Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, February 21, 2016

Kaikenlaista aktiviteettia Maltalla - All sorts of Activities in Malta

Omituista. Yleensä olen aina vähän jäljessä päivitysten suhteen ja takaraivossa takoo, että ai niin, pitäisi blogata siitäkin reissusta ja tästäkin aiheesta. Nyt löysin itseni niin ajantasolla, ettei tuntunut oikein olevan mitään asiaa! Mitäs jos bloggaisin ihan tästä normaalista elämästä, mitä ollaan viime aikoina touhuiltu, ilman mitään sen kummempaa agendaa? Sitähän monet blogit loppujen lopuksi ovat. Itse asiassa pari viimeistä viikkoa on ollut meidän mittapuulla sangen aktiivista aikaa.

How strange. Normally I am running behind with the blog and always thinking "oh I have to write about that trip and about this topic". Now I find myself so completely up to date, that I have no pending topics to write about! How about just telling you what we have been up to lately, just the normal life without any particular agenda? At the end of the day, that's what many blogs are about. In fact the past couple of weeks have been unusually busy time for us.  

Start of the carnival parade in Floriana


 

Ensinnäkin toissa viikonloppuna oli karnevaalit sekä Vallettassa että Gozolla, sekä ilmeisesti pienempiä karnevaaleja monessa kylässä. En ole koskaan mitään karnevaaleja nähnyt, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Piti oikein googlettaa, mistä on kyse, kun en tiennyt koko asiasta muuta kuin hassuihin asuihin pukeutumisen. Kävi ilmi, että tälläkin juhlalla on, yllätys yllätys, kristilliset juuret. Ideana lienee, että biletetään kunnolla ennen pääsiäistä edeltävää paastoa. En tiedä, kuinka hartaasti uskonnollisia karnevaaliin nykyään osallistuvat ihmiset ovat - lähinnä se näyttää olevan hauskanpitoa lapsille ja lapsenmielisille. Käytiin Vallettassa palloilemassa katselemassa lähinnä groteskinnäköisiä paraatikulkueita, klovniksi pukeutunutta orkesteria ja muuta yleistä sekoilua. Olihan se ihan mukavaa sinänsä, mutta uskon kollegani sanomaan "karnevaalista oikein nauttiakseen pitää olla lapsi tai tosi kännissä". Me emme olleet kumpaakaan, joten parin tunnin haahuilu riitti.

First of all, a couple of weeks ago there was the carnival both in Valletta and in Gozo, as well as some smaller ones in various villages. I had never seen a carnival anywhere so I didn't really know what to expect. I actually googled what the whole thing is about, as apart from fancy dresses I had no idea. It turned out that also this celebration has its roots in Christianity. Apparently it's about having a great big party with all sorts of crazy fun before the lent. I don't know how much religion has to do with the current celebrations - it seems mainly fun for children and people who are young-at-heart. We went to Valletta to see the rather grotesque floats, a band dressed as clowns and other crazy stuff. It was interesting and fun in its way, but as my colleague said "to really enjoy the carnival you need to be either a child or really drunk". We were neither, so a couple of hours was enough. 


Band of clowns

Seuraavana keskiviikkona oli pyhäpäivä, ilmeisesti juhlistetaan Pyhän Pietarin haaksirikkoa Maltan saarille. Ei kai Pietari-paran huonoa onnea muuten juhlistettaisi, mutta legendan mukaan tämä tapahtuma toi kristinuskon saarelle. Joka tapauksessa meille ei-uskonnollisille ihmiselle tämä päivä oli vain tervetullut vapaapäivä keskelle viikkoa, jolloin saattoi mennä vaikkapa kalliokiipeilemään. Niin teimmekin, koska kiipeilykerho oli järjestänyt tapaamisen Wied Babussa. Kiipeilyni ei mennyt ihan putkeen, kun jalka lipesi kriittisessä kohdassa ja onnistuin nylkemään säärinahkani aika mukavasti. Sitä sattuu, oli joka tapauksessa mukava hengailla kauniina aurinkoisena päivänä muiden kiipeilijöiden rennossa seurassa.

The following Wednesday was a public holiday which apparently celebrated the St. Paul's Shipwreck on the Maltese islands. I suppose they wouldn't celebrate poor Paul's bad luck otherwise, but according to the legend he brought Christianity to the islands. In any case for us non-religious people this just meant a very welcome day off during the week, when you could for instance go rock-climbing. That is exactly what we did as the Rock Climbing club had a meet at Wied Babu. My climbing didn't really go all that well as my foot slipped in a critical place and as a result I managed to skin my leg pretty badly. Oh well, these things happen and in any case it was nice to hang out with other climbers on a beautiful sunny day. 
Gina getting to the top

The injured climber - still smiling though


Pari päivää töissä, päivä vapaalla, pari päivää töissä ja viikonloppu, tähän rytmiin voisi vaikka tottua. Lauantaina lähdimme valloittamaan Nature Reserve (luonnonsuojelualue..? olisiko se vaikka sopiva suomennos) Il-Majjistralia saaren pohjoisosaan. Sinne olimme yrittäneet mennä aiemminkin yhden sohvasurffailijan kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Maltallahan paikasta toiseen pääseminen bussilla voi viedä ihan ikuisuuksia, joten meiltä tälle alueelle pääsy vaatii noin puolentoista tunnin bussissa istumisen. Viimeksi tämä bussimatka palkittiin sillä tiedolla, että koko alue oli suljettu yleisölle johtuen joko siitä, että siellä oli salainen huippukokous EU:n johtajien kesken, tai Englannin kuningatar oli siellä sijaitsevassa hotellissa (kuulimme molemmat versiot, liekö kumpikaan totta) mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, ettei kukaan päässyt alueelle turvallisuussyistä. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin perille asti ja kyllä tämä olikin mahtava paikka, paljon hienompi kuin mitä odotinkaan! Viimeksi mainitsin, ettemme ole täällä oikein harrastaneet patikointia, kun ei ole metsiä eikä vuoria. No, nyt tajusin että kyllä nämä upeat rannikot jyrkänteineenkin ovat patikoinnin arvoisia! Valokuvaajani oli ihan intona. Siellä vierähti monta tuntia ja kävelimme koko matkan Kippari-Kalle-kylään asti. Kyseinen kylä oli rakennettu Robin Williamsin tähdittämää Kippari-Kalle-leffaa varten joskus 80-luvulla ja se toimii nykyään teemapuistona. Meitä ei kiinnostanut mennä itse kylään, mutta on se pittoreski näky hauskannäköisine vinoine taloineen.






A couple of days of work, a day off, a couple of days work, weekend - I could get used to this! On Saturday we headed out to conquer the Il-Majjistral Nature Reserve in the north part of the island. We had already tried to go there once before with a couch surfer guest, but that had been unsuccessful. As it tends to take forever to get anywhere by bus in Malta, it is about 1,5 hour bus ride from our place to the nature reserve. The last time this time spent on the bus was rewarded by the information that the whole area is closed to public, either due to a secret meeting between the EU leaders or to the fact that the Queen of England was staying in a hotel there (I heard both versions, don't know if either is true) - whatever the reason, nobody could enter the area due to security reasons. However this time we got there and it was so worth the long bus journey - the area was even much better than I expected! In my last post I mentioned we hadn't done much hiking here as there are no forests nor mountains, but now I realized that these rocky cliffs also make superb hiking grounds. My photographer was over the moon. We spent several hours walking in the reserve, all the way to the Popeye Village. The village in question was built for the Popye movie (starring Robin Williams) back in the eighties and nowadays it serves as a theme park of some sort. We weren't really interested enough to go in, but it was a really picturesque sight with its funny crooked houses. 


Popeye Village

 

Ei se hauskanpito siihen loppunut. Sunnuntaillekin meillä oli ohjelmaa. Taustatietona mainittakoon, että haluaisin mielelläni tutustua täällä muihin vinoviettisiin kavereihin, mutta en ole oikein löytänyt hyvää forumia tehdä niin. Baareissa käydessä harvoin ihmiset tulevat juttelemaan muuten kuin iskumielessä (ylipäänsä missään) ja netin kauttakin voi olla vaikea tavata ihmisiä, jotka ovat mitä väittävät olevansa. Olin toivonut löytäväni jotain tapahtumia, joissa voisi tavata samanmielisiä ihmisiä ja nyt jotain sellaista järjestettiinkin sopivasti pienessä gay-baarissa meidän kulmilla. Siellä oli ystävänpäivänä "meet new friends"-niminen kokoontuminen, mikä oli juuri sellaista settiä mitä halusinkin. Avoin, ystävällinen ilmapiiri ja ihmisiä, jotka halusivat tutustua uusiin ihmisiin. Parin viikon päästä sama taho järjestää patikkareissun, joka päättyy piknikkiin rannalla - mehän toki menemme innoissamme mukaan. Eiköhän tämä tästä, pikkuhiljaa tutustutaan ihmisiin ja saadaan uusia ystäviä.

That wasn't the end of a fun weekend as we also had things to do on Sunday. As background information let me tell you that I have been really looking to meet other queer friends here, but so far I haven't really found a good way of doing that. When going to bars it's rare that anyone would come to talk to you unless trying to hit on you (the same story everywhere) and if trying to get to know people online you never know who is genuine and really looking for friends only. I have been hoping to participate in some events where to meet like-minded people and now something like that was, conveniently enough, organized in the small gay bar in our neighbourhood. They had a "meet new friends" get-together on Valentine's Day which was exactly what I had hoped for; open, welcoming atmosphere with people eager to meet new people. In a couple of weeks there is another event coming up, a hike followed by picnic on the beach - that's right up our alley! So things are looking up, little by little we will get to know more people and make new friends. 

 

Mitäs vielä? No, eilen lauantaina meillä oli vuosipäivä (kolmetoista vuotta mittarissa!) ja hemmoteltiin itseämme/toisiamme oikein kunnolla. Ok, viime vuonna juhlistettiin vuosipäivää helikopterimatkalla jäätikölle Uudessa-Seelannissa, mutta tänä vuonna piti juhlia vähän hillitymmin. Käytiin syömässä ulkona jo aamiaista (kerrankin jotain syntistä kuten suklaacroissanttia normaalin yltiöterveellisen aamiaisen sijaan!) ja lounaalle matkasimme viehättävään merenrantakylään Marsaskalaan. Harvoin käydään ulkona syömässä, puhumattakaan että kaksi kertaa samana päivänä. Tämä hurja herkuttelu huipentui jälkiruoaksi nautittuihin jäätelöihin auringonpaisteesta nauttien. Tästä on hyvä jatkaa uutta viikkoa kohti!

What else? Well, yesterday we had our anniversary (thirteen years, OMG!) and we really pampered ourselves/each other. Ok, last year we celebrated the anniversary by a helicopter ride to a glacier in New Zealand, you can't really top that easily so we took it a bit easier. We went out for breakfast (for once sinful chocolate croissants instead of the usual health-freakish breakfast) and for lunch we headed to the charming seaside town of Marsaskala. We don't often go out to eat, let alone twice in one day. To top up all this indulgence we had an ice cream enjoying the lovely sunshine. This is a good start for the new week ahead!