Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, September 10, 2017

Preerian metropolis Winnipeg - Winnipeg, the metropolis of the Prairie


Manitoban pääkaupunki Winnipeg on kaukana kaikesta - meidän junamatkamme tänne Torontosta kesti noin 40 tuntia. Junan piti lähteä klo 22, mutta se oli reilusti myöhässä (mikä on ilmeisesti kovin tavallista matkustajajunille, kun rahtijunilla on etuajo-oikeus) ja pääsimme liikkeelle vasta klo 2 tienoilla aamuyöstä. Meillä ei toki ollut makuuvaunuja, kun ne ovat niin hemmetin kalliita, joten pari yötä meni nukkuessa jotenkuten istuimilla. Kirjoitan myöhemmin erillisen postauksen junamatkustamisesta Kanadassa, sen verran paljon siitä on kerrottavaa!
Winnipeg, the capital of Manitoba, is far away from everywhere - our journey here from Toronto took about 40 hours. The train from Toronto was supposed to start at 10pm but it was severely delayed (which is apparently more of a rule than an exception when it comes to passenger trains in Canada, as they have to give priority to freight trains) and we could only get going around 2am. Obviously we didn’t have sleeper cars as they are super expensive, so we spent two nights kind of sleeping at our seats. I will write a separate post about travelling by train in Canada, as I have a lot to say on the subject!
Enjoying our coffees in the Skydome




Saavuimme viimein Winnipegiin aamusella ja onneksi saatoimme mennä saman tien hostimme Cathin luo. Pääsimme käymään paljon kaivatussa suihkussa ja ottamaan pienet nokoset, ennen kuin lähdimme uhmaamaan keskipäivän hellettä läheisiin puistoihin. Cathin asunnon lähettyvillä oli parikin kivaa puistoa, kuten veistoksia täynnä oleva Sculpture Park, joten siellä vierähti iltapäivä mukavasti. Seuraavina päivinä kävimme läpi Winnipegin varsinaiset vetonaulat meille: eläintarha sekä ihmisoikeusmuseo. En noin ylipäänsä ole mikään eläintarhojen fani - monesti eläinten olot näyttävät kovin kehnoilta enkä mielelläni käy niissä, mutta Winnipegin eläintarha tunnetaan hyvistä oloistaan ja mikä tärkeintä, siellä on jääkarhujen kuntoutuskeskus, jossa hoidetaan esim. orvoiksi jääneitä karhunpentuja tai vammautuneita elämiä, jotka eivät pärjäisi luonnossa omin päin. Eläintarha on sen verran iso, että siellä kuluu helposti pari-kolme tuntia ja jääkarhut ovat ihan mahtava näky! Niitä näki niin maalla, missä niillä oli isot aitaukset, kuin vedessäkin. Karhujen uima-allas on rakennettu niin, että vierailijat näkevät karhujen uivan päänsä yli - siellä nalle pulikoi lelujensa kanssa ja näytti pitävän oikein hauskaa.


Sculpture Park

Swimming polar bear


We finally arrived in Winnipeg in the morning and luckily we could go to our host Cathi’s place right away. We were able to take a much-needed shower and have a little nap, before braving the mid-day heat to explore the nearby parks. There were a couple of nice parks close to Cathi’s place, such as the Sculpture Park, which made a pleasant afternoon stroll. The following couple of days were spent by getting to know the main attractions (at least for us): the Winnipeg Zoo and the Museum of Human Rights. I am generally not a great fan of zoos as as I have a lot of concerns about animal welfare in many of them, but the Winnipeg zoo is known for the good conditions for the animals. Most importantly, they have a polar bear rehabilitation centre where they take care of polar bear cubs that have been orphaned or who have been injured one way or another and could not survive in the wild. This is a big enough zoo to spend three to four hours in and the polar bears are the absolute star attraction! You can see them both on land, where they have enormous enclosures, and in water. The bears’ swimming pool is built so that you can see them swimming above your head - while we were there, the polar bear was frolicking in the water for ages playing with his toys and seeming to have a great time.





Seuraavana päivänä kävimme edellämainitussa ihmisoikeusmuseossa, mikä voi kuulostaa tylsyyden huipentumalta, mutta on itse asiassa valtavan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä paikka. Itse rakennus on arkkitehtuuriltaan sangen mieleenpainuva, sekä sisältä että ulkoa päin katsottuna, mutta näyttelyiden sisältö se vasta mielenkiintoinen onkin. Tässä museossa viettää helposti monta tuntia ja ainakin tällainen herkkätunteinen henkilö liikuttuu monesti kyyneleiden partaalle.
The next day we spent in the Museum of Human Rights, which may sound like the pinnacle of boredome to some but is actually incredibly interesting place that really makes you think. The building itself is stunning both from inside and out, but the content of the exhibitions is the most amazing thing about this place. You can easily spend several hours in this museum and at least if you are a sensitive person like me, expect to be moved to tears on several occasions.



Museum of Human Rights

Muuten kaupungissa ei hirvittävästi nähtävyyksiä ole, kävimme ilmaisessa Living Prairie-ulkoilmamuseossa, jossa voi tutustua preerioiden kasvillisuuteen ja eläimiin sekä kiertelimme keskikaupunkia. Jokien kohtaamispaikassa nimeltään The Forks on markkinapaikkaa ja joenranta on ihan mukavaa hengailualuetta, mutta Winnipeg on helposti nähty parissa päivässä. Jatkoimme matkaa yhä syvemmälle preerialle, preerian Pariisiksi nimettyyn Saskatooniin.
Other than that there is not a great deal to do in Winnipeg - we did visit the free outdoors museum Living Prairie, where you can learn about the flora and fauna of the prairie and strolled around downtown area. The Forks where the two rivers meet has a market place with lots of artisanal products and the area around the river is a pleasant place to hang out in, but you can easily do Winnipeg in a couple of days. We continued our journey even deeper into the prairie, to the “Paris of the prairie” - Saskatoon.



No comments:

Post a Comment