Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, March 27, 2016

Pääsiäistä Maltalla - Easter in Malta

Voimakkaasti roomalais-katolisessa maassa pääsiäinen on melko iso juttu. Uskonnollisessa mielessä isompi kuin joulu, mutta vähemmän kaupallistettu. Mehän emme ole ollenkaan uskonnollisia, eikä pääsiäinen ole minulle lapsuuden virpomisten jälkeen tarkoittanut koskaan mitään muuta kuin muutamaa vapaapäivää. Täällä se on kuitenkin niin tärkeä osa vuodenkiertoa, ettei sitä voi olla huomioimatta. Niinpä halusin kertoa teille vähän maltalaisesta pääsiäisestä.

In a deeply Roman Catholic country Easter is pretty much a big deal. In religious since even bigger than Christmas and much less commercialized. We are not religious at all and for me Easter only ever meant a couple of days off. Here in Malta it's however such a big part of the year that I cannot quite ignore it. Therefore I wanted to tell you a little bit about Easter in Malta. 

Kwarezimal enjoyed on the beach

 

Periaatteessa tulisi pitää 40 päivän paasto ennen pääsiäistä. Tätähän ei käytännössä juuri kukaan tee, hädintuskin onnistutaan olemaan syömättä lihaa tai makeita herkkuja pitkänäperjantaina. Hauskaa tässä on se, että Maltalla on kehitetty ihan omanlaisensa herkku "paaston ajalle" nimeltään kwarezimal, joka on vähemmän rasvainen ja sokerinen kuin suurin osa muista perinteisistä leivonnaisista - ja siinä mielessä sitä voidaan pitää sopivana herkkuna paastolle. Se on tosin niin herkullista, ettei sen syömistä voi miksikään uhrautumiseksi kutsua. Pitkäperjantai on kuitenkin se päivä, joka pitäisi viettää kieltäytyen mistään liiallisista lihan iloista Jeesuksen kärsimystä muistellen. Vähemmän uskonnolliset ja/tai vähemmän asialleen omistautuvat ihmiset saattavat tosin unohtaa tämän ja ravintolat sekä kahvilat ovat auki tarjoillen ihan mitä tahansa asiakkaille sattuu maistumaan.

Basically you are supposed to be fasting forty days before Easter. In practice nobody really does this, it's hard enough to try and not eat meat or sweets on Good Friday. The funny thing is that in Malta they have actually developed a particular "lent time" biscuit called kwarezimal which is less fatty and sugary than most of the traditional sweets and therefore deemed to be ok to eat during the lent. However it is so very delicious that you cannot really call it a sacrifice to eat it! Good Friday is the day when you are supposed to abstain from carnal pleasures and focus on the ordeals of the Christ. Those of lesser faith and/or devotion might forget all about that, though, and the bars and restaurants are open serving you whatever you might wish to have that day. 


Good Friday Procession in Valletta


Pitkänperjantain tärkein ohjelmanumero on messun jälkeen tapahtuva kulkue, joka symbolisoi Jeesuksen elämää. Tässä ei ole kyse mistään bileparaatista, vaan hitaasta ja vakavasta kulkueesta ihmisiä pukeutuneena erilaisiksi Raamatun hahmoiksi, monet kantaen hirvittävän painavia patsaita jotka kuvaavat Jeesusta tai pyhimyksiä. Menimme katsomaan tätä kulkuetta Vallettaan, joka on meitä lähinnä, mutta kulkeita järjestetään monissa eri kylissä. Kuten tavallista ylikansoitettulla Maltalla, Valletan kapeat kadut olivat ihan tupaten täynnä kulkuetta katsomaan tulleita ihmisiä. Tunnelma oli kuitenkin melko harras ja hiljainen, ottaen huomiooon kuinka paljon ihmisiä oli ahtautunut pieneen tilaan. Valletta tarjoaa loistavan taustan näille historiallisille kulkueille, koska kaikki rakennukset ovat niin vanhoja ja toisiinsa sointuvia beigensävyisine kalkkiseinineen. Sinne sopii muinaiset roomalaiset ja egyptilaiset hyvin joukkoon. Kyllähän se tällaista ei-uskonnollista ihmistäkin kosketti. Annan kuvien puhua puolestani.

The most important programme of Good Friday is the procession taking place after the mass. It symbolizes the different parts of Jesus' life. This is no fun parade but a slow and solemn procession of people dressed up as different biblical characters and carrying horribly heavy statues of the Christ. We went to see it in Valletta as that's the closest to us but they do the processions in many different towns in Malta. As it typical in the over-crowded island that is Malta, the narrow streets of Valletta were packed with people coming to see the procession. However the atmosphere was rather quiet and solemn, considering how many people were packed into the small area. Valletta provides a magnificent backdrop to this historical procession as all the buildings are so ancient-looking and perfectly matching each other in their beige limestone-glory. It is a really fitting background for the ancient Romans and Egyptians. The procession was impressive also to non-religious observer. I will let the pictures do the talking. 




Lauantai oli sitten melko lailla business as usual-tyyppinen päivä - kaupat olivat auki eikä tietääkseni mitään sen erikoisempia perinteitä harrasteta tänä päivänä. Sunnuntai on sitten se ilon päivä, jolloin se niin sanottu paasto (jota ei välttämättä ollenkaan harrastettu) loppuu ja sehän toimii hyvänä tekosyynä syödä oikein kunnolla. Maltalaiset tunnetusti rakastavat syömistä (ovathan he EU:n ylipainoisin kansa) ja pääsiäissunnuntaina perheet suuntaavat mieluusti ravintoloiden notkuvien buffet-pöytien ääreen. Tämä on ilmeisesti maan tapa, eikä ole tyypillistä raataa itse hellan ääressä sunnuntaina. Tähänkin liittyy tyypillinen herkku nimeltään figolli, joka on ulkonäöltään lähinnä piparia muistuttava suklaalla kuorrutettu mantelileivonnainen. Me emme suunnanneet ravintolaan vaan laitoimme pääsiäislounaat ihan itse, figolli haettiin kaupasta.

Huomenna onkin sitten paluu arkeen ja työelämään. Ensi viikolla on sentään taas joku pyhäpäivä (en jaksa edes muistaa, mikä), joten tulee taas olemaan neljän päivän työviikko. Mikäs tässä ollessa!

Saturday seemed to be pretty much business as usual - the shops were open and as far as I know there are no particular traditions for this day. Sunday is the day of joy when the fast (which nobody did anyway) comes to an end and it's the perfect excuse to eat as much as you like. The Maltese are famous for their love of food (and, sadly, for being the most obese EU nation) and on Easter Sunday the families head to the sumptuous buffet tables of nice restaurants. This appears to be the norm, rather than spending the Sunday slaving by the stove. There is of course also the special Easter treat called figolli, a lovely chocolate-covered almond biscuit. We did not go to a restaurant but prepared our Easter lunch home and got our figolli from the shop. 

As Monday is not a bank holiday here, it's back to reality and work tomorrow. At least there is another bank holiday next week (I can't even remember which one!) so it's only four days of work. Happy Easter, y'all! 

Figolli

Wednesday, March 16, 2016

Melkoinen viikonloppu - What a Weekend

Olipa harvinaisen kiireinen viikonloppu. Lauantaille sattui kiipeilykerhon miitti ja sunnuntaille vinokasryhmän (saattaa kaivata vähän selitystä, siitä lisää myöhemmin) patikointiretki. Molemmille alueille pääsisi joten kuten bussilla, mutta se vaatisi hyvin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, sillä bussia pitäisi vaihtaa useamman kerran, niitä menisi vain kerran tunnissa ja loppupysäkiltäkin olisi vielä reilu kävelymatka. Joten päätimme radikaalisti vuokrata auton viikonlopuksi, nyt kun low seasonin aikaan Gold Carilta auton sai ihan naurettavaan hintaan. 13 euroa yhdeltä päivältä ja päälle kaksi ilmaista päivää, eli toisin sanoen auton sai kolmeksi päiväksi 13 eurolla. Ok, takuuta pitikin sitten jättää 1350 euroa, eli jos ei luottokortissa riitä rajat niin joutuisi ottamaan päälle vakuutuksen, jonka ansiosta hinta moninkertaistuisi. (toim.huom. sen takuun takaisin saannissa sitten kestääkin aika himputin kauan - mahdollisesti jopa kuukausi, eli se pitää ottaa huomioon vuokratessa) Joka tapauksessa, perjantai-iltana suuntasimme siis töistä suoraan lentokentälle josta auto oli haettava, ja sitten baanalle! Hauskaahan tässä on se, ettemme ole siis autoilleet sitten yhtään Maltalla, ja näin ollen olimme ihan hukassa reittien suhteen. Bussin ikkunasta katsottuna tai jalankulkijana maailma näyttää ihan erilaiselta ja niinpä emme edes tienneet omista kotikulmistamme, mikä katu on yksisuuntainen mihinkin suuntaan.


Our trusty steed for the weekend


Well, that was a untypically busy weekend. On Saturday we had a rock-climbing club meet and on Sunday there was a hike followed by a picnic organized by a local LGBT group. It would have been just about possible to get to both places by public transport, but that would have required copious amounts of time and patience, several changes on bus lines that operate only once an hour and even from the final stop it would have been a fair walk to the destination. Therefore we made the radical decision to rent a car for the weekend, seeing as due to the low season Gold Car was doing a ridiculously cheap offer; 13 euro for one day and you get two days for free. Yes, a car for three days for 13 euros only! Ok, in case you are wondering what the catch is, they do take a deposit of 1350 euro from your credit card and if you don't have enough credit, you are forced to take on an additional insurance that multiplies the price (edit: it's also worth noting that it takes an unreasonably long time to get the deposit back, possibly up to 30 days!). In any case, Friday evening after work we headed to the airport to pick up the car and off we went! The funny thing was that we have not driven a car in Malta at all so we were pretty lost. The world looks totally different from the bus window or as a pedestrian so even the one-way streets in our neighbourhood were completely mysterious for us - they are all one-way but to which direction... 

Maltan liikenne on syystäkin hyvin pahamaineinen ja erilaisia onnettomuuksia sattuu harva se päivä. Näkeehän sen bussistakin, että ihmiset ajavat kuin reikäpäät, kapeat tiet ovat huonossa kunnossa ja autoja on yksinkertaisesti liikaa. Arkailin hieman baanalle lähtöä näissä olosuhteissa, mutta onneksi kuskina toimiva vaimo oli itsevarmempi (niin, minähän en siis aja muutenkaan) ja hyvinhän se meni.

The traffic in Malta is notorious for a reason and different accidents are really commonplace. I can also see it from the bus that a lot of people drive like maniacs on speed, the narrow roads are at places in terrible condition and there are just simply too many cars on the roads. I would have been terrified to drive under these circumstances (well, I'm pretty scared of driving under any circumstances) but luckily the designated driver aka wifie felt more confident and it was all fine in the end. 

No, not staged at all! I'm really meditating here at Ghar Lapsi...


Lauantaina suunnattiin ensin siis Ghar Lapsi-nimiselle alueelle kiipeilemään ja huolimatta siitä, että lähdimme heti alkuun väärään suuntaan, löysimme loppujen lopuksi tiemme suht helposti. Siellä aikamme kiipeiltyämme (totta puhuen suurin osa ajasta siellä kylläkin kuluu hengailuun ja oman vuoron odotteluun eikä suinkaan itse kiipeämiseen,  mutta saadaanpa ainakin olla kauniin luonnon keskellä raittiissa ilmassa) suuntasimme takaisin kotiin ja kotimatkalla piipahdimme kauppaan - nyt kun kerrankin saimme lastata ostoksemme autoon, eikä niitä tarvinnut kantaa kotiin niin otimme tästä oikein ilon irti. Huh sitä shoppailun määrää! Iltapäivän ratoksi ajelimme vielä Maltan pohjoispuolella asuvan kaveripariskunnan luo iltakahville - sielläkään kun ei tule oikein koskaan käytyä, kun bussilla mennessä menisi helposti puolitoista tuntia suuntaansa. Autolla ajelu oli välillä kieltämättä kyllä stressaavaa ja pysäköinnin löytäminen oli aina oma haasteensa, mutta toisaalta olipa kätevää päästä paikasta toiseen!

On Saturday we headed to area called Ghar Lapsi for rock climbing and despite starting off in the completely wrong direction in the end we found our way with relative ease. After climbing (although to be perfectly honest, more time is spent hanging out and waiting for your turn than actually climbing) on the way home we went food shopping - for once we had the luxury of packing the stuff in the car instead of carrying it all home and we took full benefit of this amazing benefit. In the afternoon we ended up driving up to the North part of the island to visit a couple of friends of ours, whom we very rarely visit as it takes easily one and a half hours on the bus to get there. I must admit driving in Malta is a bit stressing and finding parking is a bitch but on the other hand it seemed so amazingly easy to get from one place to another with the car!



Sunnuntain ohjelmassa oli siis tämä vinokasryhmän patikointitapaaminen. Kyseessä on siis paikallinen LGBT-ryhmittymä, joka on vastikään alkanut järjestää kuukausittaisia tapahtumia. Juuri tällaista tilaisuutta tutustua ihmisiin olinkin kaivannut, joten olimme innolla mukana. Ryhmä tapasi Bahrija-nimisessä pikkukylässä, josta sitten kävelimme reilun tunnin matkan rannalle picniciä nauttimaan. Kartan mukaan kyseiseen Bahrijaan ei olisi pitänyt olla kovinkaan vaikeaa ajaa, mutta todellisuus oli toki vähän toista... onnistuimme löytämään lähimmän suuremman kylän Rabatin ihan helposti, mutta sieltä se alamäki alkoikin. Ensin erehdyimme siellä suunnasta ja päädyimme ihan vastakkaisessa suunnassa olevaan kylään, tämän huomattuamme selvisimme suhteellisen helposti takaisin alkupisteeseen, mutta sieltä Bahrijaan menevä tie olikin suljettu (oletettavasti tietöiden takia, mutta sitä ei kyltissä vaivauduttu selittämään) eikä kiertotien löytäminen ollutkaan helppoa hommaa. Ajelimme melko umpimähkään jotain kinttupolkuun verrattavissa olevaa tietä pitkin rukoillen sen olevan yksisuuntainen, sillä siitä ei olisi mitenkään mahtunut menemään kahta autoa vierekkäin. Lopulta juuri ja juuri ajoissa pääsimme Bahrijaan ja tapasimme muut ryhmäläiset, sitten lähdimmekin saman tien patikoimaan kohti rantaa. Porukkaa oli yllättävänkin paljon, varmaan ainakin 40 - 50 henkeä. Suurin osa oli tietenkin miehiä, mikä on tyypillistä gay-piireissä - meidän lisäksi mukana oli ehkä neljä muuta naista. Porukka oli kuitenkin mukavaa ja kun pääsimme rannalle, maisemat olivat todella kauniit. Paikka oli nimeltään Fomm ir-Rih, mikä ilmeisesti tarkoittaa "tuulen suu" maltaksi. Mahtavat kalliojyrkänteet ja pikkukivien peittämä ranta tarjosivat todella mukavan paikan picnicille ja ilma suosi meitä - auringon paahteessa melkein jo toivoin, että olisin pukenut bikinit vaatteiden alle, niin kovasti se lämmitti! Mukavan iltapäivän lopuksi ajelimme takaisin lentokentälle (tiesulkujen vuoksi se olikin taas uusi seikkailu) palauttamaan auton ja sitten takaisin todellisuuteen odottelemaan bussia ainakin puoli tuntia.

Auton vuokraus viikonlopuksi oli ihan hyvä kokemus (lukuunottamatta sitä, että odottelemme edelleen takuusumman takaisin saamista), mutta emme edelleenkään aio hankkia täällä autoa. Jo pelkästään parkkeeraaminen aiheuttaa liikaa päänvaivaa - helpompaa mennä bussilla!

Fomm ir-Rih


The programme for Sunday included the hike and picnic with the local LGBT group that has recently started organizing events every month with the goal of people mingling and getting to know each other. This is exactly the sort of thing I had been hoping to find so we are eagerly participating in these events. The group met in the small village called Bahrija, from where it would be about an hour's hike down to the beach. According to the map it looked like Bahrija wouldn't be that hard to get to... well, of course the reality proved to be something else altogether. We managed to find the closest bigger town Rabat without any difficulties but that's where it all started to go downhill... first of all we took the wrong turn and ended up in another village in the completely opposite direction. On discovering that we managed to turn around and get to square one pretty easily but then the road to Bahrija turned out to be closed (supposedly due to road works, not that there was any explanation for that) and the alternative route was not exactly easy to find. We drove pretty randomly along a road that could only have been described as a footpath, praying that it was one-way as there would have been no way two cars can pass. Finally, against all odds we did make it to Bahrija just in time to meet with the rest of the group and started the hike right away. It was a surprisingly big group, I would say maybe 40 - 50 people - most of them guys as is typical in the gay circles. Including us there were maybe six or seven women among all these guys. However people were nice and the place we ended up in was gorgeous. The beach was called Fomm ir-Rih (it took me a long time to memorize that!) which apparently means the mouth of the wind in Maltese. Spectacular cliffs and a pebble beach offered a really lovely backdrop for our picnic and the weather was amazing - in direct sunshine I actually wished I had worn a bikini under my clothes, that's how warm it was! After a pleasant afternoon we drove back to the airport (due to the road closures that was another adventure in itself) and then it was back to reality - waiting for the bus for at least half an hour. 


It was a good experience to rent a car for the weekend (apart from the fact that we still haven't gotten our deposit back) but it did nothing to change our resolve that we will not buy a car in here. Even finding parking is such a hassle - much easier to just take the bus!
Some of Gina's new friends were even furrier than others



 

Saturday, March 12, 2016

Asumisesta Maltan auringon alla - Living and Housing under the Maltese Sun

Muutama kuukausi sitten kirjoitinkin vähän täällä asumisen arjesta, mutta nyt halusin kirjoittaa enemmän nimenomaan asumisesta ja asunnoista. Yksi suurimmista arkielämän aspekteistahan on asumisolosuhteet eli toisin sanoen koti. Olen aiemmin maininnutkin lyhyesti, että vuokrat ovat täällä melko kalliita verrattuna palkkoihin eikä asunnonetsijän auta paljon nirsoilla. Kysyntä näyttää ylittävän tarjonnan johtaen hirvittäviin hintoihin eikä auta kuin hyväksyä se, että joko leijonanosa palkasta menee vuokranantajalle, asunnonsijainti jättää toivomisen varaa, joutuu asumaan jossain surkeassa loukossa tai kaikkein pahimmassa tapauksessa, kaikki yllämainitut. Ihan niin kuin Espanjassakin, jopa ne superkalliit pettävän moderninnäköiset penthouse-asunnotkin voivat olla huonosti ja halvalla rakennettuja ja loppujen lopuksi ihan yhtä vetoisia ja homeisia kuin vanhemmat, vähemmän-luksusasunnot, joihin meillä tavallisilla kuolevaisilla on varaa. Homeesta puheenollen, sitähän pidetään täällä melko normaalina asiana - meidänkin vuokraemäntä mainitsi yhtenä päivänä, että hänen pitää tutkia onko alakerran asunnossa (jonka he myös omistavat) putkivuoto vaiko "vain hometta". Se lause paljastaa oikein hyvin paikallisten asenteen - jos kyseessä on "vain hometta", niin eihän sille mitään tarvitse tehdä. Kunhan pyyhkii seinistä pois vaan ja jos maalipinta alkaa homeen takia hilseillä niin ei siinä mitään, met maalama pääle vain! Nykyään olen itsekin jo tottunut tähän ajatteluun ja näkyvän homeen kukkiessa seinällä pyyhin sen pois jollain kemikaalicocktaililla, jota en oikein halua ajatellakaan. Meille on jo ihan normaalia rutiinia pitää vaatekaapin ovia ja laatikoita suurimman osan aikaa auki, että ilma kulkisi eikä vaatteet homehdu. Talvella käyttämämme kosteudenpoistaja tuntui auttavan aika hyvin, kesäisin pidetään ikkunoita auki niin paljon kuin mahdollista. Tässä päivityksessä ei tule olemaan hienoja matkailuesite-tyyppisiä kuvia, vaan tätä arjen raakaa todellisuutta - kuvia asunnostamme ja maisemia parvekkeelta, olkaapa hyvät!

Isn't it normal to keep the wardrobe doors open all the time?

Is it Kabul? Is it a town in Morocco? No, it's Msida in Malta!


A couple of months ago I did one post on my thoughts on everyday life in here but I think it's time to do one in particular about the housing here. One of the main aspects of living somewhere is, well, the place you live in, aka home. I have briefly mentioned that the rental prices in Malta are fairly high compared to the salaries and you can't be too picky when choosing the apartment. The demand seems to exceed the supply leading to inflated prices and having to accept that you are either going to pay a big part of your wages to the landlord, or live in a place less conveniently located, or in a tiny crappy flat or, in worst cases, all of the above. Like the case was in Spain as well, even the super-expensive, deceptively modern-looking penthouse apartments might turn out to be badly built and end up being just as drafty and damp than the older, less-luxurious-looking apartments that us mere mortals can afford. Speaking of damp, it is considered pretty much a normal thing for a flat - also our landlady mentioned the other time she had to investigate whether the apartment below us (which they also own) had a leak or if it was "just mould". That sentence covers quite well what they think of mould - it's just mould, nothing needs to be done about it. You can just wipe it off and if the paint peels off the wall because of the damp, well, you just paint over it and that's it. By now I'm kind of used to this way of thinking as well and I also wipe down the walls where the mould becomes visible with some chemical solution I don't really even want to think about. I also routinely keep the wardrobe doors and the drawers open most of the time to prevent the clothes from becoming mouldy. Dehumidifier that we used in the winter time was quite helpful, in the summer time we just keep the windows open as much as possible. In this post you won't see nice tourist-brochure-type of pictures but the raw reality of everyday life - pics from our flat and the view from the balcony, here we go!

View over a typical Maltese town - dominated by the church


Tänne muuttaessamme oli toukokuun loppu ja kesäsesonki aluillaan, joten monet vuokranantajat halusivat mieluummin antaa asuntonsa lyhytaikaiselle vuokralle turisteille. Oletimme, että talvella voisimme ehkä löytää jotain halvempaa, mutta mitä vielä. Olen pitänyt jonkin verran silmällä vuokrailmoituksia, mutta ei sieltä tahdo löytyä oikein mitään meidän kämppäämme halvempaa, ellei se sitten sijaitse suunnilleen niin kaukana työpaikaltani kuin Maltan puitteissa vain on mahdollista. Ettei nyt menisi ihan valittamiseksi, huomautettakoon että loppujen lopuksi olemme ihan suht tyytyväisiä pieneen valoisaan asuntoomme ja vuokranantajakin on ihan kohtalaisen luotettava - suurin osa lupauksista on pidetty kohtuullisessa ajassa ja esimerkiksi temppuileva pesukone vaihdettiin samalla viikolla kun siitä ilmoitimme. Sitä kuulee niin paljon kauhutarinoita hirveistä vuokrantajista, hukkaan menneistä takuuvuokrista yms. että pitää olla kiitollinen siitä, mitä meillä on. Ensi kesäksi pyysimme kylläkin vuokranantajia asentamaan ilmastoinnin, sillä viime kesä oli helvetillisen kuuma ilmastoimattomassa kämpässä! Näillä siis mennään, on sitä huonommissakin olosuhteissa asuttu.

When we were looking for a place it was the end of May, close to the coming summer season and we had the idea that maybe in the wintertime we would be able to find something cheaper. No sir. I have kept an eye on the rental ads just in case, but actually I have not come across any private flats (as in not sharing) that would be cheaper than ours, unless they are located about as far away from my work place as possible in Malta's scale. So that I wouldn't sound like an annoying complaining expat, I think we did pretty well with the flat and even the landlord seems fairly reliable - they have done most of the things they promised within a reasonable time frame, even replacing our washing machine the same week it started playing up. You hear a lot of stories of horrible landlords, deposits that go missing etc. so I think we have to be pretty grateful for what we got. For the coming summer we requested an aircon to be put in though as last summer was really hellish without it! It is what it is for the time being, let's not forget we have lived in worse places than this...