Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Friday, April 29, 2016

Ateenan Tunnelmia Osa 5 niin kuin viimeinen - Greetings from Athens Part 5 (last but not least)

Näistä minun päivitysteni pituudesta voisi kuvitella, että kyseessä olisi ollut pitempikin reissu - mutta ei huolta, kaikki hyvä(kin) loppuu aikanaan ja niin edelleen. Tämä tulee siis olemaan viimeinen postaukseni Ateenan reissusta (kuulenko helpotuksen huokauksia? tuskin sentään, sillä eihän kenenkään ole pakko minun jaarituksiani kuunnella).

Based on the length of my posts you would be excused to think we are talking about a lot longer trip - fear not though, all good things come to an end and so on. This will be my last post on the Athens trip (do I hear sighs of relief? Hopefully not, keep in mind nobody is obligated to read my ramblings!). 


Beer. Lots of beer.


Reissun viimeisenä päivänä keskityttiin fiilistelemään, tälle päivälle ei siis ollut sellaista raivokasta nähtävyyslistaa kuin muille päiville. Tosin pitihän se käyttää hyväksi, että sen Kansainvälisen Muistomerkkipäivän (muistattehan, että edellisenä päivänä saimme selville Poseidonin temppelin olevan myös ilmainen tänä päivänä) takia Arkeologiseen Museoon oli ilmainen sisäänpääsy. Monien mielestä se kuulostaa varmaan suunnilleen tylsyyden huipulta, mutta meistä se ei ollut ollenkaan tylsää ja museo oli hieno - varsinkin, kun yritettiin parhaamme mukaan kiertää saleja niin sanotusti vastapäivään vältellen koululaisryhmiä (siellä oli muuten myös suomalainen kouluryhmä oletettavasti lukioikäisiä, äärimmäisen tylsistyneennäköisiä nuoria).

The last day of the trip we took it a bit more easy, for today we did not have such a merciless list of sights as for the previous days. Nevertheless we had to take advantage of the fact that due to the International Monuments Day (don't forget that the day before we had found out that today also the Temple of Poseidon would have been free) the entry to National Archaeological Museum was free. Many might think that is the epitome of boredom but for us it was not boring at all - it was in fact an excellent museum and we enjoyed it a lot, especially as we tried circling it the opposite way than you are usually supposed to in order to avoid the numerous school groups (by the way there was also a group of high-school aged extremely bored Finnish youths). 

Pan and Aphrodite

Zeus doing yoga (?)


Sieltä suunnattiin katsomaan edellisenä päivänä bussista näkemiämme huippuhienoja rakennuksia, jotka osoittautuivat Kansalliskirjastoksi, yliopistoksi sekä Ateenan akatemiaksi (? taas näitä minun luovia suomennoksia). Minähän en ole mikään arkkitehtuurin tuntija, mutta sen verran opin, että nämä ovat neo-klassisia rakennuksia 1800-luvun lopulta ja kaikki niistä ovat minun syvällisen analyysini mukaan siis huippuhienoja. Akatemiaa tituleerataan jopa maailman kauneimmaksi neo-klassiseksi rakennukseksi. Siitä en tiedä, mutta kaunis se kyllä on.

National Library


We also wanted to see the awe-inspiring buildings we had spotted the day before from the bus - they turned out to be the National Library, the university and Academy of Athens. I don't claim to know much about architecture but I learnt that these are neo-classical buildings from the end of 19th century and according to my profound analysis, awesome! The Academy is even touted to be the most beautiful neo-classical building in the world - I don't know about that, but no doubt it is gorgeous. 

Academy of Athens


Yritimme myös vierailla Ateenan Metropolitan-katedraalissa, koska havahduimme huomaamaan, ettemme olleet käyneet oikein missään kirkossa (lukuunottamatta minimaallista kirkkoa Lycabettus-kukkulan päälla) ja olisi kiinnostavaa nähdä, miten kreikkalaiskatolinen kirkko eroaa roomalalaiskatolisesta. Sekään nyt ei ollut oikein menestys, sillä katedraali oli suljettu kunnostustöiden takia. Tyydyimme sitten vain ottamaan kuvia pikkuriikkisestä todella vanhasta kirkosta (jonka nimeä en onnistunut painamaan päähäni) ulkoapäin, sillä sisälle sinnekään ei päässyt.

We also tried to visit the Metropolitan Cathedral as we realized that we hadn't visited any churches at all (apart from the minuscule one on top of the Lycabettus Hill) and it would have been interesting to see the difference between Greek Catholic and Roman Catholic church. It was not a great success though as the cathedral was closed to renovation. We settled on taking pictures of a tiny ancient church (whose name I didn't manage to memorize) from the outside as it was closed as well. 



Viimeisen päivän kunniaksi päätimme panostaa lounaaseen vähän tavallista enemmän. Vanhoista virheistä oppineena (ne annokset ovat oikeasti ihan ylivoimaisen valtavat!) päätimme tilata kokoelman kasvisalkupaloja kuten kreikkalaista salaattia, täytettyä munakoisoa sekä paistettua kesäkurpitsaa, joka leivän kera riitti enemmän kuin hyvin meille molemmille. Oli aivan älyttömän maukasta ja retsina maistui taas kyytipoikana. Jälkiruoaksi tuotiin kaupan päälle jäätelöt ja mastiha-liköörishotit.

Oli ollut tarkoitus myös vähän shoppailla, kun pääsee vähän isompaan kaupunkiin Maltalta, mutta siitä ei nyt tullut oikein mitään. Säästän teidät sen stoorin tylsyydeltä, sanotaan vaan että muuta ei onnistuttu shoppailemaan kuin kotiinviemisiä turistikaupoista (pakkohan baklavaa oli saada mukaan, samoin lokumia sekä muutama oliiviöljysaippua).

Gorgeous Greek Salad

To celebrate our last day we decided to enjoy a bit nicer lunch than usually. Learning from our old mistakes (those portions are really overwhelmingly enormous!) we ended up ordering a selection of veggie starters such as Greek salad, stuffed aubergine and zucchini fritters, which was more than enough with some divine bread. It was incredibly tasty and went very well with some lovely retsina. As dessert we got some ice cream on the house along with mastiha liquor. 

It had been our intention to do some shopping as well, now that we got to a bigger city from Malta, but that just didn't work out. I will save you for that dull story, let's just say that all the shopping we managed to do was souvenirs for ourselves (of course we had to get some baklava as well as lokum and a couple of olive oil soaps). 

Ateena oli kyllä ehdottomasti yksi niistä harvoista paikoista, joihin uskon vielä palaavani uudemmallakin reissulla (tälle listalle lukeutuvat Euroopan kaupungeista myös Pariisi ja Amsterdam, joista kumpaankaan en ole kyllä vielä onnistunut palaamaan), on se sen verran hieno kaupunki täynnä nähtävää, ystävällisiä ihmisiä ja kohtuullinen hintataso. Se jää nähtäväksi, milloin elämä sinne kuljettaa...

Athens was definitely one of the few places I believe I will return to on another trip (this list includes for example Paris and Amsterdam, although I am yet to return to either one of them), it is such a great city full of things to do and see, friendly people and reasonable prices. We will see when life takes us back...  

Ateenan Tunnelmia Osa 4: Sounion niemi - Greetings from Athens Part 4: Cape Sounion

Myönnetään, tällä kertaa otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä lähdimme itse asiassa pois kaupungin vilinästä Sofian suosituksen takia. Hän sanoi, että hänen lempipaikkansa Ateenan lähettyvillä oli Sounion niemi, jolla sijaitsi - yllätys yllätys - antiikin ajan monumentti (no niitä ei ollakaan vielä nähty!) Poseidonin temppeli. Jo itse temppeli on kuulemma ihan mahtava näky, mutta sitä parantaa vielä ympäröivät uskomattomat maisemat. Se on noin 70km:n päässä Ateenasta ja sinne pääsee helposti julkisilla (bussi maksoi 7€ suuntaansa). Jos ryhmämatkat kiehtoo, niitäkin on toki tarjolla, mutta mehän tunnetusti tykätään kulkea enemmänkin omia polkujamme.

To be honest, this time the heading is a little misleading as we actually headed out of the city due to a recommendation from Sofia. She said that her favourite place around Athens was Cape Sounion where you could find - surprise surprise!- an ancient monument (sure, we haven't seen any of those yet!) Temple of Poseidon. The temple itself is meant to be an amazing sight but the surrounding landscape is making it even more awe-inspiring. Cape Sounion is about 70km from Athens and you can make your way easily by bus for 7€ one way. If you like a group tour, they are obviously available as well but as usual, we like to do it our way. 



At the edge of the world...

Niinpä lähdimme sunnuntaiaamuna ei-kovin-varhain liikkeelle klo 10:30 bussilla (niitä menee vain parin tunnin välein, joten kannattaisi ajoittaa bussille meno paremmin kuin me teimme - no, olipa aikaa käydä hakemassa erittäin halvat piirakat lounasevääksi). Matkan piti olla "näköalareitti", mutta ensimmäisen tunnin ajan ei kyllä näkynyt muuta kuin älytöntä ruuhkaa. Lopulta rannikolle päästyämme maisemat olivat kyllä hienot, mutta matka kesti yllättävää kyllä melkeinpä kaksi tuntia bussin kierrellessä sinänsä ihan viehättäviä pikkukyliä.

Off we went, not-so-very-early on Sunday morning to catch the 10:30am bus (there is only a bus every two hours so it is a good idea to time your departure better than we did - oh well, at least we had time to grab very cheap cheese pies for picnic lunch). The route was supposed to be "scenic" but for the first hour or so pretty much all we saw was hellish traffic. When we finally made it to the coast, the views did improve greatly but the journey took surprisingly long - close to two hours with the bus going around the decidedly charming little villages. 

Temple of Poseidon


Päästyämme perille kävi ilmi, että olisi kerrankin pitänyt varautua paremmin. Sanon "kerrankin", sillä yleensähän me olemme hyvin organisoituja ja järjestelmällisiä matkaajia, jotka suunnittelevat ja ottavat asioista selvää etukäteen. Tällä kertaa lähdettiin tälle reissulle ihan spontaanisti ja hetihän se kostautui. Saimme nimittäin lipputiskillä selville, että seuraavana päivänä maanantaina (18.4) olisi ollut ilmainen sisäänpääsy, koska Kansainvälinen Muistomerkkipäivä tai jotain vastaavaa. Olisimme toki ihan hyvin voineet matkata tänne maanantaina ja säästää täten €8/hlö, mutta eihän sille enää mitään voinut. Ei siinä auttanut kuin pulittaa kiltisti pääsymaksu ja totta puhuen, kyllähän se oli helposti hintansa arvoinen paikka. Annan kuvien taas puhua puolestani.

Once we got there, it turned out that for once we should have been more prepared. I say "for once" as we are usually very organized and well-prepared travellers who do their research and plan accordingly. Now for a change we took a more relaxed spontaneous approach and that didn't work out perfectly. We found out at the ticket desk that the entry would have been free the following day 18.4 due to the International Monument Day or something to that effect. Had we known that, obviously we could have postponed the visit for one day but now it was too late and we had to cough up the 8€ per person for the entry. Well, to be fair the place was well worth that money so we didn't let that bother us too much. I will let the pictures speak for themselves again. 

Gina 


Kuten mainittua, bussi meni kahden tunnin välein, joten sinne kerran päästyämme piti päättää, haluammeko olla siellä kaksi tuntia vai neljä tuntia. Koska meillä oli piirakat ja iso vesipullo hengenpitiminä, meillä ei ollut mihinkään kiire ja päätimme nauttia tästä kauniista paikasta oikein kunnolla. Vietimme aikaa ihaillen vaikuttavaa temppeliä ja ottaen kuvia myös linnuista (Gina innostui kovasti peltopyyparista, jotka näyttivän poseeraavan hänelle oikein tahallaan). Sen jälkeen kiipesimme jyrkännettä alas kallioiselle rannalle, jossa vietimme mukavat pari tuntia rentoutuen ihan kahden kesken, ottaen aurinkoa ja yritinpä siellä vähän meditoidakin keskellä luonnon rauhaa. Ilma oli aivan ihana, suorastaan turhan kuuma jossain vaiheessa ja löysimme pienen luolan, jossa saattoi piilotella armottomalta auringolta. Oli todella ihanaa nautiskella ja chillailla vaihteeksi monen päivän tehokkaan turistisuorittamisen jälkeen.

Chillin'



As the bus only went every two hours, once we got there we had to decide whether we want to stay 2 hours or 4 hours. As we had our pies for lunch along with a big bottle of water to sustain us, we were in no hurry to get back into the city and we decided to enjoy this gorgeous place. After spending a while admiring the impressive temple (and birds! Gina got very excited over the pair of partridges that seemed to be posing for us on purpose) we climbed down the cliff to the rocky beach where we spent a lovely couple of hours sunbathing and relaxing, just the two of us. I even tried to meditate for a while in the middle of the peaceful nature. The weather was amazing, at times it felt even too hot and luckily we found a little cave where to escape the relentless sun when it got too much. It was really lovely to enjoy some chilling time after the intensive programme we had had during the holiday. 

Bussimatka takaisin kesti ihan yhtä kauan. Tulomatkalla oli jäänyt huomaamatta pakolaisleiri, joka sijaitsi vanhalla lentokentällä (joka oli ilmeisesti käytössä 2004 Olympialaisten aikaan). Leirin ohi ajaessamme näimme ainoan surullisen muistutuksen pakolaistilanteesta, sillä muuten Ateenassa emme nähneet mitään kriisiin liittyvää. Kentän ulkopuolella oli sadoittain telttoja, pyykkejä kuivumassa, lapsia juoksentelemassa leikeissään ja niin naisia kuin miehiäkin kulkien ryhmissä kantaen raskaannäköisiä kantamuksia. Kyllähän se hiljensi, kun tähän asti vastaavia näkyjä olen nähnyt vain telkkarista tai lehtien sivuilta.

A partridge admiring the view

The bus journey back took just as long. On the way there we had not noticed the refugee camp which was on the old disused airport (apparently the airport had been used only for the 2004 Olympics). When driving past the camp we saw the only sad reminder of the refugee crisis as we had not seen anything about the situation in Athens. Outside the airport there were hundreds of tents, washing spread out to dry, children running around playing and both men and women carrying heavy-looking bags. Before this I had never really seen such a sight other than on TV or pictures on magazines and it was pretty shocking. 

Takaisin Ateenaan päästyämme löysimme jälleen kerran halvan gyros-paikan Sofian kulmilta (huomasi kyllä, että olimme turistialueen ulkopuolella, kun englanti piti vaihtaa elekieleen ja kuvien osoitteluun) ja haimme illan ratoksi muutaman myyttisen oluen (eli siis Mythos-olutta). Siinähän se ilta taas vierähti Sofian kanssa jutellessa ja uni maittoi pitkän päivän jälkeen.

Once back in Athens we found yet another cheap gyros place for dinner in Sofia's neighbourhood (you could tell we were off the tourist areas as for the first time we had to swap English to body language and pointing at pictures) and got a few mythical beers (that's Mythos beer) for the evening. We had a nice evening chatting with Sofia and we enjoyed a well-deserved rest after a long day. 

Tuesday, April 26, 2016

Ateenan Tunnelmia Osa 3 - Greetings from Athens Part 3

Vaikka pari edellistä päivää oltiin vietetty sangen intensiivisesti nähtävyyksien kimpussa, eiväthän ne Ateenan mahtavat näyt siihen loppuneet. Ei suinkaan. Aloitimme aurinkoisen aamun reippaasti Monasterakin alueelta, jossa Hadrianuksen kirjasto odotteli meitä kaikessa raunioituneessa komeudessaan.  Mielestäni kirjastoa enemmän nähtävää oli Roomalaisessa Agorassa, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä, tykkäsin varsinkin Tuulten tornista. Nämä paikat kuuluivat myös siihen ekana päivänä ostettuun yhteislippuun, muuten niihin olisi tuskin enää mennyt - hienoja paikkojahan ne molemmat olivat, mutta ei voi verrata Akropolisin loistoon. Plussana tosin oli taas mukavan hiljaista ja rauhallista, eikä meidän ja parin kulkukoiran (sivuhuomautus: Ateenan kulkukoirat ovat sitten isokokoisia! Oletettavasti niille riittää ruokaa, kun ne näyttävät lähes poikkeuksetta kasvavan oikein kunnon koiran mittoihin) lisäksi paikalla ollut kuin pari hassua turistia.

A local resident

At the Roman Agora



Although we had already spent two intensive days on the sightseeing mission, we still hadn't ran out of amazing things to see in Athens. No sir. We started the sunny morning in Monasteraki where Hadrian's Library awaited us in all its dilapidated glory. While it was interesting, I thought Roman Agora had more to see, I especially liked the Tower of the Winds. Both of these sights were also included in the combo ticket we had bought the first day, otherwise we would probably not have paid the entrance here - yes, they were both worth seeing but hardly comparable to the glory of Acropolis. On the other hand, these places were nice and quiet - apart from us and a few stray dogs (as a side note, man these stray dogs in Athens are big! I suppose they get enough to eat as they all seem to grow so big) there was hardly anyone around. 

Tower of the Winds
 

Ateena on täynnä pieniä ja isompia kukkuloita ja tänään suunnitelmissamme olikin kiivetä ainakin yhden kukkkulan päälle ihailemaan maisemia. Niinpä ostimme pari tölkkiä Fix-olutta matkaevääksi (korjaussarjaa, heko heko) ja lähdimme valloittamaan Akropolisia vastapäätä sijaitsevaa Philopappos-kukkulaa. Huipulle pääsi pitkin miellyttävää polkua metsän halki (mainitsinko jo, että kaipaan metsiä ja puita ja vihreyttä Maltalla asuessani? Ai olen maininnut kerran tai pari?) ja jo matkan varrelta monista paikoista avautui upeat näköalat Akropolisista. Kuuma siinä tosin tuli, varsinkin kun huipulla oli puiden sijaan vain pieniä pensaita, jotka eivät suoneet varjoa armottomalta auringolta. Kukkulan huipulla oli Philopappos-monumentti, josta luin vasta jälkeen päin sen olevan raunioituneen hautamuistomerkin. Minusta se kyllä näytti hienommalta kaukaa katsottuna... 

Athens is a very hilly city and today our plan included climbing at least one of them to see the panoramic views. We bought a couple of cans of Fix beer to sustain us and off we went to conquer the Philopappos Hill opposite to Acropolis. It was a nice path to the top winding through a lovely forest (did I happen to mention I am missing forests and trees and greenery while living in Malta? Oh, I did mention that a couple of times?) and already on the way up we could catch really great views of Acropolis. The top awarded us with amazing views all over the city, all the way to the blue sea sparkling in the sunshine. It was tough going because of the heat though, especially as on the top of the hill there were no more trees and the little bushes did nothing to provide shade from the relentless sun. On the top of the hill there is also the Philopappos monument, of which I only read afterward that it is a mausoleum in ruins. To be honest, in my opinion it looked better from the distance... 

 

Kiipeillessä tuli nälkä ja takaisin katutasoon päästyämme nappasimme jälleen halvat ja makoisat kasvispitat lounaaksi, jonka jälkeen maistui jälleen ihana espresso freddo. Eihän tässä vielä ollut kiivetty tarpeeksi monen kukkulan huipulle, joten iltapäivän ratoksi suuntasimme Lycabettus-kukkulalle. Tulipa ainakin liikuntaa, kuten yleensäkin nähtävyyksiä kierrellessä, mutta tämä jatkuva ylämäkeen tarpominen on vielä tehokkaampaa! Huipulle päästyämme meidät palkittiinkin kyllä ihan mahtavilla näköaloilla koko kaupungin yli. Huipulla on myös kahvila-ravintola (jonka epäilimme olevan budjettiarikkovan kallis, emme testanneet) sekä pieni kirkko, joka on puhtaanvalkoisessa loistossaan myös ihana näky.

All this climbing made us hungry and once we got back down, we grabbed another cheap and tasty veggie pita/gyros lunch, followed by gorgeous espresso freddo. We figured there were still plenty of hills to go so why stop there - next stop: Lycabettus Hill. At least you can't say we are not getting enough exercise today - of course sightseeing always includes loads of walking, but this constant treading uphill must be even more effective! Once again, the views were well worth the hike. On the top of the hill there was also a cafe-restaurant (we were pretty sure it would be budget-breakingly expensive so skipped it) and a small church, which is a lovely sight in itself with all its pure white glory.  


At the Lycabettus Hill
 

Koko päivän helteessä vaeltaminen teki tehtävänsä ja olimme aika puhki. Niinpä päätimme mennä takaisin hotellille (pysähtyen välillä vain nauttimaan suklaamousset - tarviihan sitä energiaa tähän tarpomiseen!) hakemaan vähäiset matkatavaramme (voi miten ihanaa matkustaa vain käsimatkatavaroiden kanssa!) ja suuntasimme sitten hostimme Sofian luo. Hän osoittautui aivan ihanaksi ihmiseksi, jolla riitti mielenkiintoisia tarinoita jaettavaksi. Vietimme lauantai-illan rauhallisesti Sofian luona retsinaa juoden ja jutellen, ei todellakaan jalka vipattanut yöelämän suuntaan!

All this hiking in the heat had really tired us. We decided to get back to the hotel (stopping for some chocolate mousse on the way though - well you need some energy with all this hiking!) to pick up the little luggage we had (oh the glory of travelling just with handluggage!) and headed to our host Sofia's place. She turned out to be an absolutely lovely person with lots of interesting stories to share. We spent the Saturday night at her place chatting and drinking retsina, nightlife held absolutely no appeal to us!

Saturday, April 23, 2016

Ateenan Tunnelmia Osa 2 - Greetings from Athens Part 2

Uusi aamu, uudet nähtävyydet! Edellinen päivä oli ollut lämmin mutta pilvinen, mutta nyt aurinko helli meitä ja lämpötila lupasi kohota 29 asteen tienoille.

Nautittuamme hotellin hintaan kuuluneen ok aamiaisen (plussaa oikeasta vahvasta kahvista) suuntasimme ensimmäiseksi kohti Ateenan tärkeintä nähtävyyttä: Akropolis-kukkulaa ja sen muinaisia temppeleitä. Vinkkinä sanottakoon, että me menimme ihan vahingossa eri sisäänkäynnin kautta kuin suurin osa turisteista, eli Dionysoksen teatterin kautta emmekä pääsisäänkäynnin kautta - kyllä kannattaa mennä sitä kautta, sillä ei tarvinnut jonottaa ollenkaan eikä kukkulan sillä puolella ollut juuri ketään. Vietimme aikaa kaikessa rauhassa Dionysoksen teatterissa ja kiipeillen kukkulan etelärinteellä, ihastellen maisemia kaupungin yli ja ottaen kuvia, samalla ihmetellen, miten täällä ei ole turisteja ja keksien kaiken maailman teorioita selittämään tätä outoa ilmiötä. Noh, päästyämme Herodus Attikuksen Odeioniin asti totuus paljastui. Siellähän ne turistilaumat olivatkin! Alkoi olla jo huomattavasti vaikeampaa ottaa kuvia ilman, että taustalla oli kymmenittäin muita ihmisiä. Siitä huolimatta Odeion oli ihan mahtava näky.

Theatre of Dionysos

Southern slopes of Acropolis





Another day, another ancient monument to see! The previous day had been warm but cloudy but now the sun was shining from the clear blue sky and the temperature was going to go up to 29 degrees. 

After enjoying the perfectly acceptable breakfast at the hotel (points for the real, strong coffee) we headed first to the most important sight in Athens: the Acropolis hill with its ancient temples. As a tip, we entered the sight (entirely by chance) from the opposite side than the main entrance - a great strategy as there was no queuing involved and there were hardly any people on that side. We were strolling casually around the Theatre of Dionysos and climbing the Southern slopes of the Acropolis, admiring the views over the city and taking pictures, all the while marvelling at the lack of tourists and coming up with different theories to explain this strange phenomenon. Well, once we made it until the Odeon of Herodes Atticus we stumbled onto the truth - this is where the tourist herds were at! It became considerably more difficult to take pictures without being photobombed by dozens of strangers. Despite all that the Odeon was a spectacular sight.  

Odeon of Herodes Atticus

 

Jatkoimme ylös kiipeämistä helteessä ja ihmispaljoudessa Athene Niken temppelin ohi päästäksemme sen kaikkein kuuluisimman näyn luo: Parthenon, koko länsimaisen sivilisaation symboli. Harmillista, vaikkakin täysin ymmärrettävää, että kunnostustöiden takia nostokurjet peittivät osan näkymistä. Pakkohan tuota tuhansien vuosien ikäistä rakennusta on toki kunnostaa ja uudelleenrakentaa, mutta kyllä se vähän temppelin hohtoa pilaa. Joka tapauksessa, huolimatta epäromanttisista kunnostustöistä ja sadoista muista turisteista, se oli silti uskomattoman hieno ja taianomainen paikka. Ei voinut muuta sanoa, kuin vau ja sen sanoimmekin aika monta kertaa. Kukkulan huipulta avautui myös upeat näköalat kaupungin yli - ihmekös tuo, että Akropolisin näkee kohoavan kaupungin ylle melkeinpä mistä päin Ateenaa tahansa. Eivätkä ne temppelit siihen loppuneet, vielä löytyi Erekhtheion (sivuhuomautuksena mainittakoon, että kyllä nämä kreikkalaiset nimet ovat sitten vaikeita muistaa! Voitte varmaan arvata, millaisia väännöksiä tästä nimestä sain aikaan, kun yritin oppia muistamaan sen).



We continued climbing up among the crowds in the heat, passing the Temple of Athena Nike to get to the most famous of all sights; Parthenon, the symbol of the whole Western civilization. It is a pity, even though understandable, that due to reconstruction works parts of the temple was covered by cranes. Obviously it is necessary to do renovation and reconstruction to the temple that is thousands of years old, but the mundane sight of modern machinery does dampen the glory of it just a little bit. Despite that and the crowds it is still an incredible magical place. All you can say is "wow" and we did say that quite a few times. On top of the hill you also get great views over the city - no wonder you can always see the Acropolis rising over the city from almost anywhere in Athens. And that wasn't the end of the temples yet - there is also Erechtheion (a side note, damn these Greek names are difficult to remember! You can imagine what sort of variations of this particular name I managed to come up with when trying to memorize it...).

Erectheion

Kukkulalta toiselle - Akropolisin vieressä sijaitsee paljon matalampi kukkula nimeltään Pnyks, jolle kansalaiset aikoinaan kokoontuivat pitämään kokouksia. Sillekin piti toki kiivetä, vaikkei tällä kukkulalla mitään ihmeempää näkemistä ollutkaan. Sieltä oli lyhyt ja miellyttävä kävelymatka metsän halki muinaiseen Agoraan. Siellä riitti nähtävää, pienestä kirkosta (joka on tietenkin rakennettu myöhemmin) upeaan Hefaistoksen temppeliin (joka on parhaiten säilynyt antiikin ajan temppeli koko Kreikassa) ja Attaloksen Stoaan (joka on jälleenrakennettu ja jossa on nykyään pieni museo). Jos jollakulla olisi vain yksi päivä aikaa Ateenassa ja pitäisi suositella tälle henkilölle, mitä tehdä, sanoisin ehdottomasti että pitää käydä Akropolisissa ja Agorassa - aivan käsittämättömän mahtavia paikkoja.

From one hill to another - next to Acropolis there is a a lot smaller a hill called Pnyx which is where the citizens used to gather for meetings, voting etc. Of course we also had to climb up there, although there was not much to see. From there it was a short and pleasant walk through a forest to the Ancient Agora which was full of interesting things to see, from a small church (obviously built more recently) to the magnificent temple of Hephaestus (the best preserved ancient temple of the whole of Greece) and the Stoa of Attalos (reconstructed and hosting a small museum these days). If somebody just had one day in Athens and I would need to do recommendations on what to do, I would definitely advise them to visit both Acropolis and ancient Agora - they are both absolutely incredible places.

Temple of Hephaestus

Siinähän se aamu meni ja pitkälle lounasajan ylikin - oli siis aika etsiä jotain suuhunpantavaa. Päätimme mennä Plakan alueelle Avocado-nimiseen kasvisravintolaan, jossa vegaaniburgerit ja ciabatat katosivat parempiin suihin sangen nopeasti. Tosi söpö paikka hippiviboineen ja positiivisine julisteineen (julisteessa kysyttiin muun muassa "oletko halannut kasvissyöjää tänään?" tästä tuli minulle lentävä lause aina, kun halusin halin vaimolta), mutta olipa taas valtava annos. Piti ryömiä johonkin rauhalliseen paikkaan sulattelemaan ruokaa ja matkalla osui silmään viihtyisännäköinen olutravintola, nimetty ytimekkäästi "Athens Beer". Sinne siis nauttimaan ensimmäiset tuopilliset kreikkalaista olutta - ei ollenkaan hassumpaa!



So this is how we spent the morning and well past lunch time - it was time to find something to eat. We decided to head back to Plaka to a vegetarian restaurant called Avocado, where we made vegan burger and ciabatta disappear with respectable speed. It was a really cute place with its hippie vibes and posters with positive messages (one poster asked "have you hugged a vegetarian today?" which became my favourite sentence for whenever I wanted a hug from the wife) but oh dear lord what a huge portion again. We needed to find a quiet spot to digest all that food and happened to see a nice-looking beer restaurant with a straight-forward name "Athens Beer". Finally it was the time for the first pint of Greek beer and it went down very nicely!


Vielä oli iltapäivää jäljellä ja mehän olemme hyvin tehokkaita turisteja, joten halusimme vielä suorittaa vähän nähtävyyksiä. Niinpä matkasimme metrolla Keremeikosin kaupunginosaan, jossa kävimme muinaisella hautuumaalla sekä pienessä arkeologisessa museossa. Hautuumaa oli mukavan rauhallinen vehreä paikka, vaikkakin niin raunioina ettei siellä saanut niin mahtavia vau-elämyksiä kuin aiemmin näkemissämme temppeleissä. Joka tapauksessa ihan kiva paikka chillata ja bongailla kilpikonnia - ai niin, ihan unohdin mainita edellisessä postauksessa, että yllättäen Ateenan puistoissa ja muilla vihreillä alueilla näkee maakilpikonnia ryömimässä kiireettömästi (tai mistä minä tiedän, ehkä ne menevät mielestään lujaa) ympäriinsä. Kun olimme ihan coolin hipsterikaupunginosan Gazin kulmilla, päätimme katsastaa paikallisen kahvilatarjonnan. Kyllähän siellä olikin kivaa kahvilabaaria vieri vieressä, mutta cooliudella on näköjään hintansa - kieltämättä ihana ja herkullinen espresso freddo (kyllä, kylmää espressoa - ai että tekee hyvää kuumuuden keskellä) maksoi 3,5€ ja se oli halvin kahvi, mitä hinnastosta löytyi. No, kaupan päälle tuli sentään pala suklaakakkua, joten annettakoon heille heidän hintansa anteeksi.

Se oli tehokas toinen päivä Ateenassa, mutta vielä oli paljon nähtävää jäljellä!

Surprising wildlife


Since we still had some time and energy left, being the very efficient tourists we are, we decided to get some more sightseeing done. We hopped on the metro to go to Kerameikos, where we visited the ancient cemetery and the small archeological museum. The cemetery was a pleasant tranquil place to visit, although it was in such ruins that we didn't quite get the wow-factor as we did in the temples we had seen before. In any case it was a nice green area to chill and watch tortoises - oh yes, I actually forgot to mention in the previous posts that, surprisingly, in the parks and other green spaces of Athens you can see tortoises making their unhurried way (on the other hand what do I know, maybe they are rushing at their top speed) around the place. Since we were just around the corner from the cool hipster neighbourhood of Gazi we decided to check out the cafes in search of a nice cup of coffee. Sure enough, there was a cute cafe after another but apparently being cool comes with a price - the lovely espresso freddo (yes, cold espresso - that really hits the spot in the heat!) cost 3,5€ and that was the cheapest coffee on the menu. Oh well, at least we got a complimentary piece of chocolate cake to go with it so I will forgive them for this price. 

That was an efficient second day in Athens but there is a lot more to come!

Espresso freddo

The not-overly-crowded Athens Beer
 

Ateenan Tunnelmia Osa 1 - Greetings from Athens Part 1

Palasimme juuri viiden päivän kaupunkilomalta Ateenasta takaisin Maltan maisemiin. Päätin kirjoittaa matkapäiväkirjamaisesti reissustamme, todennäköisesti (minut ja jaaritteluni tuntien!) tästä tulee useamman osion tilitys.

We just got back from our five-day city holiday in Athens and I decided to share our experience with you. Knowing me, this travel diary will end up having many parts (as I do tend to ramble on and on!). 



Sanotaanko näin alkuun, että olipa hieno reissu! En tiedä, miten ei olla tätä aiemmin Ateenaan päädytty. Muistelen, että aikoinaan Espanjasssa asuessani haaveilin sinne lomalle, mutta lennot olivat kalliita. Nyt Ryanair aloitti juuri lennot Maltan ja Ateenan välillä ja hyökkäsimme heti varaamaan liput muutamalla kympillä. Päädyttiin varaamaan Athens Choice-hotelli (hyvä edullinen valinta, siisti, moderni ja hyvä sijainti) kahdeksi yöksi ja sohvasurffailemaan kolme yötä - tällä lailla tuli hyvä balanssi siihen, että saatiin sekä "omaa aikaa" ja yksityisyyttä että sosiaalista elämää paikallisten kanssa. Halvin tapa päästä lentokentältä kaupunkiin oli bussi (€6/suunta), jolla matka Syntagma Squarelle keskustassa kesti noin tunnin. Julkinen liikenne toimii Ateenassa hyvin ja on halpaa kuin saippua (millä logiikalla muuten saippua on halpaa?) - viiden päivän turistilippu maksaa €9 ja kelpaa kaikkiin kaupungin metroihin, busseihin sekä ratikkaan, paitsi siis sinne lentokentälle menevään. Päästiin kivuttomasti kentältä kaupunkiin, hotelli löytyi helposti, ostettiin nämä turistiliput ja hyökättiin saman tien tutkailemaan kaupunkia.

Let's start by saying it was really a great trip! I don't know how come we haven't travelled to Athens before. I remember wanting to go ages ago when living in Spain, but the flights were pretty pricey from there. Now Ryanair just launched a route from Malta to Athens and we rushed to book our tickets for a few tens of euros. We ended up booking Athens Choice hotel (a good budget choice, clean and modern in a great location) for the first two nights and couchsurf for three nights - this way we got a good balance between having some time for ourselves and privacy, as well as socializing with locals. The cheapest way of getting to the city from the airport was taking the express bus (€6 one way) with which you reach the Syntagma Square in the centre in about an hour. The public transport in Athens works well and is really cheap - five day tourist ticket costs €9 per person and is valid for all buses, trams and metro (except for the airport). We got into the city painlessly, found the hotel without any trouble, got our transport tickets and off we went exploring the city. 

Arch of Hadrian

At the Temple of Olympian Zeus


Sivumennen sanoen, olin lukenut etukäteen, että Ateenassa on paljon rikollisuutta ja huumeongelma on räjähtänyt käsiin, joten pitää olla taskuvarkaiden ja ryöstöjen suhteen vielä tavallista eurooppalaista suurkaupunkia varovaisempi. Keskustan alue, etenkin Omonia Square (joilla nurkilla meidänkin hotelli sijaitsi) on kuulemma niitä pahimpia alueita. Tämä sai minut vähän vainoharhaiseksi ja ekana päivänä käytin jopa rahavyötä kyttäillen epäluuloisena ympärilleni, mistä ne narkit ja itäeurooppalaiset jengit hyökkäävät kimppuun. Missähän ne kaikki lienee luuhanneet, ei ainakaan osunut yhtään silmään. Eihän tietenkään se, ettemme me kokeneet missään vaiheessa oloamme mitenkään uhatuksi, tarkoita etteikö siellä koskaan mitään tapahtuisi, mutta jos en olisi lukenut niitä kaikkia kauhutarinoita en olisi pitänyt kaupunkia mitenkään tavallista vaarallisempana.

As a side note, I had read beforehand that there is a lot of street crime in Athens and the drug problem has exploded, so you have to be more careful about pick-pocketing and mugging than in most European big cities. The central areas, in particular around Omonia Square (where our hotel was located) is apparently among the worst affected areas. All this made me a little paranoid and on the first day I actually used a money belt, kept glancing around me suspiciously, wondering from which direction are all these junkies and Eastern European gang members going to attack me. I don't know where they were all hiding as I didn't happen to see any. Obviously the fact that we didn't feel anyhow threatened at any point doesn't mean nothing bad would ever happen, but if I hadn't read all those horror stories I wouldn't have thought the city dangerous at all. 

Veggie Pita


Ihan ensimmäiseksi piti tehdä varikkopysähdys lounaan muodossa. Ensimmäinen silmään osuva gyros-paikka osoittautui hyväksi valinnaksi - tästä ei lounas juuri halvemmaksi voi käydä, kun kasvispita maksoi 1,5€ eikä vaimon kanagyroskaan tainnut maksaa yli kahta euroa. Vatsat täynnä ja hyvin mielin saatoimme sitten aloittaa nähtävyyksien katselun. Sitä varten ostimme suosiolla 30€:n hintaisen yhteislipun, johon kuului kaikki tärkeimmät arkeologiset nähtävyydet. Ensimmäisenä oli vuorossa vaikuttava Olympoksen Zeuksen temppeli ja sen vieressä sijaitseva Hadrianuksen kaari. Mahtava paikka, jossa vietimme pitkät tovit ottaen kuvia ja nauttien sekä näköalasta että rauhallisesta tunnelmasta. Turistilaumoista ei ollut tietoakaan, paikalla oli lisäksemme vain muutamia turisteja. Tämä oli meille ensimmäinen (mutta ei suinkaan viimeinen) Ateenan mahtavista muinaisista nähtävyyksistä, joka jätti meidät ihan wow-tilaan.

First things first - we had to do a pit stop for lunch. The first gyros place we spotted turned out to be a great choice; the tasty veggie pita cost €1,5 and the chicken gyros for the wife didn't break the budget either at around €2. With full bellies we could get down to the sightseeing programme, for which we bought the combo ticket for €30.00 including all the most important archaeological sites. The first one for us was the Temple of Olympian Zeus and the Arch of Hadrian located right next to it. Absolutely amazing place where we spent a good while taking pictures and enjoying both the views and the tranquil atmosphere. There was no sign of tourist herds, just a couple of tourists apart from us. For us this was the first (but definitely not the last) of the incredible ancient sights of Athens that left us going "wow". 
 

Sieltä lyhyen kävelymatkan päässä on Panathinaiko-stadioni, joka onkin mahtava näky - kokonaan marmorista rakennettu stadioni. Käsittääkseni ihan ensimmäiset modernit olympialaiset järjestettiin täällä ja sitä käytettiin myös vuoden 2004 olympialaisissa muutamiin lajeihin. Pääsymaksu olisi ollut 5€ (ei kuulu yhteislippuun), mutta koska stadionin näki ihan hyvin ulkopäinkin, emme menneet sisälle. Hetken kuvien ottamisen jälkeen kävelimme kaikessa rauhassa tien toisella puolen sijaitsevaan National Gardeniin (en osaa sitä suomentaa, kansallispuisto on jotain muuta ja kansallinen puutarha kuulostaa ihan väärältä!), joka oli ihana paikka. Siellä samoiltiin kaikessa rauhassa miellyttäviä pikkupolkuja pitkin ihanan vihreyden keskellä - Maltalla asuessa sitä alkaa kaivata puita ympärilleen! Tämä puisto olikin täynnä appelsiinipuita, joista nuo herkullisen näköiset hedelmät roikkuivat houkuttelevina. Gina halusi välttämättä syödä appelsiineja välipalaksi, mutta maistettuamme useampaa oli pakko uskoa, etteivät ne olleet syömäkelposia - happamia, sanottiin kuin kettu pihjalanmarjoista. Puistossa harhaillessamme satuimme myös löytämään jonkinlaisen lintupuiston, jossa lenteli vapaana papukaijoja ja monia muita lintulajeja - riikinkukot olivat valitettavasti häkeissä.

Panathenaic Stadium

Oranges in the National Gardens


A short walk from the temple we found the Panathenaic Stadium which was a great sight in itself - entirely made of marble. As I understand it, this was the place where the first modern Olympics were held and also some events took place here during the Olympics of 2004. The entrance fee would have been €5 (not included in the combo ticket) but as we could see the stadium just fine from the outside as well, we didn't go in. After taking some pics we headed to the lovely National Gardens just on the other side of the road. We were wandering around the lovely little paths among wonderful greenery - when living in Malta, you really start missing trees and green spaces around you! The orange trees were full of very tempting-looking fruits, but unfortunately after a few tastings we had to admit that they were not edible - all the oranges were super-sour. While hanging out in the gardens we also happened upon some sort of a bird park where parrots and all sorts of birds were flying around freely - unfortunately the peacocks were kept in cages though. 

Puistosta poistuessamme satuimme puolivahingossa löytämään myös parlamentin, jonka edessä huvittavasti puetut vartijat näyttivät sangen kiireisiltä poseeratessaan turistien kanssa kuvia varten. Kaiken tämän tallustelun jälkeen alkoi jo kahvihammasta kolottaa, joten päätimme etsiä jonkin kivan kahvilan Plakan alueelta. Osuimmekin ihan älyttömän söpöön hipahtavaan kahvilaan, jonka värikkäät tyynyt kutsuivat meidät sisään paikallisten hipstereiden keskelle. Pakko tunnustaa, etten edes tiennyt kreikkalaisen kahvin olevan hyvin samantyylistä kuin rakastamani turkkilainen kahvi - kyllä maistui!

Ehdittiin vielä pyöriä Monasterikin turistikaduilla, jossa sitten päädyttiin illallisellekin. Vaikka noin yleisesti ottaen pyrimme välttämään kaikkein pahimpia turistirysä-ravintoloita, tämä oli ihan hyvä kokemus ja ruoka oli hyvää - vaikkakin sitä oli ihan liikaa. Annokset olivat ihan naurettavan valtavat ja tästä opimmekin, että seuraavalla kerralla tilaamme vain muutamia "alkupaloja" (jotka ovat jo itsessään aterioita) jaettavaksi ja jätämme pääruoat suosiolla väliin. Ateria huuhdottiin alas maittavalla retsinalla. Illallisen jälkeen päivä oli jo pulkassa - aikainen herätys ja koko päivän ympäriinsä kävely painoi vanhoissa luissa.

Guard at the Parliamen

At the hipster cafe


When leaving the National Gardens we also happened upon the parliament with its amusingly dressed guards busy posing for pictures with tourists. After all this walking we were ready for some coffee, so the next mission was to look for a nice cafe in the Plaka area. We did find the cutest little hippie cafe whose colourful cushions invited us to join the hipster locals. I have to admit that I didn't even know the Greek coffee is very similar to my beloved Turkish coffee - that hit the spot!

As the evening fell upon us, we found ourselves on the touristy streets of Monasteraki where we also had dinner. Although as a rule we try to steer clear from the most touristy restaurants, this was a good experience and the food was delicious - although there were ridiculous amounts of it. The portions were absolutely humongous and this taught us a lesson; next time we will just order a selection of "appetizers" (which are meals in themselves" to share and skip the mains altogether. We enjoyed a lovely bottle of retsina with the meal. After dinner it was time to call it a day - our old bones felt the strain of the 5am wake-up call and walking around all day.

Wednesday, April 13, 2016

Vinkkejä Maltan matkaajille osa 2: Kulttuurikohteita - Tips for Visitors to Malta Part 2: Cultural Destinations

Jatkamme siis sarjaa, jossa kerron omia vinkkejäni ja suosituksia sohvasurffailijoillemme sekä muillekin Maltan turisteille. Tällä kertaa aiheemme ovat kulttuuriset käyntikohteet tällä pienellä saarella, jolla on suuri historia (vau, tulipa siinä hieno lause, ja keksin sen ihan itse tässä tajunnanvirtaa suoltaessani!).

Minähän en ole mikään matkaopas ja Maltalta löytyy monenmonta turistikohdetta, jossa en ole käynyt. Se, etten mainitse jotain paikkaa tässä postauksessa, ei tarkoita etteikö paikka olisi käymisen arvoinen, mutta en ole sinne syystä tai toisesta itse päätynyt. Kerron vain niistä paikoista, joista minulla on kokemusta.


So here we are again for the next episode of "my tips and recommendations for couchsurfers and other tourists in Malta". This time we are talking about cultural sights on this small island with a big history (wow, what a fancy sentence I came up with while typing this stream of consciousness). 

Let's start with the disclaimer - I am no tour guide and there are loads of tourist sights in Malta where I haven't been. If I don't mention some place in this post, it doesn't mean that it's not worth seeing - just that for whatever reason I have not ended up going there (yet). I will only mention the places that I have experience on. 



Valletta

Maltan pikkuriikkinen pääkaupunki ei juuri käy kaupungista. Valletta ei ole asukasluvultaan ole missään nimessä Maltan suurin kaupunki, itse asiassa se ei 6500 asukkaallaan ole edes kymmenen suurimman joukossa. Urbaanin sykkeen sijasta Vallettassa voi nauttia viehättävästä ilmapiiristä ja kauniista arkkitehtuurista kapeilla kaduilla seikkaillessaan. Oma nöyrä mielipiteeni on, että Vallettassa voi harhailla ihan vapaasti ilman karttaa tai sen kummempaa käsitystä mihin on menossa, ihailla sävy sävyyn rakennettuja beigejä kalkkikivirakennuksia ja maltalaisia värikkäitä parvekkeita ja istahtaa välillä kahville tai oluelle yhdessä monista pienistä baareista.

Maltese Balconies in Valletta

Valletta skyline



Jos kuitenkin turistikohteissa haluaa käydä, Vallettasta niitä kyllä löytyy (kuten Grandmaster Palace, Arkeologinen Museo, Malta Experience jne.) mutta useimmissa en ole käynyt enkä näin ollen voi kommentoida ovatko ne käynnin arvoisia. Yksi kuuluisimmista on St. John's Co-Cathedral (Pyhän Johanneksen Katedraali olisi arvaukseni suomenkielisestä nimestä), jossa olen onnistunut käymään ja se on kyllä todella vaikuttava näky, vaikka olen kyllä monenmoiset katedraalit kiertänyt. Muitakin kirkkoja toki löytyy, Maltalla kun ollaan. Hassua kyllä, kaksi kirkkoa, jotka tekevät Vallettan profiilin kaukaa katsottuna erikoisen vaikuttavaksi (Basilica of Our Lady Mount Carmin ja St. Paul Anglican Cathedral) eivät itse asiassa näytä läheltä katsottuna niin vaikuttavilta. Lähinnä kyse on siitä, ettei ensin mainitun upeaa kupolia näe kuin kauempaa katsottuna. Minusta myös Kansalliskirjasto on todellakin käymisen arvoinen, hieno rakennus ja sieltä löytyy kopio esimerkiksi Danten Jumalaisesta Näytelmästä. Se tosin kiehtonee vain ihmisiä, jotka tykkäävät vanhoista kirjoista kuten allekirjoittanut.

Vallettassa on myös kaksi pientä puistoa, Upper ja Lower Barrakka Gardens. Molemmat puistot ovat siis pieniä eivätkä itsessään erikoisen upeita, mutta niistä avautuu hienot näköalat Grand Harbour-sataman yli. Sitä paitsi mikä tahansa vähänkään vihreä alue on Maltalla näkemisen arvoinen.



Malta's tiny capital can hardly be called a city. Valletta, with its 6500 inhabitants, is nowhere near the biggest town in Malta, in fact it doesn't even make the top ten list. So maybe it's not a great destination if you are looking for urban beat but in my humble opinion it's a great pastime wandering around the charming narrow streets without a map or any particular idea of where you are going, admiring the beautiful beige limestone buildings with their colourful Maltese balconies and have a beer or a coffee in any of the numerous little bars along the way. 

However, if you do want to visit tourist sights, Valletta has quite a few to offer (such as the Grandmaster's Palace, Archeological Museum, Malta Experience etc.) but as I haven't been to any of them I cannot really comment if they are worth visiting. One of the most famous ones is the St. John's Co-Cathedral where I did manage to visit and it is really impressive, although I have seen quite a few cathedrals in my day. As we are in Malta, there are of course numerous other churches around the town. Funnily enough, the two churches that make Valletta's skyline particularly attractive from the distance (Basilica of Our Lady Mount Carmin ja St. Paul Anglican Cathedral) are not actually all that amazing when seen upclose. I suppose it's the fact that you cannot really see the impressive dome in all its glory of the former unless you are further away. I also found the lovely National Library well worth a visit, it's a magnificent building which houses for example a copy of the Divine Comedy by Dante. It might only interest those of us who love old books, though. 


There are also two little parks in Valletta called Upper and Lower Barrakka Gardens. While tiny, both of them offer sweeping views over the Grand Harbour so they are well worth a visit. Any green space in Malta is worth a visit, to be honest. 


Kolme Kaupunkia

Jos tykkää Vallettan tunnelmasta ilman ihmistungosta, kannattaa hypätä joko lautalle tai pieneen soutuveneeseen ja suunnata lahden toiselle puolelle oudolla yhteisnimellä tunnettuun "Three Cities". Helpointa onkin kutsua niitä Kolmeksi kaupungiksi, sillä niiden varsinaiset nimetkin ovat aika monimutkaisia - kaikilla niistä on kaksi nimeä: Birgu on toiselta nimeltään Vittorioso, Isla on toiselta nimeltään Senglea ja Bormlan toinen nimi on Cospicua. Minä valitsen näistä aina sen, joka on helpompi muistaa. Sekä Birgussa että Islassa on linnoituksia, jotka ovat (ainakin joskus) avoinna yleisölle, mutta ilman linnotuksessa käyntiäkin satama-alueella on mukava käyskennellä ja nauttia ilmapiiristä. Istahda terassille nauttimaan valitsemiasi virvokkeita kierreltyäsi aikasi kapeita kujia ja ihaillen asukkaiden värikkäitä kukka-asetuksia.

Us at the Birgu marina

Birgu





Three Cities

If you like the atmosphere of Valletta but would like to escape the crowds, I recommend you jump either on the ferry or in a little rowing boat and get across to the Three Cities. It is easier to keep calling them the Three Cities as their actual names are rather complicated - each of them have two names: Birgu is also known as Vittorioso, Isla's other name is Senglea and Bormla is also called Cospicua. I always choose the name I find easier to remember. Both Birgu and Isla have old fortresses that are (at least sometimes) open to the public, but even if you don't visit a fort the marina area is lovely for strolling around soaking up the atmosphere. Go on, have a beverage of your choice on the outdoor area of one of the little bars after you have spent the afternoon wandering around and admiring the colourful flower arrangements the local residents have filled their little streets with. 


A street in Birgu




Mdina

Maltan keskiaikainen pääkaupunki painii ihan omassa sarjassaan, kun puhutaan viehättävistä vanhoista kaupungeista. Rabatin kupeessa sijaitsevassa vallihaudan ympäröimässä "kaupungissa" asustaa nykyään vain reilu parisataa ihmistä, minkä takia se on ihmeen hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa voi todella tuntea matkanneensa aikakoneella jonnekin 1200-luvun tienoille. Kaupunkiin päästetään vain hyvin rajallinen määrä asukkaiden autoja, mutta hevoskärryjä siellä kyllä (turistien iloksi) kulkee. Varsinkin iltaisin paikka on suorastaan kammottavan hiljainen, mutta hurmaava. Mdinassa on myös yksi Maltan kulinaristisista instituutioista, kahvila-ravintola nimeltään Fontanella, joka on kuuluisa herkullisista kakuistaan ja yläkerrasta avautuvista näköaloistaan. Mdina on pienen kukkulan huipulla, joten sieltä näkee koko pienen lattean saaren yli ja kirkkaalla ilmalla jopa Sisiliaan asti.

Entrance to Mdina



Mdina

The ancient capital of Malta is in the league of its own when talking about charming old towns. This tiny walled town of less than 300 inhabitants is surrounded by a moat and located adjacent to Rabat. Also known as the Silent city, in Mdina it's easy to imagine you have travelled through time to somewhere around 1200 or so. There is a very limited number of cars allowed in the town so the horse carriages (for the benefit of the tourists) rule the streets. Especially in the evenings it's eerily quiet but charming. Mdina also has one of the culinary institutions of Malta; cafe and restaurant Fontanella which is known for its decadent cakes as well as the lovely views. Mdina is located on top of a little hill which allows views over the small flat island and with clear weather all the way to Sicily. 


St. Paul's Church in Mdina