Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Tuesday, December 15, 2015

Pikkureissu Pohjois-Italiaan Osa 3: Lecco Short Trip to Northern Italy Part 3: Lecco

Junamatka Milanosta Leccoon oli nopea ja miellyttävä. Itse asiassa siitä teki vielä miellyttävämmän se, ettei meidän tarvinnut edes ostaa erikseen lippua - olimme ostaneet 48-tunnin lipun kaikkiin Milanon julkisiin kulkuvälineisiin ja se riitti Leccoon asti. Junasta noustessamme näimme juuri niin viehättävän kaupungin kuin mitä olimme erittäin nopean googlettamisen perusteella odottaneetkin, tosin kaupunki osoittautui isommaksi kuin mitä olin odottanut - kuvittelin sen olevan ihan pikkukylä, mutta onhan siellä lähemmäs 50 000 asukasta. Vuoret kohosivat korkeuksiin kaupungin ympärillä  ja järvi heijasti ympäröivää maisemaa kauniisti. Järven rannalla seisova vaikuttava kellotorni lisäsi tunnelmaa. Löysimme tiemme muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevaan majataloon helposti ja tsekattuamme itsemme sisään lähdimme tutkailemaan Leccon iltaelämää.


Charming Lecco Belltower

The train journey from Milan to Lecco was short and pleasant, even more so as we didn't even have to buy separate tickets for it - the 48-hour ticket we had bought for all public transport in Greater Milan area was enough to get us there. Upon alighting the train we saw just as charming a town as we had expected on basis of the very quick googling, although Lecco did turn out to be quite a bit bigger than I though - I had imagined a tiny village but actually there are almost 50 000 inhabitants there. The town was surrounded by snow-capped mountains and the lake reflected the gorgeous scenery around. The bell tower by the lake added to the beauty. We found our way to the bed and breakfast place just a few minutes' walk away and after checking in we headed into the heart of Lecco for a little look-see. 

Kävelimme takaisin järven rannalle ottamaan kuvia ja ihailemaan upeita maisemia. Aurinko alkoi jo laskea, joten aikeissamme ei ollut illalle tehdä mitään sen kummempaa kuin löytää illallispaikka ja suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa. Tallustelimme huviksemme pitkin eläväisiä katuja, joiden varrella paikalliset kokoontuivat illallista edeltäville aperitiiveille. Heitä ei näköjään palellut, sillä lähes kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa ulkoterassit olivat suosittuja, kun sisällä ei taas istunut paljon ketään. Minun mielestäni kyse ei ollut ollenkaan terassikelistä eikä olisi tullut mieleenkään istahtaa juomaan vieläpä kylmää olutta ulkosalla. Satuimme löytämään myös suklaafestivaalille omistetun teltan, jossa löytyi kaiken maailman upeaa käsintehtyä suklaata paikallisten yrittäjien myymänä. Pakkohan sieltä oli ostaa jotain kotiin viemistäkin aikansa maisteltuaan. Illalliseksi löysimme - yllätys yllätys - pizzaa ja viiniä (mitäpä muutakaan!)


Chocolate Festival


We walked back to the lake to take pictures and to admire the lovely views. The sun was beginning to set so we had no other plans for the evening than having dinner and planning the following day. We wandered around the lively streets of the centre, where the locals had gathered for pre-dinner aperitivos. They didn't seem to feel the cold, as almost all the restaurants' outdoor seating areas and terraces were packed while hardly anybody seemed to opt for indoor seating. I didn't consider this to be terrace weather at all and it would have never crossed my mind to sit down to have a cold beer outside. We also happened to find a huge tent dedicated to the Chocolate Festival where you could taste and buy all sorts of luxurious hand-made chocolates from the local entrepreneurs. Obviously we couldn't leave without buying some goodies to take home. For dinner we had - you will never guess - pizza and wine (when in Rome and all that).

When in Italy, eat pizza

Seuraavan päivän suunnitelmamme oli mennä patikoimaan läheiselle vuoren huipulle nimeltään Piena d'Erna. Olin lukenut TripAdvisorista, että sinne pääsee helposti paikallisella bussilla, joka vie matkaajat suoraan köysiradan alkuasemalle. Sieltä voisi laiska matkaaja sitten hypätä vaunuun ja mennä sillä huipulle, mutta mehän tulimme tänne tietysti patikoimaan. Äärimmäisen haparoivalla italian kielellä (lähinnä puhuttiin espanjaa muuttaen loppuäänteitä muka enemmän italialaisen kuuloiseksi) onnistuimme saamaan selville, mistä tämä bussi menee ja ostettua liput ja bussimatka sujui draamoitta. Koska alkuperäiseen suunnitelmaan ei metsässä samoilu kuulunut, meillä ei ollut tavallisia varusteitamme mukana - yleensähän me olemme sonnustautuneet päästä varpaisiin vaellusvaatteisiin ja sopiviin saappaisiin ja nauramme turisteille, jotka rämpivät korvessa tennareissa ja farkuissa. No, nyt me olimme niitä jotka rämpivät korvessa tennareissa, farkuissa ja (vegaani)nahkatakissa ja näköjään onnistuu sekin ihan hyvin!

The unprepared hiker


For the next day our plan was to go hiking on the nearby summit called Piena d'Erna. I had read on TripAdvisor that it is easy to reach by local bus that will take the travellers straight to the cable car station. Here the lazy traveller can hop on the cable car to reach the summit but for us the point was obviously the hike up. With our extremely weak Italian language skills (basically we were just speaking Spanish adding different endings to the words to make it supposedly sound more Italian) we managed to find out where the bus goes from and buy the tickets - the bus journey was drama-free. As our original plan didn't include hiking we hadn't brought any of our usual gear - it is our typical MO to dress in hiking gear from head to toe with appropriate boots etc. and then laugh at tourists who are scrambling in the forest in jeans and trainers. Well, now we were the ones scrambling in the forest in jeans, trainers and (vegan) leather jackets and behold - we managed just as well as we would have with hiking boots!


Patikkamatka huipulle olisi ollut kohtuullisen helppo, jos emme olisi kääntyneet pariinkin otteeseen ihan väärään suuntaan - opasteet olivat kyllä paremmat kuin monilla vaelluspoluilla Andaluciassa, mutta silti onnistuimme jättämään ne huomiotta parissa paikassa. Vällillä meinasi jo usko loppua, että pääsemmekö edes huipulle vai olemmeko taas hukassa jossain. Joka tapauksessa oli todella hienoa olla vaihteeksi luonnon keskellä, metsän hiljaisuudessa, raittiissa vuoristoilmassa. Lopulta se köysiradan pääteasema häämötti edessämme ja onneksi siellä oli sangen kotoisa kahvila, jossa saimme nauttia ansaitut kahvikupilliset kiipeämisen kunniaksi. Kahvila oli rakennettu tyypilliseen alppityyliin hirsistä ja oli täynnä muita patikoijia sopivissa tamineissaan (toisin kuin me), mikä lisäsi vuoristokylätunnelmaa. Kahvin vahvistamana kävelimme vielä kymmenisen minuuttia näköalapaikalle, jonka näkymiä vahva sumu tosin varjosti huomattavasti. Aina välillä sumun tai pilvien väistyessä näimme kuitenkin alas laaksoon tai ylös lumipeitteisten vuorien huipulle ja maisemat olivat todella hienot. Tämä oli varmaankin Italian reissumme paras päivä - pakko kai se on myöntää, että nautimme luonnossa samoilusta enemmän kuin Milanon trendikkäillä kaduilla kulkemisesta.

Gina and the snowy (foggy) mountains


The hike itself would have been relatively easy, if we hadn't taken a few wrong turns along the way - the signage was better than on many hiking routes in Andalucia but still we managed to ignore it on a few occasion. Some point we already started to wonder if we will ever reach the top or do we just keep heading to wrong direction. In any case it was great being surrounded by nature, in the serenity of the forest, filling our lungs with the fresh mountain air. Eventually we found our way to the final station of the cable car and thank goodness there was a very cozy cafe where we could enjoy a well-earned cup of coffee to celebrate our success. The cafe was a typical Alp-style log hut full of other hikers in their hiking gear (unlike us) which added to the feeling that we were high up in the mountains. After fortifying ourselves with caffeine we walked another ten minutes or so to the view point, although the views were rather covered up by the dense fog. Every once in a while the fog cleared or the clouds moved enough to afford us glimpses of the valley below or the snow-capped mountain tops higher up - the views were really spectacular. This was probably the best day of our Italian trip - I guess I have to admit we enjoy spending time in the nature more than walking on the trendy streets of Milan. 

Foggy views


Vuoren valloitus jäikin sitten koko lailla viimeiseksi ohjelmaksi Italiassa - tämän jälkeen edessä oli vain varhainen junamatka seuraavana aamuna takaisin Milanoon ja sieltä suoraan Ryanairin Terravision-bussilla kentälle. Matka meni hyvin ja olipa ihanaa saapua takaisin Maltan auringonpaisteeseen ja 25C lämpötilaan Italiassa palelemisen jälkeen! Tämä oli oikein kiva piristys arjen keskelle ja varmasti tulemme reissaamaan enemmänkin ympäri Italiaa. Seuraava matka olikin minun marraskuinen lomani Suomeen (sieltä ei tosin tule matkaraporttia!) ja sitten jouluksi Istanbuliin!

Conquering the mountain was our last programme in Italy - after that, all that awaited us was the early train ride back to Milan the following morning and then Terravision bus to the airport. The trip was fine and it was actually lovely coming back to Malta's sunshine and temperatures of 25C after freezing in Italy! This little trip really cheered us up and there is no doubt we will go back to Italy several times during our time in Malta. The next holiday was going to be my trip to Finland in November (no, you will not see a trip report about that one!) and then Christmas in Istanbul!

Sunday, December 13, 2015

Pikkureissu Pohjois-Italiaan Osa 2: Milano Short Trip to Northern Italy Part 2: Milan

Yksi muodin pääkaupungeista, Milano, odotti meitä kahta epämuodikasta matkaajaa. Saavuimme kaupunkiin aamukahdeksan tienoilla junalla Torinosta. Kovin lämmin vastaanotto ei ollut, sillä päivä valkeni harmaana ja sateisena. Sohvasurffailuhostimme Marco ei ollut oikein kommunikatiivinen sen suhteen, missä vaiheessa hän on kotona ja voimme mennä hänen luokseen, joten jouduimme palloilemaan kaupungilla (onneksi hyvin pienen) matkalaukkumme kanssa - tämä on tätä kodittomien arkea.

One of the most important fashion capitals of the world, Milan, awaited the rather unfashionable us. We arrived by train from Torino around 8am. It was not exactly the warmest of welcomes as the day was gray and rainy. Our couchsurfing host Marco was not overly communicative about what time we could go to his place so we ended up hanging around the town with our (mercifully small) suitcase in the unforgiving weather - a typical example of the days of the homeless tourists. 

Duomo


Milanon tärkeimpien nähtävyyksien joukossa on tietenkin Leonardo da Vincin Viimeinen Ehtoollinen. Sitä ei noin vaan marssitakaan katsomaan - liput piti varata netistä http://www.vivaticket.it viikkotolkulla etukäteen tietylle päivälle ja ajalle. Ilmeisesti monenkertaisen hinnan maksamalla (me maksoimme €8.00 per hlö) myöhemminkin liput pystyy ostamaan osana jotain kaupunkikierrosta. Meillä oli liput varattuna klo 11:30, joten siihen asti palloiltiin sateisessa Milanossa metsästämässä kahvilaa, jossa voisi nauttia aamupalaa ja kunnon italialaiset kahvit. Kahvilakeikan jälkeen elämä alkoikin tuntua paljon paremmalta ja suuntasimme hyvillä mielin katsomaan yhtä Leonardon mestariteoksista. Olihan se vaikuttava näky. Paras osio oli ehkä se, kun amerikkalainen nainen kysyi oppaalta, missä alkuperäinen teos on. Oppaan naama oli näkemisen arvoinen ja italialainen temperamentti kuohahti "tietenkin TÄMÄ on se alkuperäinen teos!"

Santa Maria Delle Grazie, the home of the Last Supper

As you can't take pictures of the painting itself this was the best we could do!

Among the most important sights in Milan there is of course the Last Supper of Leonardo da Vinci. You can't just walk in to see it - we had to book tickets online weeks ahead http://www.vivaticket.it. Apparently if you pay several times more (we paid €8.00 per person) you can still see the painting as part of a city tour. We had the tickets booked for 11:30am, so we had some time to kill by trying to find a nice cafe for breakfast and desperately needed good Italian coffee. After the aforementioned coffee the world started to look like a lot brighter place so we were quite happy to go and see one of Leonardo's masterpieces. It was definitely impressive. Maybe the best part of the visit was when an American woman asked the guide, where "the original" was. The look on the guide's face was worth seeing and the Italian temper flared "but of course THIS is the original one!" 

Taide-elämyksen jälkeen yritimme mennä Marcon luo viemään laukkumme sinne, mutta kommunikaatio-ongelmien vuoksi saimmekin selville vasta hänen kotipihallaan, että voimme mennä sinne vasta illalla. Ei muuta kuin laukun kanssa takaisin kaupunkiin, jossa jätimme laukun säilytykseen Centrale-asemalle. Tässä vaiheessa kärsivällisyytemme oli vähän vähissä, kun vähien yöunien, huonon sään ja Marcon epäluotettavuuden vuoksi yhteenlaskettu vitutus oli aika korkealla. Yritimme nyt sitten kuitenkin hyödyntää ajan mahdollisimman hyvin, joten seuraava kohde oli kuuluisa Duomo ja lähettyvillä sijaitseva shoppailupaikka Galeria Vittorio Emanuele. Tämä lasikattoinen ostoskeskus oli toki hieno näky hienoinen kauppoineen, mutta meidän budjettimme ei ihan venynyt Prada-kauppohin. Päätimme mennä Duomoon sisälle vasta seuraavana päivänä, joten kiertelimme aluetta toivoen löytävämme hyvän lounaspaikan. Kävi ilmi, että tämä oli budjettimatkailijalle harvinaisen huono alue - pelkkää luksuskauppaa ja hienostoravintolaa vieri vieressä. Viimein satuimme löytämään lounasravintolan, joka oli juuri sulkemassa mutta ehdimme napata pestopastat kohtuuhintaan. Ei se kyllä reissun suurin makuelämys ollutkaan.




After enjoying the art we made an attempt to go to Marco's place to drop off our stuff. However due to communication problems we only found out on his front yard that actually he will only be home in the evening. So it was back into the centre where we left our suitcase at the left luggage place at Milano Centrale station. At this stage we were feeling slightly pissed off due to not having slept that much, the unpleasant weather and the mess with our host. However we were trying to make the most of our stay so our next destination was the famous Duomo and the nearby shopping centre Galeria Vittorio Emanuele. The glass-roofed shopping centre was an amazing sight with its fancy shops, however our budget was not quite high enough for the likes of Prada and the rest. We decided to visit the Duomo the following day, so we wandered around the area hoping to find a nice place for lunch. As it turned out, this was the worst area for a shoestring traveller to do so - there was nothing else but luxurious shops and fancy expensive restaurants, one after another. Finally we managed to find an inexpensive lunch restaurant that was about to close and we just managed to get some pasta with pesto at reasonable price. Granted, it was not the finest what Italian cuisine has to offer. 
Galeria Vittorio Emanuele


Ehdimme vielä nauttimaan lisää kulttuuria. Halusimme nimittäin käydä La Scala-oopperatalossa. Lippujen hinnat itse esityksiin osoittautuivat tähtitieteellisen korkeiksi, joten päädyimme käymään vain kierroksella rakennuksessa. Emme olleet toki ainoita - saimme jonottaa pitkät tovit, ennen kuin pääsimme ahtautumaan sisälle maksettuamme €7.00 pääsylipusta. Kierros olisi ollut mukavampi ilman väenpaljoutta, mutta kyllä oopperan sisällä oleva museo oli silti ihan mielenkiintoinen ja upeasti koristellut salit vaikuttavia. Paras osio oli tietenkin itse oopperasalin näkeminen punaisine samettiverhoineen ja glamourineen. Siellä heput valmistelivat lavaa illaksi laittaen kulisseja paikalleen, oli ihan kivaa päästä kurkistamaan vähän kulissien taaksekin. Harmitti kyllä, ettei budjetti venynyt mitään esitystä katsomaan, olisi ollut kyllä todella hienoa.

There was still time for some more cultural experiences, as we wanted to visit the La Scala Opera House. Unfortunately the prices of the tickets were sky high so we ended up just taking a tour of the building. We were not the only ones, as it turned out - we had to stand in queue ages and ages before we could get into the packed opera house after paying €7.00 for the entrance. It would have been a nicer tour if it wasn't so crowded but in any case the museum inside was pretty interesting and the lavishly decorated rooms were impressive. The best bit was of course getting into the opera hall itself in all of its red velveted glory. People were preparing the stage for the evening's performance setting up props, it was cool to have a look behind the scenes so to speak. It is a pity we couldn't see a performance, it would have been really cool.

La Scala


 
Ilta vietettin rauhallisesti Marcon luona, mutta aloimme epäillä että suunnittelemamme kolme yötä Milanossa olisi vähän liikaa. Olimme jo nähneet suurimman osan suunnittelemistamme nähtävyyksistä eikä kaupunki totta puhuen lumonnut meitä - se oli liian täynnä turisteja, joka paikkaan piti jonottaa, joka paikkaan piti maksaa hirvittävät pääsymaksut emmekä oikein tykänneet olla Marcon luona, koska siellä oli niin paljon muitakin surffailijoita. Sivulauseena mainittakoon, että jotkut hostit päättävät majoittaa samaan aikaan monta surffaajaa ja heillä on toki siihen oikeus, mutta emme oikein tykkää olla osa isoa porukkaa, varsinkaan kun emme tienneet sitä etukäteen. Marcolla oli tänä yönä lisäksemme yksi ranskalainen pariskunta, yksi espanjalainen jätkä sekä yksi singaporelainen jätkä, seuraavaksi yöksi oli kai tulossa lisää porukkaa. Teimme sitten suunnitelman muutoksen ja päätimme karistaa kaupungin pölyt jaloistamme seuraavana päivänä.

We had a quiet night in at Marco's place but we started to think our planned three days in Milan would be a bit too much. We had already seen most of the things we wanted to see and to be honest we weren't exactly charmed by this city - it was too full of tourists with long queues everywhere, you had to pay high entrance fees everywhere and we weren't too happy at Marco's place either, as there were so many people staying. Obviously some hosts choose to host several surfers at the same time and they are perfectly entitled to do so, but we don't really like being part of a crowd at somebody's place, especially if we don't know that in advance. This night Marco was hosting a French couple, a Spanish guy and a Singaporean guy apart from us and for the following night he was expecting more people. Therefore we made a change of plan and decided to get out of the city the following day. 

Halusimme mennä jonnekin Como-järven rannalle, missä voisi patikoida metsässä ja/tai vuorilla. Nopean googletuksen jälkeen päädyimme Leccoon, jonne pääsi helposti reilun tunnin junamatkalla. Löysimme netistä halvan majatalon, jonka varasimme kahdeksi yöksi. Lähdimme siis Marcon luota aamulla tarkoituksenamme käydä vielä tsekkaamassa Duomo sisältä päin ja sitten rautatieasemalle ja nokka kohti Leccoa. Duomon tsekkaaminenkaan ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä - emme olleet valtavan jonon takia jättäneet laukkua säilytykseen, vaan yritimme mennä muina naisina matkalaukun kanssa Duomoon. Jono lipputiskille oli tietenkin huikea, siinä jonottaessa meni kevyesti puoli tuntia. Liput myynyt nainen valisti meitä, ettemme tietenkään pääsisi laukun kanssa sisälle Duomoon, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mennä erikseen - yksi meistä seisoi aukealla (onneksi aurinko paistoi vaihteeksi!) laukun kanssa, kun toinen jonotti (tietenkin piti vielä jonottaa vähän lisää) sisään ja katsasti Duomon, sitten oli vuoron vaihto. Duomohan on Sevillan katedraalin jälkeen Euroopan suurin katedraali ja kyllä siellä näkemistä riitti, erittäin vaikuttava paikka. Osittain hinnan (€12.00 hissillä, €7.00 kävellen portaita) ja osittain matkalaukkuselkkauksen takia jätimme menemättä Duomon kattoterassille, joka olisi epäilemättä ollut myös hieno näky.

Duomo



Kaiken kaikkiaan kyllä Milanossa on hienoja nähtävyyksiä, mutta noin kaupunkina se jätti meidät vähän kylmäksi. Jatkoimme siis erittäin mielellämme matkaa kohti kaunista Como-järveä.

We wanted to head to somewhere by the Lake Como and find a nice place where we could hike in a forest and/or mountains. After a bit of googling we decided to head to Lecco which was a short train ride away. We found online a cheap bed and breakfast place that we booked for two nights. So in the morning we left Marco's place with the plan of checking out Duomo and then heading to the railway station and towards Lecco. Visiting Duomo didn't go exactly according to the plan either - due to a humongous queue we hadn't managed to leave the suitcase at the left luggage, so we thought we'll just try to enter the Duomo with the bag. The queue to the ticket sales was, of course, huge and took at least half an hour. The lady at the ticket booth informed us that we cannot enter with the suitcase (no surprise there really) so our only option was to go in separately while one of us waited outside with the suitcase. Needless to say there was still some more queuing to do before getting in. Duomo is Europe's second largest cathedral after the one Seville and without a doubt it is very impressive. Partly due to the price (€12.00 with the lift, €7.00 taking the stairs) and partly due to the problem with the suitcase we decided not to go up to the terrace of the Duomo, which would have also a great sight for sure. 

All in all Milan has more than its share of great sights but as a city it stroke us a bit cold. We were quite happy to continue towards the beautiful Lake Como. 


 

Thursday, December 10, 2015

Pikkureissu Pohjois-Italiaan Osa 1: Torino - A Short Trip to Northern Italy Part 1: Turin

Italia on vähän niin kuin Maltan isoveli ja etenkin Sisilia on ilmeisesti se paikka, mihin maltalaiset menevät lomalle - joskus tuntuu niin kuin se olisi ainoa paikka, johon he menevät lomalle. Me emme ole vielä ehtineet Sisiliaan, mutta epäilemättä sinne jossain vaiheessa päädymme. Suunnittelimme jo ennen tänne muuttoa vierailevamme Italiassa useampaan otteeseen, koska Italian kohteet ovat halvimpia täältä päin lentäessä. Lokakuulle löysimme hyvän diilin Ryanairilta lentäen Torinoon ja takaisin Milanosta, joten päätimme suunnata Pohjois-Italiaan.

Italy is sort of a big brother to Malta and it seems that in particular Sicily is the place for Maltese people to go on holiday - sometimes it feels as if it is the only place they go on holiday. We have not visited Sicily yet but there is no doubt that we will at some point. As already planned before moving here, we will be visiting different parts of Italy since it is usually the cheapest destination from here. For October we found a good deal on Ryanair going to Turin (I like the Italian name Torino much more, it sounds more beautiful! so I am stubbornly using that name also when speaking English) and coming back from Milan so we decided to explore a bit of Northern Italy first. 



Me at River Po

Saavuimme Torinoon aamuvarhain, joten meillä oli aikaa tapettavaksi ennen kuin voimme mennä hostimme Veronican luo, koska hän pääsi töistä kotiin klo 14. Torinossa on helppo kävellä paikasta toiseen lyhyiden etäisyyksien vuoksi, joten lähdimme kävellen Porta Nuovan rautatieasemalta kohti keskustaa. Reitti Veronican kotia kohti meni kaupungin pääasiallisen shoppailualueen Via Roman läpi, ohittaen Palazzo Reale-palatsin kohti Po-jokea. Matkan varrella ihailimme kaunista kaupunkia kauniine asukkaineen. Kuten odotettua, keli oli paljon Maltaa kylmempi (lämpötila oli 13 asteen tienoilla ja sateista), mikä teki ulkoilmassa hengailusta vähemmän houkuttelevaa. Loistava suunnitelmamme oli viettää aamupäivä Kansallisessa Elokuvamuseossa, jossa voisimme pysytellä kuivina ja lämpiminä ja samalla nauttia yhdestä Torinon päänähtävyyksistä. Harmi vain, että museo oli suljettu tiistaisin, joka oli saapumispäivämme. Tästä taas opimme, ettei pidä olettaa kaikkien museoiden olevan suljettu maanantaisin vain siksi, että monet niistä ovat. Ei siinä mitään, varasuunnitelma käyttöön - suuntasimme Po-joen yli katsomaan vaikuttavaa kirkkoa nimeltään Gran Madre di Dio, jossa saimme istua ja lepuuttaa jalkojamme kaupungin läpi käveltyämme. Lounasajan tullen päätimme viettää viimeisen tunnin ennen Veronican tapaamista - missäpä muuallakaan kuin pizzeriassa. Eihän Italiassa voi olla syömättä pizzaa. Jokin niissä Italian pizzoissa on, mitä ei vaan kerta kaikkiaan löydy missään muualla.

We arrived in Torino bright and early and had some time to kill before heading to our host Veronica's place as she was going to be home at 2pm. Torino is a wonderfully walkable town so we started walking into the centre from the Porta Nuova railway station. The route towards Veronica's place went through the main shopping area Via Roma, past the Palazzo Reale and towards the River Po. What a beautiful town with beautiful people. Unsurprisingly it was quite a bit colder than in Malta (temperatures around 13C with some rain) which made hanging out outdoors slightly less appealing. We had a master plan of spending the morning in the National Cinema Museum to keep warm and dry while exploring one of the main sights in Torino. However we had not taken into account the fact that they are closed on Tuesday which was the day of our arrival. Just goes to show that you should not assume all the museums are closed on Mondays just because many of them are. Oh well, plan B then - we headed across the River Po to see the impressive church called Gran Madre di Dio where we could sit down and rest our feet after walking across town. As the lunch time was getting nearer we resolved to spend the remaining hour before our rendez-vous in a - well, what do you think - pizzeria! Obviously you cannot go to Italy and not eat pizza. There is definitely something about the real Italian pizza that just cannot be replicated outside of Italy. 

Horse at Palazzo Reale

Piazetta Reale


Sitten tapasimme Veronican, joka osoittautui juuri niin kerta kaikkiaan ihanaksi ihmiseksi kuin profiilinsa perusteella odotimmekin. Hän tarjoutui esittelemään meille kaupunkiaan ja palasimme takaisin Palazzo Realeen, joka oli todellakin käymisen arvoinen, vaikka €12.00 pääsylippu ei halvalta tunnukaan. Palatsi oli ihan valtava, toinen toisensa jälkeen upeammin koristeltuja huoneita. Valokuvaajani oli niin sanotusti into piukkana. Vietettyämme pitkät ajat palatsissa suuntasimme erittäin hienostuneennäköiseen kahvilaan espressolle - en olisi moiseen paikkaan uskaltautunut edes sisälle, ellei Veronica olisi osannut kertoa kahvin baarin ääressä seisten juotuna maksavan vain €1.00 (kuten usein Italiassa, pöydässä istuen juotu kahvi maksaa moninverroin enemmän). Kyllä oli hyvää kahvia, sitä en kiellä ollenkaan! Kofeiiniannos nautittuna jatkoimme nähtävyyskierrosta menemällä Pyhän Johannes Kastajan katedraaliin, jossa säilytetään Torinon käärinliinaa. Itse käärinliinaa ei pääse näkemään, sillä sitä pidetään tarkasti kontrolloiduissa olosuhteissa, jotta se säilyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Näin ollen se on yleisön nähtävillä vain tiettyinä aikoina eikä meidän visiittimme osunut sellaiseen aikaan. Näimme kuitenkin siitä tehdyn kopion sekä negatiivin, jossa väitetetyt "Jeesuksen kasvot" näkyvät selkeämmin. Vaikka emme ole uskonnollisia enkä ota kantaa käärinliinan aitouteen, se oli mielenkiintoinen vierailu.

Gina at Palazzo Reale

Then we met Veronica, who turned out to be just a lovely as we expected and she volunteered to show us around in Torino. We backtracked to the Palazzo Reale which was well worth the visit, even though the ticket at €12.00 per person was not cheap. The palace was huge, each room more splendid than the last with incredibly lavish decorations. The photographer had a field day, so to speak. After spending quite a bit of time at the palace, we headed out to a very fancy-looking cafe for an espresso - such a place that I would not have dared to even enter if it wasn't for Veronica advising us that the coffee only costs €1.00 when standing by the bar (as is typical in Italy, sitting down would increase the price three -or fourfold). That was a lovely coffee, I won't argue with that! Now caffeine-charged, we popped into the Cathedral of St. John the Baptist where the shroud of Turin is kept. You can't actually see the shroud itself as it is kept hidden for conservation and is only displayed at certain times of the year. However you can see a copy of it on display as well as a photography negative where you can see the "face of Jesus" more clearly. Even though we are not religious, it was an interesting place to visit. 

Loppuillan harhaillimme pitkin tämän viehättävän kaupungin katuja jokseenkin umpimähkään. Kaupunki on täynnä cooleja baareja, söpöjä pikkukauppoja myyden kaiken maailman satunnaista kamaa ja trendikkään näköisiä ihmisiä. Oli hauskaa nähdä niin monen baarin, kahvilan ja jopa jäätelömyyjän mainostavan vegaanivaihtoehtoja - sitä en odottanut. Torinolla on kiva vaihtoehto-vibat, joista tykkäsin kovasti.


At the fancy cafe with Veronica


We spent the rest of the evening wandering around the streets of this charming hip town. The town is full of cool bars, cute little shops selling all sorts of random items and hipster-looking people. It was funny to see so many bars and cafes and even gelato places advertising vegan options - I didn't expect that. Torino has a nice alternative vibe to it that I enjoyed a lot. 

Koska emme olleet selvinneet Elokuvamuseoon edellisenä päivänä, aloitimme toisen päivämme sieltä. Museorakennus on jo nähtävyys itsessään - Mole Antonelliana on merkittävä maamerkki ja kuulemma maailman korkein museorakennus. Näköalahissillä pääsee huipulle asti ihailemaan Torinon maisemia. Yhteislippu hissiin ja museoon kustantaa €14.00 eli ei se taas halpaa ole, mutta todellakin hintansa arvoista. Museo oli ihan älyttömän hieno, ehdottomasti yksi hauskimmista museokäynneistä ikinä. Siellä hujahti varmaan kolmisen tuntia, olisi ehkä mennyt kauemminkin ellei olisi ollut muuta tekemistä. Kuten lounaan syömistä - nyt oli pastan aika! Lounaan jälkeen teimme jotain erittäin epätyypillistä meille. Kyllä vainkin. Menimme nimittäin shoppailemaan. Vaatteita. Siinäpä se iltapäivä hujahtikin iloisena shoppaillessa. Illalliseksi nautimme tyypilliset torinolaiset farinatat hyvän paikallisen valkoviinin kera.

Se siitä, Torino - seuraavana aamuna (klo 6 tienoilla, koska totta kai aikaisemmat junaliput olivat halvimmat!) hyppäsimme junaan kohti Milanoa jatkamaan Pohjois-Italian löytöretkeämme!

Very comfy way of watching movies

Gina on the top of Mole Antonelliana


As we had missed out on the Cinema Museum the day before, we made up for it the second day. The building housing the museum is a sight in itself - Mole Antonelliana is a major landmark and apparently currently the tallest museum in the world. You can take the panoramic lift up to the top to take in the lovely views over Torino. The combo ticket of the museum and the lift was €14.00 - not cheap but totally worth it. The museum itself was really really cool, one of the most fun museums I have ever been to. We managed to spend probably about three hours there but I could have stayed even longer if we didn't have other stuff to do. Mainly lunch, for it was pasta time! After lunch we did something very untypical of us. Oh yes we did. We went shopping. For clothes. That's how we spent most of the afternoon, shopping away happily. For dinner we enjoyed a typical Turin farinata with some delightful local wine. 

That was Torino for us - the following morning we took the train to Milan (at around 6am - that was the cheapest ticket of course) to continue our exploration of Northern Italy!

The underwhelming Cathedral of St. John the Baptist




Monday, December 7, 2015

Arkielämän tilitystä Maltan auringosta - Everyday Life under the Maltese Sun

Tähänastiset päivitykseni Maltalta ovat koskeneet lähinnä turistina saaren kiertelyä, mutta ihan siltä varalta, että jotakuta sattuu kiinnostamaan, ajattelin jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani täällä asumisesta. Vertaan tätä nyt lähinnä Gibraltariin, koska tulimme tänne sieltä (oikeammin sanottuna asuin kyllä Espanjan puolella ja kävin Gibillä vain töissä). Päätimme muuttaa Maltalle, koska halusimme asua jossain lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa, jossa pärjää englannilla ja helpointa on toki pysyä EU:n turvallisessa sylissä, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Oletimme etukäteen, että Maltalla ja Gibraltarilla on suunnilleen samat hyvät puolet (ilmasto, kieli sekä työtilanne) ja niinhän se melko lailla onkin.  Ilmat ovat kyllä olleet tähän mennessä paremmat Maltalla kuin Gibraltarilla: kuumempi kesä (no, ehkä vähän liiankin kuuma totta puhuen), vähemmän tuulista ja tähän astinen syksy on ollut lämpimämpi ja vähäsateisempi kuin yleensä Gibillä.Täällä on myös kokemukseni mukaan enemmän harrastusmahdollisuuksia (kuten kohtuuhintaisia kuntosaleja, kalliokiipeilyseura, valokuvauskursseja jne. mainitakseni vain ne, joita olemme käyttäneet) kuin Gibillä.
Vastahan tässä on vierähtänyt puoli vuotta, eli jonkun teorian mukaan minä ja Malta olisimme vielä kuherruskuukausivaiheessa - en tätä kuitenkaan allekirjoita. Se johtuu ehkä siitä, että olen ollut ulkosuomalainen monissa eri maissa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja olen tottunut käymään läpi kaikenmaailman kulttuurishokit ja sopeutumiset nopeutetun kaavan mukaan. Toisekseen Maltalla ja Gibraltarilla on niin paljon yhteistä, ettei monet asiat täällä enää yllättäneet.
Koska satun asumaan paikassa, jossa ihmiset yleensä käyvät lomalla, joillakin tuntuu olevan käsitys, että elämäni on yhtä lomaa. Etta täällä sitä vaan loikoillaan uima-altaan äärellä cocktail kädessä päivästä toiseen. Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen, sillä arki on arkea kaikkialla. Yhtä lailla täällä arkipäivänä käydään töissä, tehdään kotihommia ja mennään aikaisin nukkumaan, että jaksaa taas nousta aamulla töihin.

Until now, my posts about Malta have been mainly about exploring the island from the tourist's point of view. However, just in case somebody might be interested, I decided to share some thoughts on living here.  I'm mainly comparing Malta to Gibraltar since that's where we moved here from (more accurately, we were living in Spain and working in Gib). We ended up moving to Malta as we wanted to live somewhere warm and sunny, where you can get by with English and obviously the easiest choice is to stay in the safe arms of the EU, so our options were rather limited. We had assumed that Malta would have a lot of the same advantages as Gib (the climate, the language and the job market) and it turned out to be pretty true. The weather has actually been better in Malta so far than in Gib; warmer summer (well, a bit too warm at times to be honest), less windy and so far the autumn has been warmer and less rainy than usually in Gib. My experience is also that there are more opportunities to do fun stuff on your free time (reasonably priced gyms, rock climbing club, photography courses etc. just to mention the ones we have done/used) than in Gib.
It's only been about six months by now and according to some theories myself and Malta would still be in the honeymoon stage - I wouldn't quite say that though. It might be because I have been living in several different countries during the past ten years, so I'm sort of accustomed to go through all sorts of culture shocks and adjusting to different places in a bit faster pace. On the other hand since Malta and Gibraltar do have a lot of things in common, Malta didn't have that many surprises in stock for me. 
Since I happen to live in a place where many people go on holidays, some people seem to imagine that my life is one long holiday. Sure, here I just lie by the pool with a cocktail in hand day after day. I'm sorry to let you down, but daily life is not quite that glamorous anywhere. Also in here I have to go to work in the morning, come back home and do house work before going to sleep early in order to be able to get up for work the next morning again. 

Valletta in the background


Kuten aiemmin jo kehuskelin, ainakin meidän tapauksessamme töiden saanti oli hyvin helppoa eikä asunnon metsästyskään ollut mitenkään hirvittävän vaikeaa. Vuokrataso on mielestäni kyllä melko korkea palkkoihin verrattuna, siinä mielessä täällä ei voi elää niin herroiksi kuin Espanjassa saattoi Gibraltarin palkoilla. Niin, niille, joille raha ratkaisee, en suosittele Maltalle tuloa töihin, koska palkkataso on melko alhainen. Suurin osa suomalaisista täällä on käsittääkseni töissä pelifirmoissa, joissa tienaa aika lailla paremmin, mutta muista töistä on turha odottaa mitään Suomen palkkoja vastaavaa tiliä. Joka tapauksessa nämä perusasiat, samoin kuin tarvittavat paperihommat oli helppo saada hoidettua. Aluksi paperihommien määrä tuntui vähän ahdistavalta, mutta kaikki toimi itse asiassa yllättävänkin tehokkaasti ja helposti. Erittäin suuri helpottava tekijä on englannin kielen käyttö kaikkialla. Vaikka suurin osa tuntemistani maltalaisista puhuu äidinkielenään maltaa, käytännössä kaikki puhuvat englantia eikä heillä näytä olevan mitään sen puhumista vastaan. Täten ulkomaalaisen on tänne sangen helppo asettua ja hoitaa kaikki asiansa osaamatta sanaakaan maltaa. Tänne tullessamme yllätyimme kuullessamme maltan kieltä - olin kuvitellut sen olevan edes lähellä italiaa, mutta seemiläisenä kielenä sitä on ihan mahdotonta yrittääkään ymmärtää englannin tai espanjan pohjalta. Kieli kuulostaa lähinnä arabialta ja näyttää ihan käsittämättömältä sekasotkulta ihmeellisine kirjaimineen "tavallisten" kirjaimien sekaan heitettynä. Olen tähän mennessä oppinut ainakin jotain ääntämissääntöjä paikkojen nimiä opetellessani, mutta paljon sen pitemmälle en odota kielen opiskelussa pääseväni. Riittää, että puhun suomea, joka on ihan tarpeeksi rajoitettu kieli - en kummemmin halua opetella kieltä, jota puhuu noin 400 000 ihmistä maailmassa. Paikalliset ovat melko ystävällisiä ja avuliaita, vaikka kuulemani mukaan yhteiskuntaan on hankalaa integroitua ihan täysin. Pienellä saarivaltiolla voi hyvinkin olla vähän sisäänlämpiävä kulttuuri ja tunne siitä, että paikalliset pitävät yhtä ulkomaalaisia vastaan. Tunnen parikin ulkomaalaista tyttöä jotka ovat naimisissa maltalaisten miesten kanssa ja kohtaavat vähän enemmän sitä asennetta, ettei tänne tarvitsisi ulkomaalaisten tulla viemään työt ja miehet. Itse koen olevani täällä vain käymässä, enkä koe tarvettakaan yrittää tulla maltalaisemmaksi kuin maltalaiset.

Sample of Maltese language


As I have mentioned (or bragged, however you look at it) before, at least in our case getting jobs was very easy and finding a place to live was not that difficult either. The rental prices are pretty high compared to the salaries though, so we can't live as grandly in here as we could in Spain with Gib salaries. And for those of you who value money a lot, I wouldn't recommend working in Malta as the salaries are rather low with the exception of gaming companies. In any case it's relatively easy to get these basic things in order, as well as getting the required paperwork sorted. Beforehand the amount of paperwork did seem a little intimidating but in effect everything went smoothly and surprisingly efficiently. A very important factor in this case is the use of English language everywhere. Although most of the Maltese people I know speak Maltese as a mother tongue, practically everybody speaks English and there doesn't seem to be any sort of an attitude problem using English either. Therefore it is very easy for a foreigner to sort out all the needed things without knowing a word of Maltese. On arrival we were really surprised to hear Maltese - beforehand I would have imagined it being more similar to Italian, but actually it is a Semitic language and pretty impossible to understand on basis of English or Spanish. It sounds like Arabic and looks absolutely incomprehensible jumble of Latin letters with strange markings thrown in for good measure. So far I have learned some pronunciation rules when learning names of places but I doubt my Maltese will go much further than that. It's enough to speak one language whose use in the world is rather limited - I don't really have much motivation to learn a language that is spoken by less than 400 000 people in the world. The locals are quite friendly and helpful even though I hear it is not easy to integrate to the society really deeply. A small island nation tends to be rather insular and people might have the attitude of holding their own against the foreigners. I think I'm just visiting here so I have no particular need to even try to integrate fully into the society. 

Church in Mdina

Olen peruspositiivinen ihminen, enkä tykkää valittaa turhasta. Se on minusta erikoisen ärsyttävää, kun ihmiset muuttavat jonnekin, ja sitten vain valittavat siitä miten kaikki on erilailla kuin siellä, mistä he ovat tulleet. Yleisesti ottaen Maltalla on mielestäni (ainakin toistaiseksi) kiva asua ja tänne oli helppo asettua. Hintataso on kohtuullinen, ihmiset ystävällisiä ja aurinko paistaa. Totta kai huonojakin puolia on, aika runsaasti jos niitä haluaa alkaa oikein listata.

I am generally a very positive person and I don't like to complain about little things. I find it particularly annoying when people move somewhere and spend their days complaining that the things are different than where they came from. For the most part I think Malta is a nice place to live and it was easy to settle in.  The standard of living is ok, people are friendly and the sun is shining. Of course there are downsides as well, quite a few if you want to start listing them. 

Mikä täällä sitten ärsyttää? Monet huonot puolet ovat samanlaisia kuin Gibraltarillakin - joskus asiat eivät vaan toimi. Esimerkiksi pienellä saarella ei firmoilla ole välttämättä paljon kilpailua, joten heidän ei tarvitse pahemmin panostaa asiakaspalveluun tai osaavaan henkilökuntaan. Eihän asiakkailla ole kuitenkaan valinnanvaraa. Esimerkki: yritimme tänne muuttaessa saada kotiimme netti-ja tv-paketin. Menin Melitan toimistoon (käsittääkseni saaren "johtava" firma näissä asioissa). Kuukauden odoteltuamme kyllästyimme (huom. olen erittäin kärsivällinen ihminen), peruimme sen tilauksen ja menimme kilpailijalle GO:lle. Sieltä tultiin kyllä viikon sisällä asentamaan, mutta jätkä katseli ympärilleen ja totesi, ettei hän pysty tänne mitään kaapeleita vetämään, kun parveke oli hänen mukaansa liian korkealla. Kolmannessa kerroksessa. GO:sta sanottiin, että he järjestävät jonkun toisen tulemaan ja me käsitimme, että he tulevat sitten pitempien tikapuiden tai jonkin muun paremman järjestelmän kanssa. No ei, kun sama heppu tuli samojen vehkeiden kanssa uudestaan sanomaan, ettei tänne mitään kaapeleita pysty vetämään. Yritin vielä kerran Melitasta, mutta kun sieltäkään ei kuukauden odottamisen jälkeen saanut ketään asentamaan, luovutettiin kokonaan. Ei sitten ole telkkarikanavia, parempi vain. Netti saatiin lopulta pelaamaan täysin langattomalla reitittimellä, jota ei tarvinnut kenenkään tulla asentamaan.

Tämä nettiselkkauksemme on vain yksi pieni esimerkki siitä, miten täällä joskus asiat toimivat. Tai eivät toimi.Yleensä sen voi ottaa ihan huumorilla ja sillä asenteella, ettei odotakaan asioiden toimivan. Sitten kun ne toimivat, sitä yllättyy iloisesti, kun eivät toimi, ei pety niin kovasti.

Birgu Marina


So what are the things that annoy me here? Many of the bad sides are the same than in Gibraltar - sometimes things just don't work. For example on this small island the companies don't have much competition so they don't seem to feel the need to invest in customer service or professional staff. The customers don't really have a choice anyway. An example: when moving into our flat, we tried to arrange for a tv and Internet package. I went to Melita (which according to my understanding is the "leading" company on the island) and after a month of waiting (I am known for my patience!) they still hadn't given me an appointment so I got pissed off and went to the competitor GO. They did manage to come for installation within about a week or so, but the guy just looked around and said he cannot do the wires because our balcony is too high. On the third floor. They told us from GO that we can make another appointment and I thought they will then come with a higher ladder or somehow better equipment - no, the same guy came again to say that he cannot do the wires. I tried once again from Melita but after a month they still hadn't given me an appointment so I gave up altogether. Ok, no tv channels, I don't think we are missing much. At least we got a totally wireless router that needed no installing so the Internet is sorted. 

This ordeal is just one little example of the way things sometimes work here. Or don't work. In most cases you can just deal with it with low expectations tactic - when you don't really expect things to work out, you won't get so disappointed. That way, if they do work, you are positively surprised. 

Valletta by night


Toinen ärsyttävä asia on liikenneruuhkat ja väenpaljous noin ylipäänsä - Malta on EU:n tiheimpään asuttu maa ja sen kyllä huomaa, varsinkin kesällä kun turistilaumatkin liittyvät seuraan. Pienenpieni saari, kapeat kadut, paljon ihmisiä ja tuntuu siltä, että kaikilla pitää olla auto. Avot, siinäpä hyvä liikennekaaoksen resepti. Me päätimme olla osallistumatta tähän autovillitykseen. Ensinnäkin auton ostaminen ja pitäminen kun on kallista ja haluamme säästää vähäisistä rahoistamme reissaamiseen, toisekseen minähän olen tällainen viherhippi, jonka omatuntoa auton omistaminen Espanjassa aina kolkutteli. Asuinalueellamme Espanjassa mitään julkista liikennettä ei ollut oikein olemassakaan, joten siihen verrattuna Maltalla on hyvä tilanne - bussit kulkee, bussikortilla pääsee halvalla (korkeintaan 26e kuussa) ja niillä pääsee melkeinpä mihin saarenkolkkaan tahansa. Haittapuolena on toki se, että siinä kestää ihan hillittömän kauan, aikataulut eivät ole monestikaan kovin luotettavia ja varsinkin huipputuristikautena bussit ovat monesti niin täynnä, etteivät edes pysähdy ottamaan lisää matkustajia kyytiin. Siinä sai monta kertaa kirvata seisottuaan pysäkillä parikymmentä minuuttia (jonka aikana busseja olisi aikataulun mukaan pitänyt mennä ainakin neljä) ja sitten bussi ajaa komeasti ohi pysähtymättä, kun se on jo niin täynnä että etummaisen matkustajan naama on liimautunut etuikkunaa vasten. Mutta eipä omalla autolla matkaaminen niitä ruuhkia ainakaan vähentäisi, ja sitten pitäisi vielä onnistua löytämään parkkipaikka, joka on kuulemma ihan oma haasteensa.

Another annoying thing here is the traffic and crowds in general - Malta is the most densely populated country in the EU and you can really feel it, especially when you add the crowds of tourists to the mix. A tiny little island, narrow streets, lots of people and apparently everybody has to have a car - there's a great recipe for a traffic chaos. We decided not to contribute to it by having a car. First of, it is expensive buying and keeping a car and we like to save our money for travelling, secondly since I am such a green little hippie at heart, I always had bad conscience about owning a car back in Spain. Back then where we lived there was practically no public transport so compared to that the transport is great in Malta - there are buses going pretty much to every part of the island and with the bus pass it is also really cheap (maximum 26€ per month). Downside is of course that it takes bloody forever to get anywhere, the timetables are far from reliable and especially during the tourist high season the buses are often so full that they won't even stop to get more passengers. Many a time did I swear at the bus stop after waiting there for twenty minutes or so (during which time minimum four buses should have passed according to the timetable), only to see the bus speeding past without stopping, so full that the face of the first passenger is plastered against the front window. On the other hand, if travelling with your own car you still suffer from the traffic and then you also need to find a parking space, which poses a challenge of its own. 

Siinäpä vähän arkielon tilitystä, lisää tulee aina kun siltä sattuu tuntumaan!

There you have it, a few words on our everyday life here. More to come whenever I happen to feel like it!