itself was like a charming fairytale village surrounded by mountains by an incredibly beautiful fjord. Apart from the amazing scenery they also have the best preserved wooden buildings in all of Iceland. While walking towards the village we could observe little waterfalls trickling down the mountains all over the place. What an enchanted place to spend a night!

No comments:

Post a Comment