Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Monday, June 26, 2017

Ensitunnelmia Islannista - First Impressions from Iceland

Lentomme Islantiin Budapestista sujui ongelmitta. Lähestyessämme maata onnistuimme näkemään jo lentokoneen ikkunasta pienen vilahduksen jäätiköstä (jonka oletin olevan Vatnajökull, vaikka voi kyseessä toki olla jokin maan monista muita jäätiköistäkin), vaikka taivas olikin enimmäkseen matalalla roikkuvien pilvien peitossa. Keflavikin pieni lentokenttä oli helposti navigoitavissa. Laukkujamme odotellessamme päätimme vilkaista tax free-myymälää, jota innokkaasti mainostettiin kaikkien paikallisten matkaajien ensimmäisenä kohteena takaisin Islantiin palatessa. Gina kävi tutustumassa alkoholitarjontaan ja totesi, että samalla rahalla, jolla ostimme Unkarista kaksi pulloa tiukkaa viinaa, saisi tax free-myymälästä 6-packin sangen halvannäköistä olutta. Pidetään Islannin-lomaa sitten vaikka nenänvalkaisukautena, tulihan sitä Unkarissa nautittua sekä olutta että viiniä aika runsaasti. Saatuamme matkalaukut löysimme helposti meitä sovitusti vastassa olleen Hasson autonvuokraamohepun. Hän ajoi meidät toimistolle, jossa maksoimme vuokrakulut (eikä meiltä jostain syystä otettu takuusummaa ollenkaan luottokortilta, vaikka sitä vähän pelkäsimmekin) ja noin tunnin ajomatka Reykjavikiin saattoi alkaa.




Our flight from Budapest to Iceland was uneventful. When approaching the land we already managed to see a little glimpse of a glacier (which I assumed to be Vatnajokull but naturally it might be any of the other glaciers in Iceland) although the views were mainly obscured by the clouds hanging down low. The small airport of Keflavik was very easy to navigate. While waiting for our luggage we decided to check out the tax free shop, which was eagerly advertised as the first destination for all the Icelanders returning home from holidays. Gina had a quick look at the alcohol on offer and came to the conclusion that for the price of two bottles of neat alcohol in Hungary we would get a 6-pack of rather cheap-looking beer. Oh well, our time in Iceland might as well serve as a detox after quite a bit of drinking in Hungary. After getting our luggage we found the guy from the car rental company Hasso, who awaited us as agreed. He drove us to the office where we paid for the rental (curiously enough they did not charge us any of the feared security deposit - we were prepared there would be thousands of euros held from the credit card) and we started the one-hour drive to Reykjavik.

Maisemat Islannissa olivat heti alusta asti hämmästyttävät. Olimme toki jo Maltalla tottuneet karun puuttomaan maisemaan, mutta siellä luonto on auringon paahtamaa ja monilta osin täyteenrakennettua. Täällä siniset lupiinit värittivät muuten paljasta ja avointa maisemaa, joka vaihteli syvän sammalenvihreästä laavanmustaan. Kaukaisuudessa pilkottavaa vuorenhuippua peittivät raskaana roikkuvat pilvet. Sää vaihteli minuutista toiseen - oli aurinkoista, pilvistä, sateista ja taas aurinkoista.


The scenery of Iceland was awe-inspiring right from the start. Sure, in Malta we already got used to the barren treeless scenery, but whereas in Malta the whole landscape is baked by the sun and for the most part over-developed, in Iceland you see hardly anything man-made. The blue lupines coloured the otherwise barren landscape, which was in some places deep moss-green and in others black as the lava. The top of the far-away mountain was shrouded in the heavy low-hanging clouds. The weather seemed to change every minute - sunny, drizzle, cloudy, sunny again.




Emme heti edes tajunneet jo saapuneemme Reykjavikin kaupungin alueelle, koska se näytti edelleen pikkukylältä. Pienen harhareissun jälkeen löysimme kuitenkin tiemme hostellillemme, Sport Hostel Reykjavik. Nyt kävi ilmi, miksi tämä hostelli oli Reykjavikin mittapuulla edullinen - paikalla ei ollut minkäänmaailman henkilökuntaa. Toinen hostellin asukas päästi meidät sisään ja selitti ystävällisesti, että tiskillä pitäisi olla kirjekuori nimellämme varustettuna ja avain löytyy sisältä. No ei ollut. Meitä ennen saapuneella kiinalaispojalla oli sama tilanne ja hän oli jo soittanut hostellin omistajalle, jonka piti kuulemma saapua puolen tunnin kuluttua. Jouduimme odottelemaan reilun tunnin, ennen kuin hän lopulta saapui ja pääsimme huoneeseemme. Pikkuriikkinen, joskin hyvin siisti, huone jaetulla kylpyhuoneella maksoi 100€ per yö. Valitettavasti yöllä tuli lisää ihmisiä kirjautumaan sisään eikä paikalla tietenkään ollut ketään päästämässä heitä sisään. Tyttöraukat koputtelivat oveen ja ikkunoihin ja koska meidän huoneemme oli lähimpänä ulko-ovea, lankesi minun osakseni nousta klo 1:30 tienoilla päästämään heidän sisään. Englantia osaamattomat ranskalaistytöt eivät ymmärtäneet minunkin olevan asiakas, vaan luulivat minun kai olevan yörespa pienillä nokosilla takahuoneessa. Näin ollen he tulivat vielä uudelleen koputtelemaan pyytämään lisää pyyhkeitä. Väsyneet aivoni eivät suostuneet muistamaan niitä muutamaa osaamaani ranskankielen sanaa, joten tyydyin toistamaan muutamaan kertaan englanniksi, aina vain kovemmalla äänellä että en ole täällä töissä enkä tiedä missä pyyhkeet ovat. En tiedä menikö perille, mutta lopulta he luovuttivat ja päästivät minut takaisin nukkumaan. Naureskelin aamulla, että siellä ne varmaan väsäävät Tripadvisoriin valitusta, miten töykeä yörespa hostellissa oli... Muuten hostelli oli kyllä kaikin puolin siisti ja hyvä, mutta henkilökunnan puute on anteeksiantamatonta ja laittaa sekä tulevat asiakkaat että talossa jo yöpyvät asiakkaat todella ikävään tilanteeseen.

Siinä ensimmäisten tuntien tunnelmia, seuraavassa postauksessa kerron Reykjavikin kaupungista!




When arriving in Reykjavik, first we didn't even realize we already reached the city - it still looked like a small town. After a little detour we managed to find our hostel Sport Hostel Reykjavik and that's when we found out why it was relatively affordable by Reykjavik's standards - they have no staff whatsoever. Another guest staying at the hostel let us in and explained kindly that there should be an envelope with our name and key on the desk. Well, there wasn't. The Chinese guy who arrived shortly before us had the same problem and he had already called the owner, who was supposed to come within half an hour to sort things out. We ended up waiting well over an hour before he showed up and we could check in. The tiny, albeit clean room with shared bathroom cost 100EUR per night. Unfortunately in the night time more people came to check in and obviously there was nobody to let them in, so the poor girls were knocking on the door and all windows they could reach. As our room was the closest to the door, it seemed my responsibility to let them in at 1:30am. The French girls lacking any English knowledge apparently didn't understand that I was also a guest and comically enough seemed to assume I was the night receptionist having a snooze in the back room, so they came back to knock on my door asking for more towels. My tired brain was not able to put together the needed words in French so I kept repeating in English "I don't work here, I don't know where the towels are!" I don't know if they ever got it, but finally they gave up and I could go back to sleep. Quite possibly they went on to write a bad TripAdvisor review about how rude the night receptionist was... Otherwise the hostel was very neat and well-equipped, but the lack of staff is unacceptable and puts both the arriving and the already checked-in guests in an awkward position. 

So that was the first few hours in Iceland, in the next post the cool city of Reykjavik!



Sunday, June 25, 2017

Lähtölaskenta... Countdown...

Voi sanoa, että lähtömme ensimmäinen vaihe, eli Maltalta lähtö, on jo suoritettu menestyksekkäästi. Hankkiuduimme eroon isosta kasasta tavaroita joko antamalla hyväntekeväisyyteen, lahjoittamalla kavereille tai liian huonokuntoisten kamojen kyseessä ollen heittämällä kylmästi pois. Pakkasimme ne kamat, jotka halusimme jättää Maltalle, kaverin nurkkiin odottamaan todennäköistä paluutamme ensi vuoden puolella. Lopun omaisuutemme pakkasimme sangen vaikuttavankokoisiin matkalaukkuihin ja veimme mennessämme Unkariin.

You could say that we have already done the first part of our big departure - leaving Malta. We got rid of loads of stuff by donating some to charity, giving some to our friends and throwing away the rest that was unusable. We left some stuff with a friend to await our likely return next year and packed away the rest of our stuff into a couple of impressively sized suitcases that we took to Hungary.   


That is about everything we own at the moment...

In Hungary
 

Asunto tyhjennettiin ja saatiin luojan kiitos takuuvuokramme ongelmitta takaisin (asia, mitä ei voi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä, etenkään kieroista vuokraisännistään tunnetulla Maltalla). Viikonloppu täyttyi monista läksiäisistä monien eri ihmisten kanssa - se olisi ollut paljon haikeampaa, ellen olisi suhteellisen luottavainen sen suhteen, että palaamme vielä Maltalle.

The apartment was emptied and thank goodness we got our deposit back without any problems (something you absolutely cannot take for granted, especially in Malta with its notoriously wicked landlords). The weekend was filled with one leaving party after another with many different people - those parties would have been so much more bitter-sweet if I wasn't reasonably sure that we will return to Malta. 

Matka Unkariin ei alkanut kovin hyvin. Olemme käyttäneet monta kertaa Zarb Coaches-firmaa lentokenttäkuljetukseen, kun lento on ollut liian varhain tai liian myöhään bussilla kulkemista varten. Olemme aina valinneet jaetun shared transfer-palvelun erittäin edulliseen hintaan 4€ per henkilö ja kaikki on aina toiminut täysin moitteettomasti. Tällä kertaa saimme kuitenkin kokea, ettei keskikesällä kannata käyttää tätä palvelua lennolle, joka menee keskellä päivää... kuski tuli noutamaan meitä täsmälleen oikeaan aikaan ja olimme ensimmäiset matkustajat 18-paikkaisessa minibussissa. Valitettavasti seuraava reilu tunti vietettiin hakemalla muita matkustajia bussi täpötäyteen ainakin 9 eri hotellista. Monet hotellit sijaitsevat hankalasti yksisuuntaisten teiden varrella, josta seurasi paljon turhauttavaa edestakaisin ajelua keskipäivän ruuhkassa, jonka lisäksi vielä joitain katuja oli tietöiden takia suljettu ja kuski joutui etsimään kiertoteitä. Kaiken huipuksi tietenkin joitain matkustajia jouduttiin odottelemaan. Kaiken tämän seurauksena saavuimme lentokentälle niin myöhään, että juuri ja juuri ehdimme raahata hirvittävän painavat matkalaukkumme baggage dropiin, mennä läpi turvatarkastuksesta ja suoraan jonottamaan koneeseen menoa. Siinä jäi suunnittelemamme lounas syömättä, perinteiset lenttokenttäselfiet ottamatta ja Facebook-päivitykset tyyliin "hei hei Malta, oli kivaa" tekemättä.


In Hungary, eating pancakes and drinking beer...


However our journey to Hungary didn't start off well. We have used Zarb Coaches shared transfer services to the airport several times, when the flight was either too early or too late for public transport. The shared transfer is very reasonably priced at 4€ per person and we never had any problems with it. That is, until now... apparently it is not a great idea to choose this option in the middle of the busy summer season for a mid-day flight. The driver came to pick us up exactly at the right time and we were the first passengers in a 18-seater minibus. Unfortunately the next hour and a half was spent picking up more passengers from at least nine different hotels until the bus was completely full. Many of the hotels were located awkwardly along one-way streets, leading into lots of frustrating back-and-forth driving in the heavy mid-day traffic. Some roads were closed due to road works, so that the driver had to do detours trying to find a way to the hotel. On top of all this, we had to wait for some passengers. Due all these delays we finally got to the airport so late that we just about had time to drag our humongous suitcases to the baggage drop, get through security only to board immediately as we found our gate. We had to forget about having lunch at the airport as planned, no time for the usual airport selfies and Facebook posts such as "Bye Malta, heading off for new adventures... "

Loppu hyvin, kaikki hyvin - ehdimme kuitenkin ajoissa! Olemme nyt viettäneet kiireisen viikon Unkarissa hoidellen asioita, tehden viime hetken shoppailua ja pakkaillen. Huomenna seikkailu sitten alkaa tosissaan - Islanti, täältä tullaan!

However all is well that ends well - we did make it on time! We have now spent a busy week in Hungary running errands, doing some last minute shopping for the trip and packing. Tomorrow the real adventure will start - Iceland, here we come!

Beautiful summer evening in the in-laws' garden
 

Thursday, June 15, 2017

Lähtö on lähellä - It's Almost Here!

Joka kerta sama juttu. Ensin sitä reissua, sitä irtiottoa, sitä isoa muutosta odottaa kuin kuuta nousevaa ja se tuntuu ah, niin kaukaiselta. Ei malttaisi odottaa! Menisipä aika nopeammin! Ollaanko kohta perillä? Ja sitten, kun tuo odotettu hetki onkin yhtäkkiä ihan nurkan takana, sitä kauhistuu. Tämä tuli niin äkkiä! Apua, en ole valmis! Mitä kaikkea tässä pitää vielä tehdä, aika loppuu, ahdistaa... Nostan todellakin hattua niille, jotka hoitavat irtiottonsa lapsiperheenä. Meitä on kuitenkin vain kaksi aikuista ja ikuisen nomadielämän takia meillä on taatusti murto-osa materiaalisesta tavarasta ja aineettomista sitoumuksista, verrattuna keskivertoon länsimaiseen kolmikymppiseen pariskuntaan. Ja siitä huolimatta kamojen pakkaaminen, niistä eroon pääseminen ja ne kaikki päätökset (mitäs tälle villapaidalle tehdään? Mihin tämä laitetaan? Tarviiko tätä keittöhärveliä vielä tulevassa elämässä? Tuikkaanko tuleen koko roskan, niin pääsee siitäkin?!) tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömän raskaalta. Mitä kaikkea muuta pitää vielä muistaa tehdä, mitä pitää irtisanoa,





Every time it's the same story. First you are desperately waiting for the trip, for the big change, for leaving it all behind. It feels so far away, like the time will never come. I can't wait! I wish time went faster! Are we there yet? And then, when the much-awaited moment is finally just around the corner, you panic. Oh, it's so sudden! I am not ready! All the things I need to sort out, the time is running out, I am freaking out... I cannot imagine how much harder it must be for people with children. At least we are just two adults who, as a result of leading a rather nomadic existence for years, have only a fraction of material belongings as well as non-material commitments than your average 30-something Western couple. Even so, packing the stuff, getting rid of the stuff and making all those decisions (what to do with this sweater? Where am I going to put that thing? Are we really going to need this kitchen gadget in our future life? Shall I just set fire on the whole pile and be done with it?!) feels, at times, like an overwhelmingly Herculean task. What else do I need to do, any more contracts I have to terminate, what else do I need to cancel..?

Travel plan for Canada and US - work in progress

Artistically altered depictions of our packing efforts



Eipä sillä, onhan tämä tehty aiemminkin moneen kertaan ja kaikki aina järjestyy. Tällä kertaa meillä on kuitenkin vielä niin paljon vähemmän kamaa kuin Espanjasta lähtiessä (siellähän asuimme kuusi vuotta ja tavaraa kertyi luvattoman paljon!) ja olemme jo pakanneet suuren osan. Viikonloppuna pitää tehdä vielä viimeinen puserrus ja se oli sitten siinä - maanantaina tämä pieni saari jää jälkeemme ja me suuntaamme kohti suurta seikkailua!

We should really have a routine in doing this as we have done it numerous times and by now I realise - it all works out in the end. This time we have so much less stuff than we did when leaving Spain (where we lived for six years and hoarded an impressive amount of stuff!) and most of it is already packed up. This weekend is the final push and that is it - on Monday we are leaving this small island behind and heading off for the great adventure! 

And then we be like...
 

Tuesday, June 13, 2017

Kun matkasuunnitelmat kosahtavat - When your Travel Plans Get Screwed

Kuten blogiani seuraavat ihmiset ovat jo varmasti huomanneetkin, me tapaamme olla sangen suunnitelmallisia matkaajia. Niin lyhyet viikonloppumatkat kuin puolen vuoden reppureissutkin suunnitellaan yleensä melko tarkasti etukäteen reitteineen, majoituksineen ja nähtävyyksineen. Tiedän, että monet reppureissaajat elävät paljon enemmän hetkessä ja menevät spontaanisti fiiliksen mukaan sen kummempia suunnittelematta. Tässäkään lähestymistavassa ei toki ole mitään vikaa ja saatan joskus olla jopa hieman kateellinen moisesta huolettomuudesta, mutta olemme kokeneet suunnittelun sopivan meille paremmin. Ensinäkin koen, että tällä tavalla matkoista saa enemmän irti, kun ottaa asioista selvää etukäteen eikä paikan päällä joudu selvittelemään, mitä täällä voikaan tehdä ja miten. Siinä yleensä myös säästää rahaa, kun varaa majoitukset hyvissä ajoin (riippuu toki paikasta - tällä tulevalla reissulla ehdottomasti, kun koko Islanti on täyteenvarattu kuukausia etukäteen, samoin kuin jotkin kansallispuistot Kanadassa ja USA:ssa - asia voi olla toki ihan eri vaikkapa jollain pienellä saarella Kambodzassa) ja voi valita rauhassa haluamansa, sen sijaan että tallustelee rinkka selässä hostellista toiseen kysellen hintoja ja lopulta tyytyy siihen kalleimpaan ja huonoimpaan, vain siksi ettei tarvitse enää kävellä kilometrejä takaisin siihen ensimmäiseen, joka olisi ollut paras ja halvin. Sitä paitsi, suunnittelu on meille osa sitä matkailun iloa - reissuun voi virittäytyä jo kuukausia etukäteen ottaessa selvää, mitä kaikkia aktiviteetteja sitä haluaa tehdä siellä sun täällä matkan varrella.




As those of you who follow the blog regularly must have noticed by now, we tend to be rather well-prepared travellers. No matter if we are doing a short weekend away or back-packing around the globe for months on end, we usually plan the itinerary pretty exactly including the transport, accommodation and activities. I know that many back-packers are more free-spirited, live-in-the-now type of people who move on spontaniously without doing much planning. There is obviously nothing wrong with this approach and I will admit sometimes I even envy them for having such care-free attitude, but we have found the advance planning just works better for us. First of all I feel I get more out of the trip when I have done my research beforehand and don't need to spend the time and energy on finding out what to do and how to do it while I'm already at the destination. You usually also save money by booking accommodation well in advance (obviously depending on the location - it is definitely so on our next trip when the whole of Iceland gets booked out months ahead, as well as some national parks in Canada and the US - granted, it can be a different story on a small island in Cambodia) and you have the convenience of choosing what you want to book, instead of dragging yourself and your backpack from hostel to hostel checking prices, only to collapse in the worst and most expensive one just because you cannot bring yourself to walk back to the first one (that would have been the best and the cheapest). Besides, part of the joy of travelling is the planning - you get yourself in the travelling mood already months before take-off when checking all the amazing activities you are going to do in different places!




Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Saimme toissapäivänä kuulla ikäviä uutisia, jotka vaikuttavat merkittävästi matkasuunnitelmiimme Kanadassa. Yksi suuresti odottamistani kohokohdista oli visiitti Churchilliin jääkarhuja ja maitovalaita katsomaan. Tähän kaukaiseen maailmankolkkaan pääsee vain joko junalla tai lentäen, sillä sinne ei mene tietä. Tänä keväänä luonto on koitellut Manitobaa poikkeuksellisen pahoilla tulvilla, jotka olivat tuhonneet rautatien monista kohtaa niin pahasti, ettei sen korjaamisesta kesäsesongiksi ole ilmeisesti mitään toivoa. Kun junat eivät kulje, lentäminen olisi ainoa vaihtoehto. Tarkistimme pikaisesti lentojen hintoja, mutta ne olisivat reilut 2600CAD per henkilö eikä budjetti millään veny moiseen lisäkuluun.

However, sometimes things don't go to plan. A couple of days ago we heard some bad news that will affect our travel plans in Canada quite a bit. One of the highlights I was most looking forward to was a visit to Churchill to see polar bears and beluga whales. This remote corner of the world is only accessible by train or flight as there is no road to the village. This spring Mother Nature was being hard on Manitoba and unusually severe flooding has damaged the railroad in many places so extensively that apparently there is no hope of repairing it for the summer season. While the trains can't get to Churchill, the only option is flying. We had a quick look at the flight prices, but we cannot possibly fit extra 2600CAD per person into the budget so that is not an option for us.  



Meille oli toki paha pettymys, että yksi näistä kohokohdista jää näkemättä enkä usko, että tulemme enää näille kolkille matkustamaan. Kylässä asuville 800 hengelle tämä on kuitenkin paljon pahempi tragedia kuin meille turisteille - yhteisö on riippuvainen junaliikenteestä, joka tuo tiettömien taipaleiden päähän ruokaa ja muita tarvikkeita sekä tarjoaa paikallisille mahdollisuuden käydä muualla. Pikkukylässä on rajallisesti työmahdollisuuksia ja junien tuomat turistit elättävät suuren osan kyläläisistä. En tiedä, miten kyläläiset tulevat pärjäämään keskellä ei-mitään ilman junaliikennettä kuukausitolkulla. Kuitenkin jo varaamamme palvelut (majoitus hostellissa sekä veneretki ja tundraretki) perutaan maksutta.


For us missing one of the biggest highlights of the trip was of course a huge disappointment and I don't think we will have another chance to go there some other time. However, this is a real tragedy for the 800 people living in the village of Churchill - the community is very much dependent on the train bringing in food and other supplies to the remote village as well as giving the locals the possibility of getting away every once in a while. There are very limited opportunities to make a living in the village and the train-travelling tourists bring in a lot of income. I don't know how the community will manage in the middle of nowhere without the train for months on end. However, all the services we already booked (hostel, tundra buggy trip and boat trip) are being cancelled free of charge.

Jos mietitään positiivisesti, ainakin tämä suunnitelmien muutos säästää meidät yhteensä neljän päivän junassa istumiselta (matka olisi siis ollut 48 tuntia suuntaansa) ja meillä on nyt enemmän aikaa tutustua itäosan suurkaupunkeihin Montrealista Torontoon. Kyllä Kanadassa nähtävää riittää,  ei auta kuin laittaa suunnitelmat uusiksi!

On a positive note, at least this change of plans will save us from altogether four days of sitting on the train (the journey would have been 48 hours one way) and this way we have more time to spend in the big cities such as Montreal and Toronto. No doubt there are amazing things to see and do everywhere in Canada, we just have to make new plans!

Monday, June 5, 2017

Matkasuunnitelma Osa 7: Denali Travel Plan Part 7: Denali

Luksusristeilyn jälkeen saavumme Sewardin kalastajakylään, josta teemme pienen päiväreissun Kenai Fjords-kansallispuistoon. Laivalla rentoutumisen jälkeen pieni patikointi tekee varmaan oikein hyvää! Nimensä mukaisesti Kenai Fjordsin suurin vetonaula ovat upeat vuonot sekä lukuisat jäätiköt. Kylmissä vesissä viihtyy merieläimiä valaista merileijoniin ja metsissä samoilee monenlaista karhua, ilvestä ja ahmaa (joihin emme toivottavasti ehdi tutustua liian läheisesti!) Sewardista kansallispuistoon pääsee kätevästi ja edullisesti shuttle bussilla, joten tässä vaiheessa ei tarvita vielä autoa. Siellä päivän samoiltuamme samana iltana jatkamme matkaa Anchorageen.

After our luxury cruise finishes up in the fishing village of Seward we are doing a little day trip to Kenai Fjords National Park. After spending a week on the cruise a little hiking will do very nicely! As per its name the biggest draw to this national park are the spectacular fjords and numerous glaciers. The cold waters are home to all sorts of the marine mammals from whales to sea lions and bears, lynxes and wolverines roam the forests (hopefully we won't get too close to any of those!). It is convenient and affordable to get to Kenai Fjords from Seward by shuttle bus so at this stage we do not need a car yet. After hiking the day in the national park we are continuing to Anchorage.


Kenai Fjords

 
Anchoragen kaupungilta en paljoa odota, mutta nukutaan siellä yö, otetaan auto alle ja lähdetään ajelemaan kohti Denalin kansallispuistoa noin 380 kilometrin päähän. Sieltä odotan vielä lisää mahdottoman upeita maisemia, Pohjois-Amerikan korkeinta vuorenhuippua ja mahtavia patikointipolkuja. Yövymme Denalissa kolme yötä, jotta aika riittäisi luonnosta nauttimiseen kiireettömästi. Kansallispuistossa kun ollaan, majoitusta on rajoitetusti tarjolla ja hinnat melko huikeita, mistä syystä varasimme majoituksen taas erittäin hyvissä ajoin: Grizzly Bear Lodge-resortista löytyi suhteellisen huokeita mökkejä noin 80USD/yö. Saavumme Alaskaan syyskuun alussa, mikä on ihan kesäsesongin loppupäiviä emmekä halua telttailla - ensinnäkin saattaa tulla vilu, toisekseen ne karhut kuitenkin vähän huolettavat... (ei olisi kannattanut katsoa sitä kanadalaista leffaa, jossa kaupunkilaispariskunta lähtee telttailemaan metsään ja joutuu karhun syömäksi).

Denali Mountain


I don't have great expectations for the town of Anchorage but we will just spend a night there, rent a car and drive about 380 kilometres to Denali National Park. Here I do have great expectations: more of incredible scenery, the highest mountain in North America as well as fabulous hiking opportunities. We are spending three nights in Denali in order to have time to enjoy the nature around us. As it is a national park, there is limited accommodation available and it tends to be pretty expensive which is why we have once again made arrangements well in advance: Grizzly Bear Lodge offered relatively affordable cabins for about 80 USD per night. We are arriving in Alaska in the beginning of September, the very end of the summer season, so we didn't want to risk camping - first of all the nights might be pretty cold, secondly we do worry a bit about the bears... (maybe we shouldn't have watched that Canadian movie where a city-dwelling couple goes camping in the woods and gets eaten by a bear).

Grizzly bears in Denali

 

Denalissa voi patikoida joko omin päin tai ilmaisilla rangerin vetämillä retkillä - pyrimme varmaan suosimaan jälkimmäisiä mahdollisuuksien mukaisesti, koska se on hyvä mahdollisuus oppia enemmän ympäröivästä luonnosta ja oppaan kokeneet silmät luultavasti bongaavat sellaiset eläimet, jotka vilahtaisivat minulta ohi ihan huomaamatta. Sitä paitsi, karhuvaara...

Rentouduttuamme sydämemme kyllyydestä luonnon keskellä on aika suunnata takaisin Anchorageen ja sieltä sitten jatkammekin ihan erilaisiin maisemiin. Tähän mennessä olemme varmaan saaneet ihailla pohjoisen jylhiä maisemia ihan tarpeeksi ja syksy alkaa painaa päälle, joten lennetään aurinkoiseen Kaliforniaan!


In Denali you can go hiking by yourself but there are also free ranger-led tours, which we will probably opt for when possible. It will be a great opportunity to learn more about the nature around us and probably the ranger's experienced eyes will be able to spot all sorts of wildlife that I would miss completely. Besides, bears... 

After spending a lovely few days in the nature it will be time to head back to Anchorage and then something completely different. By this time we will have been admiring the majestic landscapes of the north for long enough and the summer is coming to an end, so we are flying to sunny California!