Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Tuesday, October 31, 2017

Paluu Los Angelesiin - Back to Los Angeles


Luonnonläheisten kokemusten kansallispuistoissa jälkeen oli aika suunnata takaisin Los Angelesin sykkeeseen vielä muutamaksi päiväksi. Edellisellä kerralla emme olleet oikein vaikuttuneita kaupungista, mutta tällä kertaa majoituimmekin kauas keskikaupungin häslingistä ihmeen edulliseen hostelliin Long Beachilla. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi, sillä San Pedron hiljainen pikkukylä ei tuntunut ollenkaan Los Angelesilta ja me väsyneet matkalaiset nautimme täysin rinnoin parista hiljaisesta päivästä tekemättä oikein yhtään mitään. Käveleskelimme rannikon jyrkänteitä pitkin ja kävimme yhtenä päivänä läheisellä Cabrillo-biitsillä, jossa ei ollut syyskuun loppupäivinä yhtään ketään. Ok, veteen ei myöskään kannattanut mennä uimaan huonon vedenlaadun takia, mutta ei siinä mitään - Tyyni Valtameri on kuitenkin turhan kylmä uimista ajatellen, mutta kiva siellä rannalla oli loikoilla rentoutumassa.
A million-dollar view from a 50-dollar hostel

Rugged coast line

After getting back to nature at the national parks it was time for us to head back into the urban beat of Los Angeles. The last time we had not been very impressed with the city. This time, however, we chose to stay far away from the hustle and bustle of downtown or Hollywood by staying at a remarkably inexpensive hostel in Long Beach. This turned out to be a great idea for us road-weary travellers, as the sleepy little town of San Pedro didn’t feel anything like Los Angeles and we really enjoyed calming down for a couple of days doing pretty much nothing. We spent the days doing little walks along the cliffs of the coast line and one day went to the nearby Cabrillo beach, which at the end of September was completely deserted. Ok, swimming was not recommended due to bad water quality, but that’s ok - we find the Pacific waters too cold for swimming anyway. In any case it was really enjoyable to relax on the beach.

Not a soul on the Cabrillo beach

Views along our daily walk

Kävimme myös tutustumassa Venice Beachiin (noin 30 mailin päässä, mutta ihan eri maailmassa), jossa oli jengiä vaikka millä mitalla, niin aurinkoa palvomassa, pyöräilemässä, rullaluistelemassa kuin fiilistelemässäkin. Venice Beach Boardwalk oli maineensa veroinen ihmiseläintarha, jossa kukka tuoksui ja kaikennäköistä porukkaa istui kadunvarressa myymässä mitä ihmeellisimpiä matkamuistoja. Breakdance-pojat otti battlea (termistöni on ohimennen kuultua jostain 90-luvulta, joten varaudun siihen että meni ihan väärin) suorittaen mitä käsittämättömimpiä liikesarjoja. Venice Beach oli kyllä huvittava ja mielenkiintoinen paikka hengailla aamupäivän verran! Kävimme myös katsastamassa Venicen kanaaleja, joka on paljon hiljaisempaa aluetta. Kanaalien varrella on autottomia kävelykatuja ja kanaalien yli voi kävellä pieniä kävelysiltoja pitkin. Täällä on mahdottoman söpöjä taloja pienine viehättävine puutarhoineen. Ihanaa aluetta ja kanaalin varrella asumisessa on varmasti charminsa, vaikka minua ainakin ärsyttäisi pällistelevät turistit - jos siis asuisin siellä enkä olisi itse pällistelevä turisti.

Venice Beach Boardwalk

Breakdancing at Venice Beach

At the Venice canals

We also went to have a look at Venice Beach (about 30 miles away, but worlds apart) which was full of people sunbathing, cycling, roller-skating as well as just chilling. Venice Beach Boardwalk was like its reputation, a colourful weed-smelling human zoo where a baffling variety of people sat by the street selling the strangest collection of souvenirs. There were breakdancers doing battle (my vernacular on this topic is something overheard in the 90's so that might have gone completely wrong) completing the most astonishing series of movements. Venice Beach is certainly an amusing and interesting place to hang out for a day! We also went to check out the Venice Canals which is a lot quieter, largely car-free area. You can walk along the canals along pedestrian street and cross the canals on little pedestrian bridges. The houses along the canals are impossibly cute with their little gardens. Absolutely lovely area to live, I am sure, although I would be annoyed by the gawking tourists - assuming that I lived there and wasn't one of the gawking tourists. 



Pitihän sitä vielä sen verran käydä katsomassa Los Angelesin kaupunkia, että näki sen Beverly Hillsin hienostokaupunginosan sekä Länsi-Hollywoodia. Santa Monica Boulevardin länsipää oli viimeinkin sellaista aluetta, jossa oli mukava kävellä ympäriinsä - täynnä erilaisia kahviloita, baareja ja ravintoloita. Tämä alue tunnetaan gay townina ja suurin osa näistä ravitsemuslaitoksista olikin omistettu sateenkaarikansalle. Katu täyttyi lihaksikkaista miehistä pienten sylikoirien kanssa - oli helppo nähdä tämän hetken trendit Länsi-Hollywoodissa. Kävimme oluella baarissa, jossa oli sunnuntaibrunssi drag-show’n kera täydessä vauhdissa. Oli hauskaa olla omiensa joukossa! Beverly Hillsissä emme olleet niinkään omiemme joukossa hienojen designer-putiikkien keskellä, mutta oli ihan hauskaa kierrellä kuuluisat Rodeo Drivet ja katsella meitä paremmin pukeutuneita ihmisiä. Kävimme kurkkimassa myös Regent Beverly Wilshare-hotellia, jossa kuvattiin osa Pretty Woman-leffaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli mukava päivä, jonka aikana näimme turistille paljon miellyttävämmän puolen Los Angelesista - olkoonkin se valkoisten hyvin toimeentulevien tyyppien kupla. Tähän päättyi Kalifornian kierros, seuraavaksi nokka kohti syntistä Las Vegasia!
Our venue for an early afternoon beer

Oh-so-gay WeHo



We had to venture once more into the city of Los Angeles to see the fancy neighbourhood of Beverly Hills as well as West Hollywood. The west end of Santa Monica Boulevard was finally the kind of area we had been hoping for - a nice area to walk around in with lots of restaurants, bars and cafes. This part is known as gay town and most of the establishments were frequented by rainbow folk. The streets were full of muscular guys with little lap dogs - it was easy to spot the current trends in West Hollywood! We had a beer at a bar with Sunday brunch and a drag show in full swing. It was fun to be among our people! In Beverly Hills you couldn't really say we were among our people, what with all the designer boutiques, but it was fun to walk around the famous Rodeo Drive looking at better-dressed people than us. We also went to see the Regent Beverly Wilshare Hotel where Pretty Woman was partly filmed. All in all it was a nice day that allowed us to see a much more pleasant and tourist-friendly part of LA - even if it was a bubble of white well-to-do people. This was the end of our Californian tour, next it was Sin City Las Vegas!





Friday, October 27, 2017

Sequoian Kansallispuisto - Sequoia National Park

Lähes vierekkäin sijaitsevat King’s Canyon ja Sequoia National Parks operoivat yhtenä kansallispuistona siinä mielessä, että samalla pääsymaksulla pääsee molempiin puistoihin eikä niiden välillä ole kontrollia. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä puistoa. Meidän ajoreittiimme sopi parhaiten mennä sisään King’s Canyonin sisäänkäynnistä, pysähtyä siellä yhden patikkareissun verran ja jatkaa sitten matkaa Sequoiaan, jossa aioimme viettää pari yötä Potwishan leirintäalueella. Saavuimme King’s Canyon Visitor Centreen ihan vahingossa täydelliseen aikaan, sillä kymmenen minuutin päästä oli alkamassa puistonvartijan johtama ilmainen kävelykierros General Grantin puulle, minne olimme menossa joka tapauksessa. Kyseessä on siis maailman tämän hetken toiseksi suurin puu volyymiltaan. USA:n kansallispuistoissa on säännöllisesti erilaisia puistonvartijoiden johtamia ohjelmia, jotka ovat hyvinkin osallistumisen arvoisia. Nyt saimme paljon lisätietoa alueesta, luonnosta ja historiasta, mikä oli todella hieno juttu.



Me next to a fallen tree




King’s Canyon and Sequoia National Parks, located practically next to each other, operate as one national park in the sense that the same entrance fee will get you into both parks and there is no entry control between them. They are, however, two separate parks. What suited our route the best was to enter into King’s Canyon NP, stop for one little hike and then continue onto Sequoia NP, where we were going to stay at a campground in our brand-new tent. We arrived at King’s Canyon Visitor Centre at a perfect time, as there was going to be a free park ranger-led hike to General Grant’s tree, where we were going to go in any case. This is the second largest tree in the world by volume. The national parks in US have regularly different sort of park ranger-led programmes which are well worth the time. This way we got a lot more information on the area, the nature and the history, which was really great.


Gina at the top of Moro Rock


Sequoiat ovat jättiläispuita, jotka kasvavat vain näillä seuduilla Kalifornian osavaltiossa Sierra Nevada-vuoriketjun  länsirinteillä - ei siis missään muualla maailmassa. Ne kasvavat jopa 85 metrin korkeuteen ja voivat olla läpimitaltaan 7-8 metriä. Nämä puut ovat suurin (no pun intended) syy siihen, miksi tämä seutu on kansallispuistoa. Ja voi hyvää päivää, millainen näky nuo jättiläispuut olivatkaan. Kuvista on hankala ymmärtää jötiköiden kokoa, ellei vieressä ole jotain vertailukohdetta, kuten ihmisiä tai autoja, eikä mihinkään kuvaan voi tietenkään saada koko puuta. Mutta uskokaa pois, isoja ne ovat! Kaiken huipuksi nämä ovat myös maailman vanhimpien elävien asioiden joukossa, sillä ne elävät helposti pari tuhatta vuotta. King’s Canyonin puolelta löytyy siis tällä hetkellä maailman toiseksi isoin puu, se General Grantin puu ja Sequoian puolelta se kaikkein isoin, josta lisää vähän myöhemmin.


Driving among the giant trees

Sequoias are gigantic trees that only grow in these areas: on the Western slopes of Sierra Nevada in California. They can grow up to 85 metres tall and have a diameter of 7 or 8 metres. These trees are the biggest (no pun intended) reason why this area has been designated a national park. And my oh my, what a sight those giant trees are. It is impossible to gauge their size from pictures unless there is a comparison point like people or cars next to it, and obviously you can never fit the whole tree into one picture. But believe you me, they are big! Apart from that the sequoias are also among the oldest living things on Earth as they live several thousands of years. As mentioned before, the General Grant’s Tree in King’s Canyon is the second biggest in the world while the biggest one is found in Sequoia NP, a bit more about that later!



Gina feeling small next to the giants

Pääsisimme siis nyt testaamaan sitä telttaa ja ilmapatjoja, jotka olivat jääneet Yosemitessa vaille käyttöä. Kansallispuistojen leirintäalueet ovat National Park Service-elimen hallinnassa (NPS) ja yllättävän askeettisia. En ole telttaillut elämässäni kauhean paljoa, mutta ainakin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olin tottunut siihen, että leirintäalueilla on aina normaalit vessat ja suihkut sekä jonkinlainen yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa voi vähintäänkin säilyttää ruokaansa jääkaapissa, keittää kahvit ja laittaa ainakin jotain simppeliä perusruokaa. Siksi en voinut uskoa, ettei amerikkalaisilla leirintäalueilla ollut mitään muuta palveluita kuin vessat (nekään eivät aina ole vesivessoja, joissain löytyy vain ulkohuussit), mutta uskottava oli kun katselin ympärilleni. Tajusin jonkin ajan päästä, että suurin osa amerikkalaisista reissaa valtavissa matkailuautoissaan, joista löytyy sähköt, suihkut ja keittiöt, joten siitä syystä varmaankin leirintäalueet voivat olla hyvin yksinkertaisia. Potwishan leirintäalueella oli vessat ja jokaisella telttapaikalla oli karhunkestävä metallipönttö, jossa voi (ja täytyy) säilyttää ruokansa, mutta siinä se. Ikävintä tässä oli mielestäni se, ettei ollut valoja missään, joten kun aurinko laski klo 19 mennessä, oltiin ihan pimeässä eikä ollut paljon vaihtoehtoja, mitä tehdä nukkumaanmenoaikaan asti. Ainoa vaihtoehto oli istua autossa kattovalo päällä lukemassa kirjaa. Aluksi meitä myös vähän jännitti nukkua teltassa, josko karhu tulisi leirintäalueelle jossain vaiheessa, mutta emme onneksi nähneet karhuista vilaustakaan koko aikana.
So this was the first time we could try out our tent, which we couldn’t make use of in Yosemite. The campgrounds in national parks in US are under the control of National Park Service and I found them surprisingly bare-bones. I haven’t done very much camping in my life, but at least in Australia and New Zealand I got used to all campgrounds having showers and toilets plus a common-use kitchen, where you could at least keep your food in the fridge and do some basic cooking. That is why I found it hard to believe that the American campgrounds have often nothing else but toilets (even those are not always the flushable kind but the pit toilets), but I had to believe it when looking around me. After a while I realized that most American campers travel in their humongous RV’s that have showers and toilets and electricity and whatnot, so I guess they don’t need much services from the campgrounds. In Potwisha campground there was a normal toilet and bear-proof metal containers for storing food (the use of the container is obligatory and really, you don’t want a bear coming into your tent looking for food), but that is it. The most inconvenient thing about this was the lack of electricity so that when the sun set at 7pm you were left in the darkness with few alternatives for entertainment until bedtime. The only thing we could do was sit in the car with the light on reading a book. In the beginning we were also a bit worried about the bears, but luckily we didn’t see any bears the whole time.

Vietimme päivän tehden monia lyhyitä patikkareissuja Sequoian alueella. Aamusta suuntasimme Moro Rockin huipulle, josta avautui huippuhienot näköalat moneen suuntaan. Kiipeäminen oli vähän raskasta ja huomasi olevansa korkeammassa ilmanalassa, kun hengästyi paljon tavallista helpommin, mutta oli se kyllä sen arvoista! Kiersimme myös lennokkaasti nimetyn “Big Tree Trailin”, jonka varrella tosiaan näkyi paljon isoja puita (kuten kaikkialla muuallakin), samoin kuin mahdottoman söpö murmeli. Onneksi murmelit eivät ole turhan kainoja, tämäkin pupelsi menemään minuuttikaupalla välittämättä meistä vähääkään. Näimme nyt sitten myös sen maailman isoimman puun, General Shermanin puun. Parkkipaikalta sinne on vajaan kilometrin verran alamäkeä, joten väistämättä takaisin mennessä vastassa on jyrkkä ylämäki, joka näytti tuottavan monelle vierailijalle hankaluuksia. Näky on kuitenkin puuskuttamisen arvoinen. Puun mahdotonta kokoa on hankala käsittää, mutta hahmottamista auttaa vähän näköalapaikalla katuun piirretty puun “jalanjälki”. Kyllä nämä mahtavat puut tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen!


Foot print of General Sherman Tree


We had a lovely day doing several little hiking trips in the Sequoia NP area. We started the morning by climbing up Moro Rock, where you get awe-inspiring views in any direction over the park. The climbing was tough going and you could really tell we were at pretty high elevation as we got out of breath a lot easier than normal, but it was so worth it! We also walked around the imaginatively named “Big Tree Trail”, where you could indeed see pretty big trees (just like everywhere else in Sequoia) as well as an impossibly cute marmot. Luckily marmots don’t seem awfully shy of people, also this one was munching away on plants for minutes without giving us a second glance. We also went to see THE largest tree in the world, General Sherman Tree. From the parking lot you need to walk a bit less than a kilometre downhill, so inevitably going back you have to face a steep uphill climb. That seemed to prove a challenge to some of the visitors, but seeing the tree close up is well worth huffing and puffing up again! The impossible size of the tree is really hard to comprehend. Seeing the “foot print” of the tree painted on the pavement of the view point gave a bit better idea of the sheer volume of it. These absolutely amazing trees certainly impressed us and I will not forget this sight!


A marmot busy munching away

Big trees, big cones

Sunday, October 22, 2017

Yosemiten Kansallispuisto - Yosemite National Park

Alunperin tarkoituksemme oli telttailla Yosemiten kansallispuistossa kaksi yötä ja sitä tarkoitusta varten ostimme San Josesta teltan sekä kaksi ilmapatjaa movojaan 70 USD:n yhteishintaan (kiitos, Walmart). Ongelmana tosin oli, että kaikki varattavissa olevat telttailupaikat varataan täyteen kuukausia etukäteen ja first come first served-telttapaikat ovat kaukana pelipaikoilta, noin tunnin ajomatkan päässä. Kun lähtöaamu San Josesta koitti, ilmeni vielä isompi ongelma - Yosemite Valleyn sääennuste näytti lämpötilan laskevan yöllä jopa -6 asteeseen. Sellaisiin lämpötiloihin meidän makuupussimme eivät olleet ollenkaan sopivia, joten piti laittaa suunnitelmat pikavauhtia uusiksi. Löysimme Coarsegoldin kylästä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Yosemite Valleysta suhteellisen kohtuuhintaisen kasinohotellin (siis siihen nähden että kyseessä oli viime hetken varaus lähellä kansallispuistoa) ja varasimme sen kahdeksi yöksi. Päädyimme siis viettämään itse Yosemiten kansallispuistossa vain yhden päivän, sillä edestakaisin ajelu olisi koitunut liian suureksi hommaksi. Pyrimme kuitenkin kattamaan mahdollisimman paljon päivän aikana!

Last minute plan changes lead to unusual accommodation places!


Originally it had been our intention to spend two nights camping at the Yosemite National Park and for that purpose we bought a tent and two air mattresses in San Jose for the total price of 70 USD (thank you, Walmart!). However, unfortunately all the bookable camp sites get booked out months in advance and the first come, first served camp sites are all located a fair bit away from the main hiking routes, about an hour away from Yosemite Valley. On the morning we were leaving San Jose, another bigger problem came to our attention - the weather forecast of Yosemite Valleys showed night temperatures of -6 C. Our sleeping bags were never going to cope with such low temperature, so we had to come up with a plan B quick. We found a relatively reasonably priced casino hotel in a town of Coarsegold about 1,5 hours’ drive away from Yosemite Valley (reasonably priced considering it was a last minute booking that close to the national park, that is) and booked it for two nights. So we ended up spending only one day in the national park itself as it would have been too much driving back and forth going for another day. However, we tried to do the best we could in the little time we had!
Yosemite Falls

Yksi Yosemiten kuuluisimmista näköalapaikoista avautuu heti tunnelin jälkeen: siinä saa ensimmäisen henkeäsalpaavan näköalan sekä El Capitanista, että Half Domesta. Keli ei ollut ihan paras mahdollinen meidän siellä ollessamme, sillä oli vähän sumuista ja välillä vuoristotietä ajellessamme ei nähnyt monta metriä eteensä. Onneksi sää kuitenkin selkeni juuri, ennen kuin pääsimme tuohon näköalapaikkaan, joten saimme nauttia tuosta hienosta vistasta. Jätimme auton parkkiin (onneksi löytyi vielä parkkipaikka - se on yksi tyypillinen ongelma Yosemitessa, että kaikki pysäköintialueet täyttyvät jo aamupäivästä eivätkä myöhäisemmät tulijat löydä millään paikkaa, mihin jättää autonsa) ja hyppäsimme ilmaisen shuttle busin kyytiin. Yosemitessa ei ole pakko käyttää shuttle busia, mutta sitä suositellaan liikenneruuhkien ja pysäköintiongelmien vähentämiseksi.


Half Dome and El Capitan

One of the most famous view points of Yosemite opens up in front of you right after the tunnel: that is your first, breath-taking, glimpse of the El Capitan and Half Dome at the same time. The weather was not ideal on the day of our visit as it was rather foggy and at times while driving along the mountain roads we could hardly see a few metres ahead. Thankfully, the weather cleared up somewhat just before we reached the tunnel so we could also enjoy that amazing view. We parked the car (luckily we could still find a parking space - another problem at Yosemite is that the parking lots fill up by mid-morning and the late-comers cannot find anywhere to leave their vehicles) and got on the free shuttle bus. In Yosemite you don’t have to use the shuttle bus, but it is suggested to lessen the congestion of the roads and the parking problems.



Hostimme Gabor oli suositellut meille Vernon Falls-patikkareittiä, joka vaikutti juuri sopivan mittaiselta meidän aikatauluumme. Matkaa kertyi noin 4 km, josta suuri osa oli jyrkkää ylämäkeä portaita pitkin, siinä oli Stairmasteria kerrakseen. Näkymät matkan varrelta sekä varsinkin huipulta olivat kyllä kovastikin vaivan arvoiset! Halusimme nähdä myös kuuluisat Yosemiten putoukset, joten jatkoimme matkaa shuttle busilla sille pysäkille. Täällä ei tarvinnut patikoida juuri ollenkaan, koko kierros oli alle kilometrin mittainen tasaista asfalttia. Ei siinä mitään, se sopi meille oikein hyvin aiemman huhkimisen jälkeen! Putoukset olivat ihan mahtavat 739 metrin korkeudellaan. Kuulemma yleensä syksyllä Yosemiten vesiputoukset ovat aika kuivillaan, mutta tänä vuonna oli ollut ennätysmäärä lunta talvella, joten vielä syyskuussakin vesi virtasi putouksissa ihan tarpeeksi vaikuttavasti. Yosemite oli vienyt meistä mehut ja edessä oli vielä puolentoista tunnin ajomatka takaisin hotlaan, joten lähdimme suosiolla ajelemaan takaisin hyvissä ajoin. Vuoristoteillä tehtiin vielä monessa kohtaa tietöitä, joka hidasti matkaa entisestään. Kyllä Yosemite oli kerrassaan upea, vaikka meillä ei olosuhteiden pakosta siellä paljon aikaa ollutkaan!

Up the stairs to Vernon Falls!


Up up and away...

Our host Gabor had recommend us to do the Vernon Falls hike, which suited our schedule perfectly. It is about 4km roundtrip, most of it steep uphill, a great Stairmaster work out! The scenery along the way and especially from the top was well worth the effort though. We also wanted to see the famous Yosemite Falls, so took the shuttle bus to the relevant stop. Here there was hardly any hiking required, the whole loop was less than a kilometre and it was all even paved road. That suited us just fine after the extortion of the previous hike! The falls are amazing with their height of 739m and even though usually by late autumn the falls run pretty much dry, now due to the record snow fall the winter before there was still enough water to impress us. We were pretty tired by now and still had the one-and-a-half-hour drive back ahead of us, so we started making our way back. There were also road works at several points on the mountain roads, which made for even slower going. Yosemite is just awe-inspiring, even though we had less time there than originally planned!

Thursday, October 19, 2017

Pikavisiitti San Franciscoon - A Quick Visit to San Francisco

San Francisco on aina ollut yksi unelmakaupungeistani, yksi mielestäni kiinnostavimmista USA:n kaupungeista. Valitettavasti kaupunki on myös yksi USA:n tai koko maailman kalleimmista alueista, joten se on budjettimatkaajalle haastava paikka. Majapaikastamme San Josesta oli reilun tunnin junamatka San Franciscoon, mutta totesimme sen olevan kestävämpi ratkaisu kuin majoituksen hankkiminen kaupungista tai ajomatka edestakaisin parkkimaksuineen. Ensimmäiselle SF:n päivälle olimme varanneet retken Alcatrazin vankilasaarelle (Alcatraz Cruises). Veneliput varataan monesti täyteen pitkälti etukäteen, joten ne kannattaa varata hyvissä ajoin. Venematka saarelle pitää varata tietylle ajankohdalle, mutta siellä voi tutustua paikkoihin omaan tahtiinsa ja ottaa minkä tahansa veneen takaisin kaupunkiin. Alcatraz oli alunperin armeijan tukikohta, kunnes siitä tuli liittovaltion pahamaineisimpien vankien koti. Saarella voi kierrellä eri rakennuksia kuten vankien työskentelyalue ja majakka, joista mielenkiintoisin oli ehdottomasti itse vankilasellit. En yleensä ole “audiotourien” fani, mutta mielestäni Alcatrazilla se oli todella hyvin tehty ja lisäsi kovasti kohteen käyntiarvoa. Nauhoituksella sekä entisiä vankeja että vanginvartijoita kertoi elämästä vankilassa samalla kun turistina kurkistelet karuihin selleihin ja muihin vankilan osiin. Vietimme Alcatrazilla pari tuntia ja se oli hyvinkin hintansa arvoinen ja mielenkiintoinen kierros. Saarelta näki jo kuuluisan Golden Gate-sillan kaukaisuudesta, mutta paremmin sen näkee Golden Gate Parkin alueelta, josta löytyy museota, matkamuistokauppaa jne. Julkisilla sinne pääsee helposti bussilla numero 30 keskustasta ja siltaa pääsee ihailemaan monesta eri näköalapaikasta.


San Francisco has always been one of my dream cities, for me one of the most interesting cities in the US. Unfortunately it is also one of the most expensive cities in the US or the whole world, so it poses some challenges for a budget traveller. Our accommodation in San Jose was more than an hour’s train ride away from San Francisco, but we decided it made more sense than getting accommodation in the city or driving back and forth with parking costs. For our first day in SF we had reserved a tour of Alcatraz island (Alcatraz Cruises). The boat tickets are often booked out well in advance, so it is a good idea to reserve them as soon as possible. You need to choose the time of the boat to the island but once there you can explore the island in your own time and catch any boat back into the city. Alcatraz used to be an military base before it became the home to some of the most notorious criminals in the US. You can explore various different buildings on the island, definitely the most interesting being the actual prison cells. In general I am not a fan of audio tours, but on Alcatraz I thought it was really well done and made touring the facility a lot more interesting. On the audio tour both ex-prisoners and the prison guards are talking about the life in Alcatraz while you have a peak at the grim cells and other parts of the prison. We spent a couple of hours on Alcatraz and it was well worth its price, a really interesting and educational tour. From the island we got distant glimpses of the famous Golden Gate bridge, but you get a lot closer look from Golden Gate Park where you find also a visitor centre, souvenir shop and whatnot. It is very easy to get to by public transport by taking the bus number 30 from downtown and there are several different view points for getting great views of the bridge.

Arriving on the Rock

Notorious criminals

Another notorious criminal

Toisin kuin useimmat USA:n kaupungit, San Francisco on suhteellisen kompakti ja siitä voi helposti nauttia kävelemällä ympäriinsä. Satama-alueet kuten Fisherman’s Wharf ja Pier 39 ovat miellyttäviä, joskin turistintäyteisiä alueita kierrellä ravintoloineen, baareineen ja kauppoineen. Kaupungin kuuluisan jyrkät kadut voivat osoittautua hienoiseksi haasteeksi kävelijöille tai pyöräilijöille, mutta tarjoavat uskomattomia näköaloja, kunhan jaksaa puuskuttaa huipulle asti. “Vääränvänkyrä katu”, Lombart Street on itsessään hauska näky, jota turistit näköjään ajelivat alas ihan huvikseen. Cable car on suosittu tapa liikkua paikasta toiseen hyvin rajatulla alueella, mekin harkitsimme sen käyttöä, mutta emme kokeneet sitä 7 USD:n arvoiseksi kokemukseksi. Kaapelivaunun toiminnasta kertova museo on kuitenkin ilmainen ja ihan kiinnostava käyntikohde. Meillä oli kovin rajallisesti aikaa, ottaen huomioon että päivästä meni yli kaksi tuntia kaupungista toiseen liikkumiseen, joten vielä jäi jotain näkemättäkin. Joka tapauksessa San Francisco ei tuottanut minulle pettymystä ja pidin siitä kaupunkina paljon enemmän kuin Los Angelesista. Ensi kertaan!
Incredibly steep streets

Cable car

Unlike most cities in the US, San Francisco is fairly compact and most of the town can be explored by enjoyable strolling around. The harbour areas such as Fisherman’s Wharf and Pier 39 are pleasant, if crowded and touristy areas with lots of restaurants, bars and specialty shops. The famously steep streets of the city can prove a bit of a challenge for walking or especially biking around, but they do offer marvellous views once you huff and puff your way all the way up. The “Crookedest Street”, Lombart Street is a curiosity in itself, one that the tourists apparently drive down for fun. Cable car is also a very popular way to get around in a very limited area - we also considered taking it but didn’t deem the experience worth 7 USD per person. However, the Cable Car Museum is free and makes an interesting visit. We had rather little time for San Francisco, especially as it took well over two hours of each day just to get into and out of the city, so there would have been more to see. However, the city didn’t disappoint me - I would it very charming and I certainly liked it a lot better than Los Angeles. Maybe we will be back some day!


Lombard Street

Monday, October 16, 2017

Kalifornian Rannikkokierros osa 2 - Up the Californian Coast part 2


Määränpäässämme San Josessa meillä ei ollut tällä kertaa sohvasurffailun kautta hostia, vaan Ginan tädin ystäväpariskunta Kati ja Gabor, joka oli ystävällisesti tarjoutunut majoittamaan meidät niin moneksi yöksi kuin tarvetta oli. He antoivat meille myös paljon suosituksia matkan varrelta, missä pysähtyä ja mitä nähdä, joten tänä päivänä seurasimme heidän suosituksiaan.


Google sculpture garden


In our destination San Jose we didn’t have hosts through couchsurfing this time, but Gina’s aunt’s friends Kati and Gabor had kindly offered to accommodate us for as many nights as needed. They also gave us lots of recommendations as to what to see and do along the way, so we followed their recommendations during this day.

Bells like this mark the old "El Camino Real" along Californian coast


Ensimmäinen pysäkkimme oli viehättävä Paso Roblesin kaupunki, joka houkuttelee turisteja erityisesti viinialueensa takia. Näyttääkin siltä, että suurin osa turisteista tekee viininmaistelukierroksia - sen verran paljon näkyi kaupungin kaduilla porukkaa, joilla oli viinilasi kaulassa heti aamukymmeneltä. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa mihinkään pitkän kaavan viininmaisteluun ja sitä paitsi Ginan piti toki ajaa, joten kävimme vain yhdessä viinibaarissa ja maistelin sen verran, että sain tuliaisviinin valittua. Paso Robles vaikutti oikein söpöltä pieneltä kaupungilta kauniine arkkitehtuureineen. Sieltä matkamme jatkui kohti Moss Landing rannikkokylää, jossa halusimme käydä kuuluisassa Phil’s Fish Marketissa. Satamassa sijaitseva ravintola on selvästi supersuosittu, sillä jono ulottui pitkälle ulos asti ja saimme odottaa tilaamaan pääsyä lähes tunnin. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, sillä sangen kohtuulliseen hintaan saimme todella hyvät annokset (Ginalle ostereita ja minulle täytettyä artisokkaa - tämä alue on kuulemma myös maailman artisokkakeskus!) ja näimme satamassa myös mahdottoman söpöjä hylkeitä. Pitkän ajomatkan viimeinen pysäkki oli Santa Cruz jossa halusimme käydä rannan boardwalkilla. Kuvittelin boardwalkin olevan puinen laiturintyylinen, jota pitkin kävellään rantaa pitkin, mutta kyseessä olikin ihan vain rantaa reunustava katu. Näkyi siellä paljon kalifornialaisen rantaleijonan kuvaukseen sopivia lihaksikkaita ja terveyttä uhkuvia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, mutta mitään sen kummempaa näkemisen arvoista emme bonganneet. Päivä oli pitkä ja olimme tyytyväisiä, kun pääsimme viimein perille Katin ja Gaborin kauniiseen kotiin San Josen esikaupunkialueelle.





Santa Cruz Pier



Our first stop was the lovely town of Paso Robles, whose wines are of particular interest for tourists. It appears that the most of the tourists do wine tasting tours - the streets were full of groups with wine glasses hanging on their necks at ten o’clock in the morning. However, we didn’t have time for extended wine tasting tours and besides Gina had to drive, so we only visited one wine bar and I did enough tasting to choose a wine to bring to Kati and Gabor. Paso Robles seemed a really charming little town with beautiful architecture. We continued towards Moss Landing on the coast where we wanted to have lunch at the famous Phil’s Fishmarket. This harbour-based restaurant was clearly very popular as the queue went way out the door and we had to wait nearly an hour before we got to order. It was worth the wait, though, as we got beautiful portions of oysters for Gina and stuffed artichoke for me for rather reasonable price. Apparently this area is also the artichoke center of the world - a title they seem very proud of! We also saw extremely cute seals at the harbour. The last stop along the long drive was Santa Cruz where we wanted to visit the beach board walk. Of the name “board walk” I had imagined an actual wooden boardwalk, but apparently the name just refers to the street along the beach. Well, there were lots of very muscular and healthy-looking people fitting the description of a Californian beach lion (both men and women), but we didn’t really see anything else worth mentioning. It had been a long day and we were very happy to make it to the beautiful home of Kati and Gabor at the suburbs of San Jose!



Santa Cruz Beach

Sunnuntaina isäntämme halusivat esitellä meille San Josen ja Piilaakson aluetta. He veivät meidät San Juan de Bautistan kylään, jossa kävimme kylän missionissa (eli lähetyssaarnaajien perustamassa kirkossa), jossa oli juuri jumalanpalvelus meneillään. Palvelus oli espanjaksi ja ulkonäöstä päätellen koko seurakunta oli latinalaisamerikkalaisia, suurin osa varmaankin meksikolaisia. Kalifornian asukeista 38% on espanjankielisiä ja täällä sen näkee vahvasti. Sieltä ajoimme Stanfordin yliopistoon, joka on yksi maailman kuuluisimmista yliopistoista ja kampusalue oli pienen kaupungin kokoinen. Kävimme siellä taidemuseossa, kirkossa, puistossa ja kahvilassa emmekä kävellen nähneet läheskään koko kampusaluetta. Piilaaksossa on toki myös sellaisten firmojen kuin Googlen ja Applen pääkonttorit, joten kävimme myös vilkaisemassa niitä. Googlen pääkonttorin tienoilla pääsi tallustelemaan, näkemään mielestäni sangen omituisia android-”patsaita” sekä jopa ajelemaan Googlen polkupyörillä. Applen tienoille ei käveltykään kuin torppaan, siellä viimeistellään parhaillaan uutta pääkonttoria, josta tulee järjettömän valtava kompleksi. Vahdit on vastassa heti, kun asiattomat turistit kuten me yrittää ajaa sisään ja käännyttää saman tien pois. Oli mielenkiintoista kuitenkin käydä näkemässä edes vilaus moisesta mega-konttorista!

San Juan Bautista mission

Art Museum at Stanford campus




On Sunday our hosts wanted to show us around San Jose and in particular Silicon Valley area. They took us to the village of San Juan de Bautista where we visited the mission of the village (a church built by the Spanish missionaries) where there was a mass going on. The mass was held is Spanish and judging by their looks I would say all of the congregation were Latin American, mainly Mexicans. 38% of people who call California home are Spanish-speakers and here you could really see it clearly. Then we drove to one of the top universities in the world, Stanford University whose campus was the size of a small town. We visited the art museum, church, park and cafe and still didn’t see nearly the whole campus area by walking. Silicon Valley is of course the home to the headquarters of such companies as Google and Apple, so we also got a peak at those. You were able to walk around the Google headquarters, see the rather bizarre “sculpture garden” with Android statues and even ride around with Google bikes. Apple was a whole different matter though, as they are building their new insanely large mega complex of headquarters and the security guards are ready to turn away any unauthorized tourists like us trying to get a peak at it. However, it was pretty cool to see even a glimpse of it!

Stanford Campus

The chapel at Stanford Campus



Pari seuraavaa päivää omistimmekin yhdelle unelmakohteelleni: San Francisco!

The next couple of days we dedicated to one of my dream cities: San Francisco!