Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Tuesday, June 28, 2016

Risteilylle Maltalla - Boat Trips in Malta

Turistin olisi todella vaikea välttää risteilytarjouksia Maltalla - etenkin Slieman/Gziran Strand-kadun varrella riittää ihan kyllästymiseen asti epätoivoisia innokkaita risteilyjen kauppaajia. Toki se on hyvin tyypillinen turistijuttu, mutta se on ihan hauska ja edullinen tapa nähdä kauniita maisemia ja viettää päivä merellä.

As a tourist in Malta it would be really difficult to avoid being offered a cruise - especially the Strand in Gzira/Sliema area is packed with more and more desperate enthusiastic sales people offering cruises, up to the point that you are more likely to punch the next one rather than buying a cruise ticket. Sure, it's a totally touristy thing to do but it's a fun and affordable way to see some amazing scenery and spend the day at the sea. 


Boat cruising past Valletta

Päiväretket yleensä lähtevät Slieman satamasta ja suuntautuvat pienelle Cominon saarelle kuuluisaan Siniseen Laguuniin ja/tai Gozolle. Saarella on yleensä muutama tunti aikaa tehdä mitä mieli tekee (Gozolla tähän saattaa sisältyä erittäin pikaista nähtävyyksien katselua, Cominolla ei voi tehdä paljon muuta kuin kävellä ympäri saarta, ottaa aurinkoa ja uida). Monesti hintaan kuuluu "buffet-lounas", mutta älä odota mitään notkuvia herkkupöytiä Ruotsin laivan tyyliin - tavallisesti lounas on yksi annos kylmää pastaa, leikkeleitä ja lehtisalaattia leivän kera, joka tarjoillaan lautaselle eikä santsausmahdollisuutta ole. Jälkiruoaksi tarjolla on appelsiini, tämä on se mainostettu "fresh fruit". Hintaan kuuluu yleensä myös rajaton määrä vettä, olutta, viiniä sekä oletettavasti jonkinlaista limua (en tiedä, koska olen keskittynyt olueen ja viiniin), mikä tekee risteilystä jo hintansa arvoisen.

The day trips typically start from Sliema harbour and head to the tiny Comino island and its famous Blue Lagoon and/or Gozo. You normally have a couple of hours free time on the island to do whatever you feel like doing (in Gozo this might include very quick sightseeing while in Comino you can't do much more than walk around the island and sunbathe/swim). Often the boat trip includes a "buffet lunch" but don't expect much - this means a portion of pasta served with cold cuts, some lettuce and bread. As dessert you will get an orange which is the advertised "fresh fruit". More importantly, the price often includes unlimited water, beer, wine and soft drink which already makes up for the price.


Blue Lagoon in all its glory
Hinnasta puheenollen, riippuen jossain määrin reitistä, laivasta ja tarjoilusta normaalihinnat vaihtelevat €20 ja €50 välillä. Jos voit suunnitella etukäteen, pääset halvemmalla käyttämällä Deal Today-sivustoa, josta monesti voi ostaa risteilyjä jopa puoleen hintaan. Sivustolla voi ostaa voucherin ja tehdä varaus soittamalla firmaan vähintään päivän etukäteen. Ota huomioon, että jotkut kalliimmalta vaikuttavat risteilyt saattavat sisältää ylimääräisen veneretken luoliin Cominolla, kun taas halvempiin se ei kuulu hintaan ja sen retken voi halutessaan ostaa laivalta.

Speaking of price, depending a bit on the route, the boat and the level of food and drink, the normal prices vary between €20 and €50. If you can plan ahead, you can do it cheaper by using Deal Today where you can often find the cruises half price. You can buy the voucher on the website and then you have to call the company to make a booking at least one day ahead. Remember that some cruises that seem more expensive might include another little boat trip to visit the caves of Comino whereas on the cheaper cruises it's not included and you have the option of paying for the trip on-board, if you so wish. 

Lots of boats in the Blue Lagoon

Olemme käyneet Cominolla useamman kerran tällaisella retkellä ja minusta se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, sillä Sininen Laguuni on kerta kaikkiaan upea. Kuten monissa muissakin paikoissa Maltalla, täälläkin ylikansoitus on ongelma - Cominolla on pienenpieni hiekkaranta, joka kesällä on ihan tupaten täynnä sekä turisteja että maltalaisia eivätkä läheskään kaikki edes mahdu rannalle. Mikäli haluat välttää sillipurkki-fiiliksen - kuten me - kymmenen minuutin kävely mihin tahansa suuntaan rantaviivaa pitkin yleensä riittää pääsemään eroon ihmislaumoista. Varsinkin, jos et pelkää pientä kalliokiipeilyä, voit löytää ihanan rauhallisen privaattikallion, jolla palvoa aurinkoa ja uida ylhäisessä yksinäisyydessäsi.

We have visited Comino several times on a day trip like this and I definitely find it worth doing, as the Blue Lagoon is absolutely stunning. However like many other places in Malta, also Comino gets overcrowded - there is a tiny little sandy beach which gets absolutely packed both with tourists and Maltese visitors in the summertime. If you want to avoid feeling like a sardine in a can - as we do - it's normally enough to walk ten minutes to any direction along the coast line and the crowds disperse. Especially if you are not afraid to do a little rock-climbing to get down to the sea you can find a perfect little private rock where to sunbathe and swim all by yourself. 

On our private little sunspot


Thursday, June 23, 2016

Sohvasurffauksen Huippukokemuksia - Top Experiences of Couchsurfing

Edellisessä päivityksessä selitin sohvasurffauksen ideaa niille, joille koko konsepti saattaa olla tuntematon. Lupasin myös kertoa omista kokemuksistani, mitä on vuosien varrella kertynyt.

Mietin tätä postausta suunnitellessani, pitäisikö listata parhaita, huonoimpia, oudoimpia vai hauskoimpia kokemuksiamme - tätä kun on kuitenkin harrastettu vuodesta 2010 lähtien, ollaan surffattu yli 40 kertaa ja hostattu yli 60 kertaa, niin kyllä siinä on tullut kaikenlaista koettua. Päätin sitten ottaa esimerkkejä kaikenlaisista kokemuksista, sen sijaan että olisin tehnyt jonkinlaisen top 10-listauksen. Postauksen kuvat eivät välttämättä liity tarinoihin, muihin surffaustarinoihin kylläkin.

In my previous post I explained the idea of couchsurfing to those of you, who might be unfamiliar with the concept. I also promised to share some of my experiences with you. 

I was wondering if this post should be about the best, the worst, the weirdest or the funniest experiences - we have been doing this since 2010, surfing more than 40 times and hosting over 60 times so there are quite a few options. I decided to take some examples of all - the good, the bad and the ugly instead of doing some sort of Top 10 list. The pictures are not necessarily related to these particular stories.




In Swiss Alps in December 2011 with our host Nick


Heti alkuun disclaimerina: meille ei ole koskaan sattunut mitään todella ikävää kauhutarinaa surffailun merkeissä. Yleisin kysymys, mitä ihmiset ihmettelevät kuullessaan koko konseptista on "eikö se ole vaarallista?! Päästät jonkun tuntemattoman sun kotiin, sehän saattaa varastaa kaiken tai vaikka murhata sinut! Ja vielä hullumpaa mennä jonkun tuntemattoman luo nukkumaan!" Vaikka suurin osa ihmisistä ei itse asiassa ole sarjamurhaajia eikä edes ryöstäjiä, toki täytyy olla jossain määrin varovainen. Tätä vartenhan sivustolla on referenssisysteemi ja me esimerkiksi emme mielellämme valitse surffaajia emmekä isäntiä, joilla ei ole yhtään referenssejä.

First the disclaimer: nothing really bad has ever happened to us while surfing or hosting - no horror stories here. The most common question people ask when hearing about CS is "but isn't it dangerous? You are letting some random stranger in your house, they might rob you or even kill you! And it's even crazier to go and sleep at some random stranger's place!" Although (shocking news!) most people are actually not serial killers or even robbers, it is of course wise to be careful. This is what the reference system is for and for example we prefer not to choose hosts or surfers who have no references as you need to keep safe. 

Surffailujoulu Melbournessa, Australiassa joulukuu 2014

Olemme viettäneet joulua monissa merkeissä, mutta ehkä yksi parhaista tavoista viettää joulua oli keskellä CS-porukkaa Melbournessa. Alunperin srilankalainen Carl halusi järjestää hauskan joulun isohkolle surffailijajengille, joista monet olivat nuoria ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa viettämässä joulua. No, me veteraanitkin mahduimme vielä joukkoon. Meitä oli muistaakseni kaikkiaan 14 henkeä, meidän lisäksemme oli surffailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta sekä Puolasta. Kaikki laittoivat jotain jouluruokaa omasta maastaan ja syötiin itsemme oikein perinteiseen jouluähkyyn (mitä ilmeisesti jouluähky on perinne, jonka lähes kaikki joulua viettävät maat jakavat). Vaikka jouduimmekin nukkumaan patjoilla keittiön lattialla, ei se haitannut kun tiesimme tilanteen etukäteen ja se oli hauska tapa viettää joulua hyvässä seurassa.


CS Christmas in Melbourne, Australia December 2014

We have had all sorts of different ways of celebrating Christmas, but maybe one of the best ways was in the middle of a CS group in Melbourne. Our host Carl, originally from Sri Lanka, wanted to organize a fun Christmas for a large-ish group of surfers, most of whom were young and it was their first Christmas away from home. Luckily there was space for a couple of old-timers like us as well. As far as I remember it was about 14 of us, apart from us there were surfers from Germany, Holland, Poland and Estonia. Everyone cooked some traditional Christmas food from their country and we did the over-eat-yourself-into-a-coma tradition which seems to be shared by most countries. Even though we had to sleep on a mattress on the kitchen floor it was no problem, as we knew it beforehand and it was a fun way to spend Xmas in good company. 

International Christmas Dinner



Suihkua vailla keskellä Siperiaa, syyskuu 2010

Saimme ensimmäiset surffailukokemuksemme Venäjältä ja sieltä niitä tarinoita kyllä riittääkin. Olimme syksyllä 2010 Trans-Mongolian junamatkalla, joka oli itsessään jo mahtava kokemus. Pysähdyimme matkan varrella moneen otteeseen ja useimmissa paikoissa yövyimme jonkun sohvalla. Yekaterinburgin ja Irkutskin välillä matkaa olisi ollut ihan hirvittävän paljon, joten halusimme tehdä varikkopysähdyksen jossain - lähinnä vain päästäksemme junasta pois ainakin yhdeksi yöksi ja käymään suihkussa. Löysimme sitten sohvan Omskista keskeltä ei-mitään Siperiaa, jossa meitä hostasi alunperin Kazakstanista kotoisin oleva Alen. Hän oli oikein suloinen nuori poika, joka asui vielä äitinsä kanssa (äiti oli tosin silloin jossain muualla). Valitettavasti hänen profiilistaan ei käynyt ilmi, että he elivät sangen alkeellisissa olosuhteissa eikä talossa ollut esimerkiksi juoksevaa vettä. Muistakaahan, että yksi syy pysähtymiseen oli, että pääsisimme käymään suihkussa. Pihalla oli kyllä ulkovessa ja venäläinen versio saunasta banya, mutta kävi ilmi että banyan ovi oli lukossa ja se poissaoleva äiti oli ottanut avaimen mukaansa meille tuntemattomasta syystä. Ei sitten käydä suihkussa. Alen oli kyllä sympaattinen tapaus - hän ei ollut koskaan käynyt edes Moskovassa, ulkomaista puhumattakaan ja tarjosi majoitusta matkalaisille harjoitellakseen englantia. Siinä mielessä emme katuneet Omskissa pysähtymistä, vaikka en kaupunkia kenellekään suosittelisi nähtävyyksien tai yleisen ilmapiirin takia.

Showerless in Siberia, September 2010

We got our first surfing experiences in Russia and there would be plenty of stories to tell from there. Autumn 2010 we were doing the Trans-Mongolian train journey, which in itself was an amazing experience. We did several stops along the way and in most places did CS. The journey between Yekaterinburg and Irkutsk would have been excruciatingly long so we decided to break the journey somewhere just to have a pit stop, namely just to get out of the train and take a shower for a change. We found a couch in Omsk in the middle of nowhere Siberia, where we were hosted by Alen who was originally from Kazakhstan. He was a really sweet young man living with his mother (who was away at the time). Unfortunately it was not mentioned in his profile that they lived in rather simple circumstances without such mod cons as running water. Remember our main reason for stopping was to take a shower? There was an outhouse for a toilet on the yard as well as the Russian version of sauna, banya. However the banya was locked and apparently the now-absent mother had taken the key with her for whatever reason. So no washing-up possibilities for us, thank you very much. Despite everything, Alen was a really nice character who had never even been to Moscow, let alone abroad, and he was hosting travellers to practise his English. That's why we didn't regret stopping in Omsk, although I would not recommend the town to anyone for its sights or general atmosphere. 

Not related to the story above! CS gathering in Tarifa, Spain back in 2010


Kaaoksen keskellä Christchurchissa, helmikuu 2015

Kuten mainitsin, olimme viettäneet edellisen joulun isossa CS-porukassa ja vaikka pienehkössä asunnossa vähän ahdasta tulikin, se oli silti hyvä kokemus. Tärkeää siinä oli, että tiesimme etukäteen olevamme ison porukan keskellä ja sovimme, että se meille sopii. Toisin kävi Christchurchissa Uudessa-Seelannissa pari kuukautta myöhemmin. Totta puhuen se oli vähän oma vika, kun meillä ei ollut paljon aikaa netissä ja hätäilimme vähän pyynnön lähetyksen kanssa. Peter (reilu viisikymppinen rekkakuski) tuli sovitusti hakemaan meitä bussilta ja yllätyimme jo siinä vaiheessa, kun mukaan hyppäsi samasta bussista myös kaksi saksalaista reppureissaajaa. He näyttivät yhtä lailla hämmentyneiltä meidän mukaantulostamme. Matkalla Peter mainitsi, että kotona oli hänen muistaakseen noin 17 muuta surffaajaa. Nauroin, sillä toivoin sen olevan vitsi. Se ei ollut vitsi. Saavuimme hänen kohtalaisen pieneen taloonsa ja olohuone-keittiö oli ihan tupaten täynnä ihmisiä ja heidän kamojaan. Ihmisiä istui sohvalla, lattialla, kaikilla tuoleilla ja omien reppujensa päällä. Tilanteen pelastus oli se, että jostain syystä (ehkä koska olemme pariskunta, ehkä koska olimme keskimäärin varmaan 10 vuotta muita surffaajia vanhempia, ehkä meillä vain kävi mäihä) Peter antoi meille ainoan "vierashuoneensa" - tämä oli komeron kokoinen huone, jossa oli yhden hengen sänky, mutta luojan kiitos meillä oli ovi jonka saattoi sulkea eivätkä rinkkamme sekoittuneet muiden ihmisten rinkkoihin. Tilanne oli silti melko kestämätön, etenkin kun talossa oli tasan yksi kylpyhuone ja siellä joutui jonottamaan kuin yökerhossa konsanaan. Peter tuntui pitävän tilannetta hyvänä vitsinä ja jaksoi sanoa "tervetuloa kaaoksen keskelle!" monta kertaa. En oikein ymmärrä, mitä iloa tästä hänelle oli, mutta se ei ihan vastaa meidän käsitystämme sohvasurffauksen ideasta.

Welcome to Chaos in Christchurch, February 2015

As mentioned before, we had spent a Christmas in a large group of CS's and even though the small house got a bit crowded, it was overall a nice experience. The important part was that we knew beforehand there will be a lot of people and agreed to that. A couple of months later in Christchurch, New Zealand we had quite a different experience. To be fair, it was partly our own fault as we didn't have much time to spend on the Internet and we sent out the request with some haste. Our host Peter, a fifty-something truck driver, came to pick us up from the bus stop as agreed and we were already surprised to see two German backpackers getting into the car from the same bus. They appeared equally surprised of our presence. On the way to his house Peter mentioned, that there are around 17 other surfers in the house, if he's not mistaken. I laughed, hoping it was a joke. It was not a joke. We arrived at his relatively small house to find the living room/kitchen absolutely packed with people and their luggage. People sitting on the sofa, all the chairs, the floor, on their own backpacks... the only saving grace was that for whatever reason (maybe because we are a couple, maybe because we were on average about ten years older than the other surfers or maybe we just got lucky) Peter gave us his only "guest room" - it was size of a wardrobe with a single bed, but thank God we had a door we could close and our backpacks didn't get mixed up with those of the others. Even then the situation was pretty terrible, especially as there was only one bathroom in the house and you always had to literally queue to pee like in a night club or some similar establishment. Peter seemed to consider this all a great joke and he kept saying "welcome to chaos!" over and over again. I don't quite see what he got out of all this, but it's not really our idea of CS.

CS party in Moscow, Russia 2010


Boheemeja roskisdyykkareita ja laivaliftaajia

Gibraltarin kupeessa asuessamme lähes kaikki surffaajamme halusivat tietenkin käydä Gibraltarilla. Tutustuimme myös toiseen matkailijoiden alijoukkoon - laivaliftaajiin. En tiennyt moisen idean olemassaolosta mitään, ennen kuin kohtasimme näitä liftaajia. Meillä oli syysaikaan monenmonta surffaajaa, joiden tarkoitus oli päästä johonkin laivaan tai veneeseen työtä vastaan matkalle Karibialle tai Etelä-Amerikkaan. Oli turkkilais-uusiseelantilainen elämäntapaliftaajapariskunta, jotka olisivat jääneet sohvallemme siihen asti, että löysivät laivan - paitsi, että pyysimme heitä lähtemään sovitun parin päivän jälkeen. Kaverimme sohvalla he sitten nukkuivatkin kolmisen viikkoa, ennen kuin tärppäsi. Mukavia ihmisiähän hekin olivat, mutta meidän mielestämme surffaamisen ja loisimisen välillä on vissi ero. Oli suomalainen Tomi, joka eli filosofiansa mukaisesti ilman rahaa liftaten, sohvasurffaten ja roskiksia dyykaten. Oli pari belgialaista hippipoikaa, jotka pysäytettiin joka kerta Espanjan ja Gibraltarin rajalla, koska rajavartioiden mukaan he "näyttivät rikollisilta". Vaikka me emme ihan näin boheemisti osaisikaan elää, on silmiä avaava kokemus tavata tällaisiakin ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia. Ihailen heidän rohkeuttaan elää omalla tavallaan yhteiskunnan normeista piittaamatta ja muistelen lämmöllä näitä kohtaamisia.

Bohemian Dumpster-Divers and Boat Hitch-Hikers

Since we were living close to Gibraltar, naturally pretty much all of our surfers wanted to visit Gibraltar. We also got to know of a sub-group of travellers - boat hitch-hikers. I had no idea it was a thing before meeting them. In autumn time we had many surfers with the intention of getting a free ride on one of the boats travelling to the Caribbean or South America through working as crew members. There was a Turkish - New Zealander couple of dedicated hitch-hikers, who would have stayed on our couch until finding a boat - except that we asked them to leave after the two days we had agreed upon. After that they ended up on a couch of a friend of ours and stayed there for three weeks until they got lucky with a boat. Nice people and all, but in our opinion there is a great difference between CS and being a leech. There was a Finnish guy called Tomi who lived according to his own philosophy without any money whatsoever - hitch-hiking, couchsurfing and dumpster-diving. There were a couple of Belgian hippie guys who were stopped every time when crossing the border between Spain and Gibraltar, as according to the border guards they "looked like criminals". Even if we couldn't really live quite this bohemian way, it is an eye-opening experience to meet these people and share thoughts and experiences with them. I admire their bravery to live life in their own way without regard to the norms of the society and I remember these encounters with warmth. 

Picnic on the beach in Wellington, New Zealand with our hosts January 2015



Ilman sohvaa Lontoossa toukokuu 2014

Joskus voi käydä niinkin ikävästi, että sovittu sohva perutaan viime hetkellä. Niin meille on käynyt vain kerran, se tapahtui Lontoossa pari vuotta sitten. Olen siitä kertonut suomeksi täällä.

Left without a couch in London May 2014

One of the worst things that can happen with CS is when the host cancels last minute and you are left without a place to sleep. This has only really happened to us once, a couple of years ago in London. Our hosts cancelled the night before due to illness so we arrived in London on a Friday evening without a place to stay. We sent a few emergency requests but ended up booking two beds in a small dorm in a hostel (just how expensive is London!) for one night. In the end we wouldn't have even needed to do that, as Tristan kindly offered his couch and we spent a few merry nights in his busy and lively flat, having a BBQ party that also involved beer pong. Things worked out all right in the end and it turned out to be one of the funniest CS experiences.

Beer Pong!



Näitä kokemuksia on kertynyt vuosien varrella sen verran monta, että taidan tehdä jossain vaiheessa toisen postauksen aiheesta - muuten tästä tulisi jo ihan romaanin veroinen sepustus. Onko siellä lukijoilla kokemuksia surffailusta tai hostaamisesta? Jakakaa ihmeessä kommenttiosastossa mielipiteitä ja kokemuksia!

Along the years we have had so many different experiences that I think I will re-visit the topic in another post - otherwise this would become a novel in itself. Do any of the readers have any CS experiences? Please do share your thoughts and memories in the comments!


Saturday, June 18, 2016

Sohvasurffausta - Couchsurfing

Useimmat ihmiset näkyvät nykyään tietävän sohvasurffailusta, mutta mikäli se on jollekin lukijalle kokonaan uusi konsepti, selitän lyhyesti jutun idean: couchsurfing on siis matkailijoiden yhteisö, jossa ihmiset voivat tarjota majoitusta kotonaan ilmaiseksi matkailijoille ja myös itse reissatessaan majoittua muiden sohvilla. Jotkut vain surffaavat eivätkä tarjoa majoitusta tai toisinpäin, mutta ideaan kuuluu tietty vastavuoroisuus. Me olemme olleet mukana touhussa vuodesta 2010 asti - hostattiin (pahoittelut könköstä anglismista, mutta "isännöinti" ei oikein vastaa ajatusta ja "majoituksen tarjoaminen" on turhan pitkä ja kömpelö ilmaisu jatkuvaan käyttöön) paljon etenkin Espanjassa asuessamme ja useimmilla reissuilla on myös surffailtu. Nyt Maltalla meillä on pieni asunto, jossa on erittäin vähän yksityisyyttä, joten hostaamme hyvin valikoivasti ja suht harvoin.

Kuvat sohvasurffailu-"uramme" varrelta.

Most people nowadays seem to know about couchsurfing, but in case it is entirely unfamiliar a concept to some readers, here is the idea in a nut shell: couchsurfing is a community for travellers where people offer can accommodation for travellers in their houses free of charge and when travelling, they can sleep on others' couches. There are some people who only surf and don't host and vice versa but the part of the idea is that hospitality goes both ways. We have been part of CS since 2010, hosting a lot especially in our house in Spain and also surfing on most of our trips. Now in Malta we have a small flat with very little privacy, so we are hosting rarely and rather selectively.

The pics are about our CS experiences here and there. 




On our rooftop terrace with our very first guests, two Japanese girls in May 2010



Sekä surffaaminen että hostaaminen voi olla parhaimmillaan todella antoisaa - reissatessa paikallisilta hosteilta saa paljon sisäpiirin tietoa ja sitä kohtaa ihmisiä ihan eri lailla kuin hostelleissa. Monta hauskaa kokemusta reissujen varsilta olisi jäänyt kokematta ilman sohvasurffausta ja joistain maista (esimerkiksi Venäjästä) olisi jäänyt ihan erilainen mielikuva, jos olisi ollut hotellien tai hostellien varassa. Silloin kun on aloillaan ja viettää sitä niin sanottua arkielämää, reissaajien hostaaminen on todella hyvää vaihtelua - muiden reissutarinoita kuunnellessa ja matkaideoita vaihtaessa tuntuu, kuin olisi itsekin reissun päällä.

Both surfing and hosting can be really rewarding - while travelling, you get much more inside information from the local hosts than from guide books and you have completely different encounters with people than in hostels. Many funny or strange experiences along the way would have never happened if we didn't do couchsurfing and we would have gotten a totally different idea of some countries (for example Russia) if we have only been staying in hostels or hotels. Then again, when you are staying put and living the so-called normal life, it is a really great escape from the routine to host travellers - listening to other people's travel stories and exchanging travel ideas makes you feel like you are travelling yourself.

With our hosts in Berlin November 2013


En halua kuulostaa elitistiltä, mutta valitettavasti viime vuosina olemme todenneet, että sohvasurffauksesta on tullut vähän liian "iso" juttu ja mukaan on tullut paljon porukkaa, jotka eivät jaa homman perusideaa. Jotkut syyttävät tästä nettisivun kaupallistumista, jotkut sanovat sen vain tulleen liian suosituksi. En tiedä, mikä on syy, mutta nykyään tulee ihan loputtomasti mitä surkeimpia sohvapyyntöjä tyypeiltä, jotka eivät tiedä mistä on kyse. Vaikka sivustolla tarjotaan majoitusta ilmaiseksi, ei rahan säästäminen ole se pääasia - ei sen ainakaan pitäisi olla. Kyse on ihmisistä, kohtaamisista, oman tilan ja ajan jakamisesta, molemminpuolisesta kunnioituksesta ja kanssaihmisten auttamisesta. Ei toisen kotiin voi marssia kuin ilmaiseen hostelliin.


I don't want to sound like an elitist, but unfortunately in the past few years we have come to the conclusion that couchsurfing has gotten a bit too big and a lot of new people don't share the basic idea of the whole thing. Some people say it's because the website became commercial, other say it just became too popular. I don't know exactly what the reason is, but nowadays you get endless amounts of really crappy couch requests from people who have no idea what CS is about. Even though people are offering accommodation free of charge, it shouldn't be just about saving the money you would otherwise have to spend on a hostel. It's about people, encounters, sharing your own space and time, mutual respect and helping others. You cannot just barge into someone's home like it's a free hostel.

You can make all sorts of friends through CS! Irkutsk, September 2010



Miten sitten lähetetään "hyvä" sohvapyyntö? Tästä on tietenkin monta mielipidettä eivätkä kaikki ole niin valikoivia kuin me, mutta tässä on muutamia meidän periaatteistamme sekä pyyntöjä lähettäessämme, että valitessamme hostaammeko jotain pyynnön lähettänyttä

So how do you send a "good" couch request? Obviously there are as many opinions on this as there are people and not everybody is as selective as we are, but these are some of our principles both when sending requests and when choosing whether or not to host somebody.   

We stayed with Derren and lots of other surfers in Alice Springs, Australia in October 2014

1. Kiinnitä huomiota hostin profiiliin ja valitse tyyppi, jonka kanssa on jotain yhteistä tai jotain kosketuspintaa - oli kyse sitten musiikkimausta, filosofiasta, lempparimatkakohteesta tai ihan mistä vaan,  joka saa sinut ajattelemaan tämän hostin olevan hyvä tyyppi. Ideana on, että haluat tavata tämän ihmisen - ilmainen majoitus on vain bonus.

1. Pay attention to the profile of the host and choose a person who you have something in common with or something that you are particularly interested in - be it the same taste in music, philosophy, favourite travel destination or anything else that makes you interested in meeting them. The main idea is to meet that person - the free accommodation is just a bonus. 

2. Tarkista, onko hostilla jotain tiettyjä sääntöjä tai ohjeita profiilissaan ja sopivatko nämä säännöt sinun persoonaasi ja suunnitelmiisi. Me esimerkiksi sanomme profiilissamme, ettemme ole yöelämätyyppejä ja jos joku suunnittelee menevänsä ulos ja tulevansa kotiin joskus aamuyöstä, meidän sohvamme ei ole se paras vaihtoehto. Hostilla on oikeus laatia säännöt omassa kodissaan ja niitä pitää kunnioittaa.

2. Check if the host has some particular rules or instructions on their profile and see if they fit your personality and plans. For instance we mention in our profile that we are not really into the night life, so if somebody wants to go out clubbing and come home in the wee hours, our couch is probably not the best option. The host has the right to set the rules in their own home and you need to be respectful of that. 

Party with our hosts in Moscow, September 2010


3. Sivustolla on referenssisysteemi, jossa ihmiset jättävät toisilleen "arvosteluja" (kutsun niitä tästä lähin referensseiksi, joka on taas kerran kamala anglismi mutta en osaa sitä suomeksi kutsua - eihän se varsinaisesti arvostelu ole). On hyvien tapojen mukaista antaa referenssi kaikille, joiden luona on yöpynyt tai jota on hostannut ja yleensä odottaisin surffaajan kirjoittavan ensin. Tämä systeemi toimii ainakin siinä mielessä, että jos jollakulla on kymmenittäin tai jopa sadoittain referenssejä, voi tyyppiin luottaa ainakin sen verran, ettei hän varmaankaan murhaa surffaajiaan tai hostaajiaan. Huonona puolena on se, että joskus ihmiset ovat liian kohteliaita eivätkä halua kirjoittaa todellista kokemustaan peläten saavansa takaisin myös ikävän referenssin. Kannattaa lukea huolella läpi näitä arvosteluja - joskus voi lukea rivien välistä, ettei kokemus ehkä ollut ihan täydellinen.

3. There is a reference system on the site where both hosts and surfers leave references to each other. It is good manners to leave a reference to everybody you have stayed with or hosted and I usually expect the surfer to write it first. The system works at least in that sense, that if somebody already has dozens or even hundreds of references, they are apparently not murdering their surfers or hosts. The downside is that sometimes people are a bit too polite or don't want to leave a negative reference for the fear of getting one back. It is a good idea to read the references through with care - sometimes you can read between the lines that there might have been some problems. 

4. Referensseistä puheenollen, niitä olisi toki hyvä olla jo ennen sen ensimmäisen pyynnön lähettämistä. Toki on ihmisiä, jotka hyväksyvät myös pyyntöjä noviiseilta. Se kuitenkin nostaa luotettavuutta huomattavasti, jos on edes muutama myönteinen referenssi. Jos on joitain tuttuja, jotka ovat kokeneempia surffaajia, voi pyytää heitä kirjoittamaan referenssi, tai jos paikkakunnallasi järjestetään joitain CS-tapaamisia, niissäkin voi tutustua kanssasurffaajiin jotka voivat todistaa sinun olevan hyvä tyyppi. On myös helpompaa aloittaa tarjoamalla majoitusta, sillä majoitusta hakevat ovat usein paljon vähemmän valikoivia kuin sitä tarjoavat.

4. Speaking of references, it would be good to have at least some already before sending out your first request. Of course there are people who also accept first-timers' requests and everybody has to start somewhere. However it raises your credibility and trust-worthiness considerably if you have at least one or two positive references. If you know some people who have been doing CS longer than you, you can ask them to leave you a reference or if where you live there are some CS meetings organized, you can get to know people who can vouch for you on the site. It can also be easier to start by hosting, as surfers are often much less selective than hosts. 

Our hosts' gorgeous apartment in Rabat, Morocco April 2011


Kuten sanottua, CS voi olla todella antoisa, mielenkiintoinen ja hauska tapa matkustaa ja auttaa muita matkailijoita. Seuraavassa päivityksessäni kerron muutamia esimerkkejä matkan varrella sattuneista kokemuksista!

As I said before, CS can be really rewarding, interesting and fun way to travel as well as help other travellers. In the next post I will share with you some experiences along the way!

Friday, June 10, 2016

Ulkosuomalaisuuden parhaita puolia

This post is in Finnish only, as I doubt it would be particularly interesting to my non-Finnish readers - the topic is "Best things about being an ex-pat Finn". After this we will go back to the familiar bi-lingual format though :)

Osallistun London and Beyond-blogin Lenan aloittamaan blogihaasteeseen ulkosuomalaisuuden parhaista puolista muiden bloggaajien innostamana.
Normaalista kaavastani poiketen kirjoitan tämän nyt vain suomeksi, kun kerran puhutaan ulkosuomalaisuudesta eikä aihe oletettavasti avautuisi epäsuomalaisille lukijoille.

Sanomattakin on selvää (mutta sanon sen silti), että kirjoitukseni käsittelee vain omaa tilannettani omista lähtökohdistani, eivätkä kirjoittamani asiat tietenkään päde kaikkiin ulkosuomalaisiin. Kuvituksena käytän vanhoja ja vähän uudempia kuvia ulkosuomalaisen elämäni varrelta.


Olihan Espanjassa asumisessa puolensa... kesää 2010


Vapaus

Toki ulkomailla asuva suomalainenkin voi olla hyvinkin aloilleen asettunut, mutta minä pyrin sitä välttämään ja koen, että se antaa minulle paljon vapautta. Periaatteessa voisin milloin tahansa taas pakata laukut ja muuttaa jonnekin muualle, kun ei ole mitään siteitä asuinmaahan - ei esimerkiksi asuntolainaa eikä perhesiteitä. Tällä hetkellä Maltalla meillä on kyllä määräaikaiset työsopimukset (vaimolla kahden vuoden sopimus eli vielä vuosi jäljellä), joka sitoo meitä vähän haluttua ja totuttua enemmän ja se aluksi vähän ahdisti. Aika menee kuitenkin niin nopeasti ja tarvitsemme jonkin verran aikaa kerätä pesämunaa seuraavaa reissua ja mahdollista muutoa varten, joten olemme hyväksyneet tämän "pakon" pysyä aloillamme kokonaiset kaksi vuotta. Nautin siitä tunteesta, että voimme liikkua vapaasti maasta toiseen tai toki sekin on vaihtoehto, että pysymme aloillamme - Espanjassahan asuimme peräti kuusi vuotta, toki välillä tehden parin kuukauden irtiottoja. Koko maailma on avoin.

Sekin on tavallaan vapautta, että sitä on vähän ulkopuolinen kaikkialla. Suomen asioita voi katsoa tietyn etäisyyden päästä ja etenkin jos on jotain ikävää tai vastenmielistä meneillään, siinä ei tarvitse rypeä. Toisaalta asuinmaan (mikä se sitten sillä hetkellä onkaan) asiatkaan eivät kosketa niin syvästi, kun sieltähän voi aina lähteä pois. Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse välttämättä yrittää sopia yhteiskunnan asettamiin normeihin. Esimerkki: vaikka Malta on viime vuosina edistynyt valtavasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen säätämällä hyvin edistyksellisiä lakeja, ei kansan vanhoilliset ja syvästi katoliset asenteet ole muuttuneet samassa tahdissa. Paikallisille vinoviettisille tämä voi olla hyvin vaikeaa, mutta minulle ulkopuolisena ihmisenä täällä asuminen ei ole tuottanut kerrassaan mitään hankaluuksia.

Usein muuttamalla myös välttää materialoukun - sen, että pitää aina vaan ostaa lisää ja lisää kamaa täyttämään kaikki nurkat ja sopet. Yritämme elää suht yksinkertaisesti, niin että kaikki tarpeellinen mahtuu rinkkaan sitten kun lähtö taas tulee. Ihanaa, kun ei tarvitse omistaa huonekaluja tai astioita, autosta tai asunnosta puhumattakaan.

Ha'Penny Bridge Dublinissa, vuosi lienee 2006 (vuodenajalla ei ole paljon väliä)

Ilmasto

Kotiseuduillani Lapissa satoi juuri lunta. Kesäkuussa. Tämä riittänee selitykseksi, miksi asun mieluummin Välimeren rannalla. Muistan suhteemme alkuaikoina, kun asuimme vielä Suomessa enkä ollut koskaan asunut missään muualla, sanoneeni vaimolle "En koskaan haluaisi asua maassa, jossa ei ole kunnon talvea". Hän nauroi, että suostut kuitenkin asumaan maassa, jossa ei ole kunnon kesää. Silloin mielestäni Suomen kesä oli ihan kunnollinen, mutta nyt mieleni on muuttunut. "Kunnon kesä" tarkoittaa mielestäni vähintään kahden kuukauden jaksoa, jolloin sateen mahdollisuus on minimaallinen, aurinko paistaa melkein varmasti joka päivä ja lämpötila pysyttelee reilusti 23 C yläpuolella ainakin lähes koko ajan. Irlannissa (jossa ei ole kunnon kesää eikä kunnon talvea) asumisen jälkeen totesimme, että aurinko ja lämpö ovat meille palkkatasoa tärkeämpi asia, joten suuntasimme Espanjaan. Sieltä lähtiessäkin ilmasto oli tärkeimpiä tekijöitä emmekä oikein keksineet Euroopasta muuta paikkaa, jossa olisi sekä paljon aurinkoa ja lämpöä, että töitä, joten Maltalle päädyimme.
Päivä rannalla Irlannissa... luultavasti vuotta 2007

Totta puhuen Maltan ilmasto ei ehkä ole niitä miellyttävimpiä - sanotaan, että talvet ovat niin kylmiä, ettei malta odottaa kesää, ja kesät ovat niin kuumia, ettei malta odottaa talvea. Eiväthän talvet tietenkään ole Suomeen verrattuna kylmiä, asunnoissa vaan on sisällä kovin kylmä riittävän lämmityksen ja tiivisteiden puuttessa. Minusta liian kuuma on kuitenkin aina parempi kuin kylmä, ja onhan siinä välissä ne miellyttävät kevät ja syksy, jolloin lämpötila pysyy 20 C tienoilla eikä kaipaa lämmitystä sen kummemmin kuin ilmastointiakaan.

Maltan marraskuuta 2015

Päivä rannalla Espanjassa, kesä 2013


Työmahdollisuudet

Suurin osa Maltalla asuvista ulkomaalaisista, joita kohtaan, ovat kotoisin Itä-Euroopasta ja tuntuvat monesti hämmästyvän kovasti, miksi suomalainen muuttaisi tänne. "Suomessahan on kaikilla paljon rahaa!" Noh, enhän tänne toki rahan perässä muuttanutkaan eikä sekään ole ihan itsestäänselvää, että Suomessa kaikilla olisi paljon rahaa. Itse asiassa kavereita kuunnellessa tuntuu, että Suomessa olisi niin paljon hankalampaa saada töitä - itsehän en ole ollut Suomessa päivääkään töissä lukuunottamatta kesätöitä ja opiskeluaikojen osa-aikatöitä, joten käsitykseni perustuu lähinnä kavereiden kokemuksiin: pätkätöitä, sesonkitöitä, nollasopimuksia ja pitkiä työttömyyskausia. Jos vakituisen työpaikan saa, sitä pitää sitten vaalia ja olla kiitollinen.

Minähän taas olen tottunut siihen, että muutan jonnekin, lähetän muutaman hakemuksen, totta kai ainakin muutamaan paikkaan kutsutaan haastatteluun ja toki ainakin paria työpaikkaa tarjotaan, joista sitten valitsen yhden ja alan töihin - sillä selvä. Tämä ei tosin käsittääkseni johdu siitä, että olisin ihan ylivertainen supertyönhakija, vaan yksinkertaisesti työvoimapulasta. Olisi varmaan kauhea järkytys muuttaa takaisin Suomeen, kuin töitä ei voisikaan odottaa saavansa parin viikon sisällä.

Marraskuuta lapsuuden maisemissa Lapissa 2015. Oli muuten kylmä.


Kokemukset

Hankala keksiäkään pahempaa klisettä kuin "matkailu avartaa", mutta se nyt vaan sattuu olemaan totta. Jo se, että puolisoni on ulkomaalainen, auttoi minua vielä Suomessa asuessanikin huomaamaan, että on monta tapaa tehdä asiat, eikä vain sitä yhtä ainoaa tapaa jota kaikki ympärillä asuvat noudattavat. Muissa maissa asuessa ja vielä erilaisemmissa maissa matkustellessa tämä pieni havainto moninkertaistuu. Kyse voi olla ihan pienimmistä arkipäiväisistä asioista (kuten vaikkapa miten tomaatti kuuluu leikata, jos sen aikoo syödä leivän kanssa - minusta oli aluksi ihan outoa, ettei vaimo leikannut sitä viipaleiksi niin että sen voi laittaa leivän päälle, vaan leikkasi sen lohkoiksi eikä kokenut tarvetta asettaa sitä leivän päälle) tai isommasta asennemuutoksesta.  Sitä näkee, miten eri tavalla ihmiset ajattelevat ja toimivat eri tilanteissa, miten erilaiset kulttuurinormit pätevät ihan Euroopan sisälläkin ja miten kuitenkin se arkielämä on arkea kaikkialla.

No, oli Irlannissakin puolensa. Syksyä 2008 juuri ennen poismuuttoa

Tätä minä kutsun kesäksi! Malta heinäkuu 2015
Kaikessa yksinkertaisuudessaan monessa eri paikassa asuminen ja monen eri kulttuurin kokeminen rikastuttaa elämää monessa mielessä. Sitä osaa arvostaa eri maiden hyviä puolia, samoin kuin sietää niitä huonoja puolia, kun on paljon vertailupintaa. Muutos ei enää pelota niin paljon, kun siihen on tottunut. Joustavuus on vahvuutta.

Patikointia Andalucian maisemissa keväällä 2011